tiistai 31. maaliskuuta 2015

Retro ♡

Mä oon hullaantunu retroon. Oon ollu vissii aina. ;)
Nyt kun koti on suht valmiiksi rakennettu, on ollut aikaa tässä asuessa unelmoida ja miettiä sisustusta. Mä oon aika äkkipikainen ja kun saan mielestäni hyvän idean, toteutan sen heti. Työmies ei aina innostu kun töistä tullessa huonekalut on vaihtaneet paikkaa ja lattiassa on naarmuja. Kun enhän mä jaksa odottaa kantoapua, ettei inspiraatio mee ohi, ja rehaan huonekaluja yksinäni paikasta toiseen. Jopa ton juuttaan painavan pianon oon repinyt huoneen poikki toiselle seinälle, ku mä vaan halusin sen siihen. Ja heti. :'D
No lapsia nukkui sitten yhdessä huoneessa neljä, ja eskarilainen alkoi kaivata omaa tilaa. Äitillä oli alakerrassa työhuone, joka joskus alunperin tehtiin poikien huoneeksi. Eihän se siellä uskaltaisi yksinään nukkua, joten Aappo saisi muuttaa kaveriksi. Huone vain on hyvin pieni, eikä sinne mahdu kahta sänkyä järkevästi. Nykyajan kerrossängytkin on hirmu massiivisia, ja mun kukkarolle kalliita.
Etsin netistä pienikokoista kerrossänkyä, tuloksetta. Kuvahaulla löysin ihanan vanhanaikaisen ja siron sängyn. Niitä vain ei myynnissä ollut yhtään. Huutonetissä niitä oli joskus ollut ja hinta nousi poikkeuksetta pilviin. Näytin Työmiehelle kuvaa, ja muisteli mummulan aitan vintillä nukkuneensa sellaisessa. Mutta ei sitä kiinnostanut mummulle soittaa.. ennenkuin näytin uustuotantoon otetun vastaavan sängyn hintaa..

Ja mummulasta löytyikin tämä ihanuus. Sänky on 60-luvun alusta, Työmiehen isälle aikanaan ostettu. Näitä ei kuulemma saa ikinä hävittää, sanoi Työmies. Kunto on alkuperäinen, edes maalia en viitsinyt laittaa pintaan, eikä se kaivannutkaan. 

Tuosta jatkettiin sohvan kimpussa. Inhosin meidän rakennusaikana ostettua sohvaa. Se kun oli niin massiivinen ja tönkkö, ja se oli liian helppo räjäyttää majanrakennustarpeiksi. Sohva lähti ja etsin vanhaa 'piianpenkkiä'. Eräänä iltana sain kuitenkin ahaa-elämyksen: Eevan sänky! Vanha sivustavedettävä, jonka äitini kunnosti ollessani parivuotias. Olen siinä itsekin nukkunut.
Sänky roudattiin alakertaan ja Eevalle laitettiin naapurista saatu pieni puunvärinen jatkettava sänky, joka muuten on myös 60-lukua. ;)
Tilasin Teva-peitteeltä kolme kerrosta patjoja sohvaan, ja samalla poikien kerrossänkyyn patjat. Jyskistä sohvatyynyjä, Teva-peitteeltä pari lisää ja olin tyytyväinen. Työmiehellekin kelpasi.
Tällä hetkellä on työn alla syöttötuoli. Se kun oli irronnut liimauksista ja alkoi olla hengenvaarallisessa kunnossa. Ei se olisi kaivannut kuin liimaa, mutta koska mä taas sain taas idean, ostin VIHREÄÄ maalia ja hioin tuolin Oskarin avustuksella. Nyt se on liimattu ja maalattu yhden kerran. Talossa haisee maalin käry. ;)


torstai 26. maaliskuuta 2015

Äiti♡

Aamusta tehtiin neljän muksun kanssa ruokakauppareissu, ja hengissä selvittiin jälleen. Kerholainen ei halunnutkaan tänään kerhoon, ja olishan tuossa kiirekin tullut, joten jätettiin tällä kertaa väliin.. Siinäpä se päivä kuluikin kotona. Työmies kotiutui jo kahden jälkeen. Syötiin ylikypsää (hyvin hyvin paistunutta) lasagnea ja ukko lähti hakemaan lattialämmitysputkia autotalliin. Koska on torstai, lapset pääsivät hetkeksi 'isin ja äitin koneelle'. Kylläpä ne sinne pääsevät muulloinkin, mutta torstai on vissiin ehdoton pakko. ;)

WhatsApp pukkasi viestiä naisten riennoista.. Illaksi oli kaavailtu myöhäisillallinen Hotelli Kantarelliksessa. Sunnuntaihin mennessä olisi pitänyt ilmoittautua, mutten tehnyt sitä kun Työmies oli kaavaillut autotallin lattiavalua loppuviikolle. No se suunnitelma tietenkin siirtyi. Mutta sitten äiti..♡

Äiti laittoi viestiä, ettei jaksa lähteä naisteniltaan. Oli kyllä ilmoittautunut ja maksanutkin osansa, vaan nyt tarjosi jollekin tilaisuutta lähteä sijastaan. No Ukon suunnitelmista ei ollut tietoa, joten en voinut tarjoutua. Hetken päästä äiti tarjosi paikkaa suoraan mulle ja hoitopaikkaa lapsille. Olisi lainannut autonkin. Minäpä sitten kiitollisena otin vapaa-illan vastaan. Työmies jäi kotiin vääntämään niitä lattialämmitysputkia.

Hotellissa oli paljon tuttuja naisia. Istuttiin ja syötiin rauhassa. Olipa mukava vain olla ja syödä, kun taas kotona piti tänään kahdesti nousta pyllypyykille lautasensa äärestä. Ohjelmassa oli runoja, vapaata seurustelua ja jälkiruokaa. Ja taas sai vertaistukea ja virkeämpää mieltä.

Meidän pöydässä puheenaiheeksi nousi 'vauvansiemenet' ja se kuinka aiheesta kumpuaviin kysymyksiin vastataan 5-7 -vuotiaalle. Meillä pojat ovat juuri tiedostaneet, että miehillä ja naisilla on erilaiset 'siemenet' ja vehkeet. Miettivät sitten, kuinka niitä siemeniä oikein annetaan, kun ne ovat siellä pussissa piilossa. Vastaukseni meni suunnilleen näin: "Kun sinä olet aikuinen ja löydät vaimon, ja menet naimisiin, niin haluat olla niin lähellä sitä omaa rakasta, että ne siemenet siirtyvät. Tiiät sitten isona kuinka se tapahtuu. " Okei, myönnetään että oli vähän ympäripyöreetä, mutta se kelpasi. :) Nykyään kun jo tokaluokkalaiselle kerrotaan, kuinka ne lapset saavat alkunsa, näin niinkuin biologian merkeissä. Eräs tokaluokkalainen oli kotona jakanut oppimaansa ihan X- ja Y-kromosomit mukaanlukien. Ja sille se oli ihan järkeenkäypää, että jos isi ja äiti on alasti lähekkäin niin pippelistä voi mennä pimppiin vauvansiemeniä. Ja ei siinä sen kummempaa. Ehkä mua vähän jännittää omien poikien tulevat kysymykset.. Jossain kohtaa tulee se päivä kun ymmärrät sitten isona ei enää riitä. Ehkä ne vastauksetkin sitten löytyy..

Ajelin kotiinpäin ja mietin kuinka hyvin asiat taas onkin. Hain univalmiit lapset mummulasta ja matkalla vahingossa opetin niille uuden ärsyttävän lorun, jota itse kakarana hoettiin. Ehkä mä olin vähän väsynyt kun en tullut ajatelleeksi, että joudun sitä kuuntelemaan vielä miljoonat kerrat.. 'Aappo paappo papana, istui oven takana. Mitä siellä tekemässä, kissanpoikia pesemässä...... jne. Voi äitiä. Mutta onhan se nyt edes vaihtelua siihen 'Mitä tehtäis? Sika pestäis. Mikä sika?......

Tykkäyksiä :O

Uskomatonta miten ihmiset hullaantuivat mun kierrätyshaalariin! Oon kyllä itekki erittäin tyytyväinen. Aikaa meni ja talo sotkeentui, harmaantui puolet tukasta jne. Mutta kyllä, kierrätys kunniaan!

Kaavan muokkasin Ottobren jumpsuitista. Vetskari on tullut joskus kirpparilta. Vasemman puoleisen haalarin materiaalit oli kaikkinensa siitä collegetakista, hyödynsin nappilistan, ettei tarvinnut tehdä uusiksi. :) Mies osallistui sen verran, että päätti 'merkin' paikan hupun ja hihan väliltä. Se tuli sitten niskaan, ja hyvältä näyttää.
Tämä ihanuus sai kyllä kehuja. Ja komiahan se on, harmi vaan että kaava oli 74cm ja jää äkkiä pieneksi. No on tuolla vielä yhdet serkkupojan farkut, teen niistä sitten isomman. ;)
Kuvasin vielä Eevan kevättakin kun se sattui päällä olemaan. :) Tuon Ikean kettu- kankaan sain ystävältä. ♥ Tässäkin käytin Jyskin päiväpeittoa vuorikankaana. Vetoketjun yläpää ei kestä katsetta, mutta toimii. Kaava on taas Ottobresta. Viljamin päässä näkyy 'työmiespipo'. Tavallinen musta trikoopipo, jossa keltaisesta työmies-kankaasta tasku. Ja poika on onnellinen. :)

Oon tässä ittekseni miettinyt, että tuo kierrätys on ihan kivaa. Joskus hifistelijä-minä tilasi nauhaa, josta saa pätkittyä 'merkit' ompeluksiin. Ehkä tuo vanhojen riepujen uusiokäyttö kuvastaa mua parhaiten, ja näin ollen LOUHI-merkin ompelen yleensä näihin tuotoksiin. Harvemmin sitä tulee uusia kankaita oikein ostettua, niin että ompeluinspiksen iskiessä on pakko soveltaa vanhoista vaatteista. :)
 
Niin tai näin, voihan sitä 'köyhäkin' harrastaa. :)

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Laiska aamu. :)

Ei sitä aina viitsi.. Tai siis mä viitsin mitään aika harvoin. Tai no joo, oon mä useinkin tosi reipas ja teen kaikenlaista, mutta aamut. Puhhuh....

Onneksi eskarilainen on reipas ja omatoiminen. Äiti on kyllä hereillä kun se lähtee, mutta HARVOIN noussut siihen aikaan ylös. Ja meillä on herätys kuitenkin vasta kahdeksalta. :D

Tänä aamuna kello soi ensimmäisen kerran 7.45. Pistin torkun päälle, oon ihan mestari torkuttamaan. Kello pirisi viiden minuutin välein aina 8.35 asti. Petteri höpötti pinnasängyssään. Eskarilainen nousi jo ennen kahdeksaa, puki vaatteet päälleen, söi aamupalaa ja tuli vartin yli kysymään, voisiko jo lähteä odottamaan taksia. En luvannut, koska taksi tulee vasta varttia vaille yhdeksän. Puolelta se kyllästyi odotteluun ja puki ulkovaattet. :)

Nostin pikkumiehen viereeni ja vanuttiin vielä hetki. Aappo johti pienempien leikkejä, rakensivat peitoista telttoja olohuoneeseen. Yhdeksän maissa äitikin raahautui alakertaan keittämään aamukahvia.

Kello on nyt jo yli puolen päivän, eikä äiti ole tehnyt oikeastaan mitään. Pikkuiset on toki saaneet aamupalansa ja juniori on nukkunut jo yhdet päiväunet. Äiti kävi pikasuihkussa sillä välin ja sai vaatteet päälleen. Siihen se sitten jämähtikin. Kolmatta kahvikuppia vedetään ja suunnitellaan josko sitä viitsisi lämmittää lapsille myöhäiseksi lounaaksi eilistä ruokaa, ja laittaa päiväruuan uuniin..
Kyllä mä kohta.. :)

Peitot jäi siihen 'eväsretken' jäljiltä.

Hyvät leikit ilmeisesti menossa. Kai se on kiva taas levittää, kun äiti illalla keräsi kaikki lelut paikoilleen ja tuli tilaa uusille leikeille. :)
Pikkumies nauttii hyppykiikusta. ♡

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Pieniä ihania..

Eräs serkkupojista on hyvä leipuri. Laskiaistiistain pullat on leivottu yhdessä nyt kuusi vuotta peräkkäin. ;)
Petteri-pallero♡
Aappo
Eeva ja Oskari


Hupsista. :)

Blogihiljaisuus...

Viime syyskuun jälkeen on tapahtunut.. Paljon.

Synnytys oli rankka, ensimmäinen kuukausi oli yhtä sumua. Masennuskin vaivasi. Mies pakeni naapureiden autotalleihin, vauva itki ja äiti oli väsynyt. Käännekohta taisi olla hiukan ennen ristiäisiä: Käytin vauvaa miehen patistamana vyöhyketerapiassa. Terapeutti oli tuttu jo tyttövauvan ajalta, ihana ihminen, joka taas näki silmistäni kaiken ja puki sanoiksi. Jatkoin mielen purkamista kotona miehelle, ja asiat alkoivat järjestyä ja helpottaa. Mies oli enemmän kotona, auttoi lasten kanssa ja aloitti uuden projektin: oman autotallin.

Loppusyksyn aikana piha kaivettiin tasaiseksi, autotallin kivijalka valettiin ja seinät nousivat pystyyn. Löytyi uusia ystäviä: oma serkkupoikani, joka innostui ukon kanssa rakentamaan ja plussana serkkupojan tyttöystävä. <3 Meiltä löytyikin ikäerosta huolimatta paljon yhteistä, ja suurimpana samanluontoiset miehet. Miehet, jotka eivät osaa pysyä paikallaan, tekemättä mitään. Miehet, joilla riittää työpäivänkin päälle virtaa, joka pitää purkaa johonkin. Esimerkiksi jääralliin, autoihin tai meidän tulevaan autotalliin. Monet riidatkin on käyty parisuhdeajan puolesta, mutta kaikkiaan meillä on mennyt ihan hienosti.

Joulukin oli ja meni. Siitä saatan joskus laittaa oman postauksen, mikäli löydän kuvia. :)

Tuli tammikuu, meni helmikuu, ja ollaan jo maaliskuussa. Pikkumies täytti jo 7kk, lähti ryömimään ja oppi istumaan. Poika on aina aurinkoinen, ihana tapaus. Nukkuu hyvin ja syö hienosti.

Löysin taas rakkaan harrastukseni, Tyttö sai mekon vanhasta topistani. Pikkumiehelle tuli paita mekosta, jonka mallista en pitänyt. :)
Huonejärjestys muuttui ja melkein koko huusholli koki pienen muodonmuutoksen. Kiitos mun retrohulluuden. ;) Tästä aiheesta jossain välissä lisää. 


Tulin vain kertomaan, että täällä mä oon edelleen. :)