Kriisi!!! :D

Päiväkodista tuli muistutus, että eskariin ilmoittautuminen on meneillään. APUA!

Murskaava ikäkriisi iski samantien. Enhän mää VOI olla vielä niin vanaha!!! ..että esikoinen lähtee "kouluun".. Vastahan se syntyi.

Itte olin eskari-ikäisenä muka niin iso tyttö jo. Tuohan on vielä ihan vauva.. :/ En tosiaankaan uskaltais päästää sitä yksin pyörällä edes lähimmälle leikkikentälle, vaikka itte sain polkea yksin mummulaan heti kun pyörällä pysyin pystyssä. Niin se aika vaan menee.. Järkyttävää..

Uskallankohan mä ilmottaa sitä eskariin lainkaan. Eihän se pakollista oo..? Pitääkö mun tosiaan aikuistua ja mennä katu-uskottavana äiti-ihmisenä vanhempainiltoihin ja -vartteihin..? Meiäthän nauretaan pihalle sieltä, kun ollaan vielä ihan kakaroita ittekki. (Vaikka lapsia onki tuplaten enempi kuin keskivertoperheellä.. ;) ) Täytyykö mun päästää poika pois turvallisesta kotimökistä? Sinne, missä voi joutua kiusatuksi, tai kiusaajaksi.. Pitääkö mun luottaa se opettajan valvonnan alle, sen jonka vahdittavana on ne kakskyt muutaki..? Entäs taksi? Mitä  jos joku kiilaa sen jokeen? Tai ajaa keulaan? Onko niillä turvavyöt kiinni siellä takana?

Eihän tästä tuu mitään.. Onneks on vielä kesä aikaa sopeutua. :D

Taas kaikki mullin mallin.. :)

Eipä sitä kannata mitään suunnitella, tämä elämä yllättää ihan täydellisesti vähän väliä.. :D

Äiti odotteli malttamattomasti maaliskuuta. Jotain tapahtui, ja kotiäitiys alkoikin jo nyt. Lääkäri määräsi sairaslomalle, viikoksi ja sen jälkeen hakemaan uuden paperin. Eletään siis viikko kerrallaan kotona, kunnes työsopimus loppuu.

Parisuhde teki melkoista siksakkia joululoman ja vuodenvaihteen yli. Piti ottaa väsynyttä äitiä niskasta kiinni ja kerrata tärkeysjärjestyksiä. Sovittiin, että seuraavan vapaapäivän tullen otetaan aikaa ja lähdetään illaksi johonkin. Tarkempaa suunnitelmaa ei tehty.

Odotettu päivä koitti. Surffailin päiväuniaikaan netissä ja eksyin hotellivertailuun. Ammaksi luvannut pikkuveli suostui jäämään yöksi, varasin hotellihuoneen ja ilmoitin ukolle vasta varmistuksen tultua.

Ilta oli ihmeellinen, ei tarvinnut riidellä mistään. Vaikka ulkona oli karmiva pakkanen, käveltiin miehen valitsemaan ravintolaan, syötiin ilman kiirettä ja viihdyttiin. Isi- ja äiti-vaihteet sai kääntää hetkeksi pois päältä ja olla ihan rauhassa. :) Kierrettiin jopa kauppoja ja shoppailtiin! Ja olihan se luksusta, kun hotellihuoneessa oli oma sauna ja poreallas!

Aamulla huomattiin, että oli ollut omituista nukkua, kun jalkopäässä ei ollut kolmea paria kylmiä jalkoja. Kotona odotti yllätys. Olin valmistautunut kaaokseen ja haiseviin vaippoihin, mutta talo olikin siisti, lapsenvahti hereillä, lapset syötetty, pesty ja puettu. Ja kello vasta 11. :D

Työelämä oli sinänsä mukavaa, mutta parisuhde maksoi siitä eniten. Nyt kotiäitiyden alkaessa pitää muistaa olla tyytyväinen, että miestä näkee hereillä. :)

Lapset "joutuvat" vielä muutaman kerran päiväkotiin, mutta irtisanon hoitopaikat heti kun asiat selkeytyvät. Muistuttakaa sitten mitä tämä oli, kun seuraavan kerran haikailen pois kotoa. :D

Nyt kävi näin. Kiitos kaikesta. :)

Takaisin tuttuun ja turvalliseen.

Päätös on nyt tehty, se on vakaa, ja se oli helppo: Maaliskuussa äiti jää kotiin. Työelämä on nyt nähty ja koettu, ja se saa riittää tältä erää. Syitä on monia:

1. Päiväkodin aukioloajat eivät jousta iskän työaikojen mukaan. Toisin sanoen mummua rasittaa hakea lapsia päiväkodista muutamaksi tunniksi jatkohoitoon.
2. Äiti ei voi tehdä aamuvuoroja kuin viikonloppuisin, muutoin työajat ovat 11- 21. Siis, äiti näkee iskää vain silloin kun se nukkuu.
3. Ei kannata. Verojen, päivähoitomaksujen ja työmatkakulujen jälkeen palkasta jää käteen 300 euroa. Sen vuoksi äiti ei viitsi uuvuttaa itseään.
4. Äiti ei tykkää päiväkodista, koska:
a) Lapset eivät ole vieläkään sopeutuneet sinne. Joka kerta jokainen tappelee vastaan. Joka kerta hakiessa kysytään:"koska meidän ei enää ikinä tartte mennä päiväkotiin?"
b) Päiväkodin tädit eivät osaa pestä tuttipulloa, eivätkä katsoa repusta kuivia varahanskoja.
c) Päiväkodissa saa laittaa hiekkaa toisen paidankauluksesta sisään.
d) Päiväkodin tädit eivät ehdi vaihtaa vaippoja ulos lähtiessä. Jos 1-vuotias on kakannut housuun välipalan jälkeen ennen kolmea, kakka on housuissa vielä puoli viisi kun lapsi haetaan päiväkodin pihasta kotiin.
e) Lapset käyttäytyvät (kuulemma) kunnolla päiväkodissa. Kaikki patoutumat riehutaan ulos sitten illalla kotona. Kun neljä lasta juoksee koko illan pitkin seiniä, yrittäkääpäs laittaa ne ajoissa nukkumaan. Heko heko.

5. Äiti haluaa olla parempi äiti. Nyt äiti on väsynyt, kiukkuinen, kosketuskammoinen, itkuinen, univelkainen, stressaantunut ja ilkeä. Sama koskee myös roolia nimeltä Vaimo.
6. Esikoinen lähtee syksyllä eskariin, ja äiti haluaa olla kotona pienen "koululaisen" kotiutuessa.

No niin. Minä palaan siis tuttuun ja turvalliseen kotiäidin arkeen. Työelämä on ihanaa, mutta se vie liikaa aikaa perheeltä ja parisuhteelta.
Eikä tuo nyt kuitenkaan ihan vaan syvältä ole ollut. Ollaan taas monta kokemusta rikkaampia. Iskä on saanut uuden suhteen ja näkökulman lapsiin ja kotitöihin. Äiti tietää, miltä tuntuu nousta ennen sianpieremää tienaamaan perheelle rahaa, josta verottaja taas vie suurimman osan. Äiti ei enää pelkää pultsareita, och vågar prata sitt dåligt svenska.

Taas tänään pojat kysyivät kotimatkalla: "koskako me ei enää mennä päiväkotiin?" Vastasin että Maaliskussa.
"Voitaisko me sitte mennä sinne sun kerhoon?" Kyllä se passaa, äitin kerholla tarkoitetaan avointa päiväkotia. Siis sellaista, johon äitikin "saa tulla". ;)

Nyt äiti toivoo, että Maaliskuu tulisi nopeasti. :)