tag:blogger.com,1999:blog-11027412815617320552024-03-04T22:46:17.093-08:00Seitsemän kääpiötäKotiäidin päiväkirjaLouhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.comBlogger109125tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-17741723270738794482021-09-03T04:27:00.003-07:002021-09-03T04:27:25.706-07:00Mitä kuuluu tänään..<p> Ja muutama vuosi taas hurahti. Minne ne meni, ja missä mun lapset?! </p><p>Samaa hulinaa tämä on edelleen, kotiäitinä oon ja pysyn vielä kun pystyn. </p><p>Lasten asioita hoitaessa päivät ja viikot kuluu, ja hoitamista riittää. Yksi lapsista sai ADHD-diagnoosin kesällä 2019. Seuraava tänä keväänä. </p><p>Valmistuin koulunkäynnin- ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi joulukuussa 2019. Pari viikkoa sen jälkeen saimme maailman ihanimman tyttövauvan näiden muiden maailman ihanimpien vauvojen lisäksi. Vauva-arki olikin tällä kertaa hieman erilaista muihin verrattuna, sillä ikäeroa kahden nuorimman välille tuli melkein neljä vuotta.</p><p>Keväällä 2020 tuli sitten korona. Ja etäkoulu. Ihme että siitä selvittiin ehjin nahoin. Kesä meni, syksyllä piti alkaa työt seurakunnan päiväkerhossa, mutta koska korona ja sen aiheuttamat järjestelyt lastenhoidossa ym. ilmoitin viime hetkellä että jään sittenkin kotiin. Se oli hyvä päätös. </p><p>Lokakuulla vauvan kanssa suunnattiin Helsinkiin suulakihalkion sulku- leikkaukseen. Kaikki meni hyvin ja kotonakin pärjättiin. Miehen työkuviot selkenivät vääntöjen jälkeen. Edelleen oli hyvä päätös jäädä kotiin.</p><p>Vauva täytti vuoden, vuosi vaihtui. Kevät kului, tuli taas kesä, ja millainen kesä! Ihan oikea lapsuuden intiaanikesä, jolloin on lämmintä ja kaikki aika kului uimassa. Työmieskin sai pidettyä lomaa, ja päästiin reissuun. </p><p>Alkoi syksy ja koulu. Äiti odotti sitä kaikista eniten, koska äidin loma alkaisi sitten kun lapset sulkisivat oven takanaan. Ensimmäinen kouluaamu olikin taas yksi etappi lähemmäs omaa aikuisuutta. (Aikuinen en silti ole vieläkään) Esikoinen aloitti yläkoulun, ja se vauva joka pääsi kotiin silloin kun esikoinen meni eskariin, menikin nyt ekaluokalle. Itketti.</p><p>Tänään tuli päiväkodista terveisiä, joita olenkin jo odotellut: Hyvin paljon mahdollista, että meillä on kolmaskin ADHD. Seurataan, tuetaan, tulee kelto (kiertävä erityislastentarhanopettaja) katsomaan. Uuvuttaa. Vaikka kyllähän minä sen tiesin.</p><p>Edelleen olen tyytyväinen päätökseeni jäädä kotiin. Työmiehen ansiosta on taloudellisestikin mahdollista olla kotona, ja tunnen siitä suurta kiitollisuutta joka päivä. </p><p>Nyt ei enää sada. Aurinko paistaa, ja olisi kiva keli lähteä lenkille. Miten minusta, liikunnan vihaajasta, on tullut äiti joka lähtee lenkille?!?! No, ei kovin kummoinen tarina: kolmenkympin kriisi, bt-kuulokkeet ja äänikirja plus hyvät rattaat. Tästä seurasi vielä kenkäfriikin lenkkarikuume, joten kyllä se on pakko niitä lenkkareita sitten kuluttaa.</p><p>Paljon mahtuu pariin vuoteen elämää ja isoja pieniä muutoksia. Talossa on teini ja taapero, ja niiden välissä muutama muu. Isäntä paiskoo töitä minkä ehtii, ja nollaa päätään ruuvaamalla autotallissa. Äiti hoitaa kaiken muun. Ja tämä on meille juuri nyt oikein hyvä.</p><p>P.s. En enää lupaa että muistan kirjoittaa blogiani yhtään useammin, mutta ehkä tänne kirjoitan kuitenkin vielä joskus.</p><p>Kaunista syksyä sinulle!</p><p><br /></p>Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-19361265552238605942018-12-12T00:05:00.001-08:002018-12-12T00:05:07.381-08:00Huono äitiMua kyllä joskus niin otti päähän kun Sari Helin teki Huono Äiti -brändin. Koska MÄ olin päättänyt että olen se huono äiti, koska jonkun pitää olla.<br />
Mutta mitäs tää Huono Äiti tänään..<br />
Nukkui pommiin lasten joulukirkkopäivänä!<br />
Klo 7.00 tönin ekaluokkalaisen vierestäni ylös ja kouluun. 07.16 kävin laittamassa kaksivuotiaalle muroja kun se oli jo herännyt, ja menin takaisin sänkyyn. 07.26 vänkäsin ekaluokkalaisen kanssa että ei ehdi avaamaan joulukalenteria kun pitäisi jo mennä taksiin. 07.50 makasin sängyssä ja huutelin isompia koululaisia hereille. Sitten nukahdin.<br />
Heräsin 08.36. Ja päiväkotilaiset lähtevät päiväkodin pihasta kirkkoon klo 08.45. !!!<br />
Äkkiä ylös ja pipo likaisen tukan päälle. Jotkut ryysyt laittialta niskaan ja lapsia pukemaan. Petteri meinasi hermostua kun en antanut sen pukea sohvalla, kuten joka aamu muuten, vaan kiskoin vaatteet sen päälle vaatehuoneessa. Haalarit päälle ja autoon.<br />
Olikohan ne edes syöneet mitään..?<br />
Päiväkodilla 08.47. Pihalla odotti jo liiveihin puettuja lapsia ja pienemmät oli vielä pukemassa. Reippaasti ne kuitenkin lähtivät, kun sanoin että pitää katsoa jos eskarissa olevaa siskoa näkyisi kirkossa.<br />
Siitä sitten eskarille. Ei enää kiirettä. Ajoin kotiin.<br />
Istuin hetken portailla ja laskeskelin olisko ne syöneet ja kauanko kirkossa kestää ennenkuin lounaalle pääsevät. No mun laskujen mukaan niiden pitäisi olla takaisin pklla viimeistään 10.30, niin että ne ehkä pärjäävät, ja ainakin Helmi on syönyt aamupalaa. Ja Viljami tais tehdä aamulla voileivän jonka jätti pöydälle kun ei syönytkään, niin että ehkä senkin joku söi. Lasken tiskialtaasta kolme murokulhoa ja pöydällä vielä yksi. Leipäpussissa on enää yksi pala. On ne osanneet siis jotain ottaa. Miten mua näin väsyttää..?<br />
Perjantaina on viimeinen työharjoittelupäivä ja sitten alkaisi mun joululoma. Olen siis tehnyt lähihoitajan Hyto-harkkaa kotihoidossa, onneksi vain kahta vuoroa. Seitsemään viikkoon on mahtunut jopa yksi (!) vapaaviikonloppu. Vielä viimeinen pinnistys ja se on ohi. Ei muuten mun sydän kestä tuota alaa.. Melkein itkin joka kerta kun mentiin itsenäisyyspäivän aikoihin keittämään puuroa muistisairaalle veteraanille. "Hoivatkaa, kohta poissa on veljet.." Enkä mä halua turtua niin että jättäisin työasiat työpaikalle, koska ne on ihmisiä ja niiden haasteet ja yksinäisyys jatkuu sittenkin kun kotihoito on jatkanut seuraavaan paikkaan. Kyllä mä heitä murehdin koko ajan.<br />
No mulla oli suunnitelmissa että tänään herään seiskalta ja käyn suihkussa ja syötän lapset ja vien hoitoon ja eskariin, ja ajan sitten kaupunkiin jouluostoksille ja koululle koulunkäynninohjaaja-koulutuksen haastatteluun. Mut täällä mä nyt istun kotona kakalla ja kirjoitan blogia pyyhe päässä ja kauhee morkkis paukuttaa. Uus suunnitelma taitaa mennäkin Lidlin kautta ehkä ukon kans syömään ja sit koululle. Ostoslistalla on ketsuppia, pyykinpesuainetta, pari led-kynttilää päiväkodin joulujuhlaan, ja kai niitä joululahjojakin pitäis lapsille alkaa miettimään.<br />
Eikös se joulu tuu vähemmälläkin ressaamisella?! Jos nyt tän harkan selviäisin kunnialla niin ens vuonna oliskin sit uudet tuulet iltakoulun merkeissä.<br />
Ressitöntä joulunaikaa sullekin, ja parempaa uutta vuotta jokahittelle.<br />
♡Louhi - se Huono Äiti joka oli vaan huono ihan itsekseenLouhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-48477156508127862902018-10-15T09:27:00.001-07:002018-10-15T09:28:18.244-07:00Hengähdystauko!Tulihan se kaivattu syysloma lopulta! Äitillä meinaa vähän stressiä pukata kun on koulutehtäviä vaikka muille jakaa.. Lähdettiin syyslomaa viettämään Työmiehen mummolaan Pohjoispohjanmaalle. Otin koulurepun ja läppärin mukaan, jos vaikka viitsis jossain välissä tehtäviin uppoutua. En kyllä lupaa tehdä mitään. Vaan eipä tänä vuonna oliskaan enää kuin viikko koulua ja sitten toinen työharjoittelu. Ja sitten oliskin jo joululoma! Vähän kyllä jännittää kuinka hankalaksi työajat menee kun työharkkapaikassa tehdään vuorotyötä. Vaan eiköhän se seitsemän viikkoa mene vaikka päällä seisten..<br />
<br />
Aamu meinas mennä kiukutteluksi. Oltiin suunniteltu lähtöä jo aamusta vaan meilläpä olikin sähköt poikki klo 9-12. Ei muuten mitään mutta aamukahvit jäi välistä. Piti pakata ja siivota ja siivota sata kertaa kun muksut levitti sohvatyynyt ja värityskirjat heti kun selkäni käänsin. Enkä mä halua lähteä reissuun jos kotona odottaa kaaos. No päästiinpä lopulta autoon saakka ja ukko päätti asuntovaununkin ottaa koukkuun, niin ei tarvitse nukkumapaikkoja miettiä. Tälle viikolle on luvattu vielä suht lämmintä, niin että toivottavasti päästään kesärenkailla vielä kotiinkin..<br />
<br />
Matkalla pysähdyttiin lasten toiveesta Hesburgeriin ja saatiin monta laskeskelevaa katsetta pöytämme suuntaan. Oltiin me varmaan näky, mutta muksut sai syötyä ja matka jatkui rauhallisemmin kun nälkäkiukut jäi Kokkolaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAgcih4LjouOsd1KsCxEz95kOwyV9YJ_VuwRH_Xnu6UHgruq68rp402JIBGPgVbLnjHj3W55iJCHMJjWjVUE6D_Fkri9UohWLT_9-onDL2tzAgUywwE_P160eQOuugMtz-AJpWDuM5HEc/s1600/20181015_143800.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAgcih4LjouOsd1KsCxEz95kOwyV9YJ_VuwRH_Xnu6UHgruq68rp402JIBGPgVbLnjHj3W55iJCHMJjWjVUE6D_Fkri9UohWLT_9-onDL2tzAgUywwE_P160eQOuugMtz-AJpWDuM5HEc/s320/20181015_143800.jpg" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Sais varmaan lähteä vaunuun laittamaan petejä, Työmies sen jo ruuvaili suoraan ja laittoi lämmityksen päälle. Aappo siellä taitaa jo löhötä kännykkänsä kanssa. Uhkasin laittaa pojilta puhelimet loman ajaksi lukkojen taakse, mutta taitaapa taas uhkaukseksi jäädä. Ainakin yöksi kerään ne pois kuitenkin!<br />
<br />
Lomaillaan!♡Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-45037416572868193152018-10-02T11:02:00.000-07:002018-10-02T11:02:43.151-07:00Meillä on selvitty loppupeleissä pienillä haavereilla..Puhuttiin töissä tänään tapaturmista.. Ja miten itse toimii semmoisen sattuessa. Kävin kesällä koulussa ensiapukurssin ja sen jälkeen puolittain toivoin että pääsisin tositilanteeseen auttamaan. Onneksi sellaisia ei kuitenkaan ole kohdalle osunut, mutta pieniä haavereita olen 'päässyt' paketoimaan. Työmies ei kykene kovin selväjärkisesti toimimaan jos jollain tulee verta, mutta onneksi kuitenkin toinen meistä onnistuu yleensä ajattelemaan/toimimaan edes suurinpiirtein järkevästi.<br />
<br />
Viimeisin tapaus oli juhannuksena. Keittiössä oli hiljaista. 2- ja 4-vuotiaat siellä hääräsivät. Pian nelivuotias tuli olohuoneeseen pidellen poskeaan ja sormien välistä pulputti verta. Työmies säikähti ja alkoi säntäillä ympäriinsä. Nostin lapsen vaatehuoneen lattialle makuulle ja käskin Työmiehen pidellä lapsen päätä paikoillaan sen aikaa että katson mitä tapahtui. Poskessa oli pitkä ja syvä haava, kaksivuotias oli osunut ihkauudella juuresveitsellä (jossa oli ollut teräsuojus paikallaan, ja jonka lapset olivat osanneet ottaa pois) velipoikaa poskeen. Onneksi veitsi oli terävä, sillä haavan reunat olivat todella siistit ja ne oli helppo puristaa toisiaan vasten. Liimasin tueksi ison laastarin, otin sideharsorullan jolla painaa haavaa, ja hypättiin serkkupojan (onneksi se oli meillä) kyytiin. Päästiin keskussairaalan päivystykseen ja haava liimattiin kiinni. Peruspohjalainen juhannus ei näemmä ole mitään ilman puukkoja..<br />
<br />
Liimailtu on meidän poikia ennenkin: kerran pikkuveli koppasi toista kahvikupilla päähän ja sen jälkeen leukaan, jolloin piti leukaa liimata. Toisen kerran isoveli huitoi pulkkamäessä liukuria, jolloin pikkuveljen poskeen piti käydä laittamassa liimaa.<br />
Aivotärähdyksen seurantaohjeita on saatu useamman kerran, kun joku on pudonnut milloin mistäkin kiipeilyn seurauksena. Viimeisin taisi olla vuosi sitten, kun kaksivuotias seisoi kielloista huolimatta syöttötuolissa ja tietenkin se tasapaino sitten petti ja kivilattia otti kopin. Tyttö meni hetken haukottuaan veltoksi ja silloin lähdin kyllä äkkiä. Onneksi tallissa oli silloinkin serkkupoikia, koska Työmies oli töissä, ja muut lapset uskalsi jättää heidän hoitoonsa.<br />
<br />
Kynsiä on mustunut.. Viljami oli pomppinut peräkärryllä ja jalka oli jäänyt alle kun kärry kippasi takakenoon. Varvas meni mustaksi ja turposi kun kynnen alle kerääntyi verta. Lääkäristä sain kuparisen klemmarin ja ohjeen kuumentaa sen pää ja painaa kynnen läpi, jolloin paine ja veri pääsee pois. Sepäs olikin uskomattoman vaikeaa, kun poika huusi ja potki aina kun varpaaseen koski, mutta onnistui lopulta ja kipu hellitti heti. Työmies oli peukalonsa telonut eikä pystynyt nukkumaan jomotuksen takia. Kahdelta yöllä se paineli autotalliin ja kun ei muuta keksinyt, porasi porakoneella kynteen reiän!<br />
<br />
Facebookissa seuraan Poikien Äidit ryhmää. Siellä oli joskus päivitys jossa piti jatkaa lausetta: Tiedän olevan poikien äiti kun... No: "Ostan kuukausittain uusia lenkkareita pienten tai puhkikuluneiden tilalle."" Vessassa pitäisi olla mustat käsipyyhkeet."" Tiedän, että jos pojalla on kipua kiveksissä, on lähdettävä viipymättä sairaalaan." -Kyllä. On olemassa ilmiö, joka on hyvin yleinen vaiva pojilla, ja jota kutsutaan kiveksen kiertymäksi. Mikäli näin pääsee tapahtumaan, oireena on todella kova kipu ja hoitona leikkaus kuuden tunnin kuluessa kivun alkamisesta. Hoitamattoman tapauksen seurauksena on kuolio kiveksessä ja vaikutukset tietysti hedelmällisyyteen. Kahdesti on käyty tätä vaivaa epäiltäessä päivystyksessä, onneksi kummallakaan kerralla ei tarvittu leikkausta vaan kivun syy oli jokin muu.. Mutta tiedoksi siis kaikille poikien äideille, ottakaa tuollaiset kivut vakavasti. Parempi käydä näytillä varmuuden vuoksi kuin jättää käymättä.<br />
<br />
Sitten vielä sellainen sukuvika kuin tyrä. Se on leikattu meidän lapsista kahdelta, joista toinen on tyttö. En tiennyt että nivustyrä voi tulla myös tytöille, luulin sen olevan poikien vaiva kun en ollut kuullut vastaavia tapauksia ennen. Mutta niin vain on. Onneksi nivustyrä on vaaraton niin kauan kuin se on kivuton ja laskeutuu painettaessa takaisin. Leikkauskin on nopea ja rutiininomainen, toipuminen lapsilla nopeaa, eikä se rajoita elämää myöhemmin. Ellei haava sitten tulehdu, niinkuin meille kävi suviseuroissa vuonna 2014. Vaan sattuipa suviseurojen ensiavussa olemaan lastenkirurgi lääkärin päivystysvuorossa, saatiin asiantuntevat neuvot ja antibioottikuuri, ja haava parani sen jälkeen hienosti.<br />
<br />
Pitää koputtaa puuta ettei ketään ole tarvinnut kipsata tai tikata paria tikkiä enempää. Paitsi Työmiestä, mutta se oli silloin kun ukko oli vielä nuori ja villi ja vapaa. Nyttemmin ehkä vähän rauhoittunut.. Tässä kun noita oikeita onnettomuustilanteita miettii, niin luulen kyllä ettei musta sairaanhoitajaakaan isona tule, nää pienemmän mittakaavan hoitamiset riittää ihan hyvin. Pojat tykkää ajella mopoilla ja mönkijällä, joten meillä on ollut sopimus, että vain isin ollessa kotona se on sallittua. Äitin täytyy olla ensiapulaukun kanssa valmiina, eikä äiti uskalla katsoa ajamista.. Ihme kuitenkin mielestäni on se, ettei niillä vehkeillä ole mitään sattunut, sen verran hurjan näköistä touhu välillä on. Paitsi kerran, mönkijällä vedettiin rattikelkkaa ja kyydissä olija putosi, jolloin kelkka ajoi pojan polven yli. Polvi kesti vaikka kipeä olikin, ja kepit haettiin henkiseksi tueksi. Niitä tarvittiin puolikas eskaripäivä, ja sen jälkeen ne odotti nurkassa, koska muuten hidastivat liikkumista.<br />
<br />
Miten muissa lapsiperheissä? Mun mielestä meidän lasten tapaturmat on olleet pieniä ja harvassa trampoliineista, moposta ja mönkijästä huolimatta. Ja ihan varmasti vauhtiakin joka muksulla on enemmän kuin tarpeeksi. Onko meillä ollut tähän asti vain hyvä tuuri ja suojelusenkelit hereillä? Vai maksetaanko me tapaturmavakuutuksia ihan turhaan? En mä valita, parempi näin. Vaikka meillä on monta lasta, niin ei silti yhtäkään ylimääräistä. Ja terveitä ne on kun liikkuvat ja kokeilevat rajojaan..<br />
<br />
Pitäisi tuonne yläkertaan käydä peittelemässä.. Aamulla taas meno kouluun ja päiväkotiin, mulla on menossa työharjoittelussa viimeinen viikko ja näytöt. Ensi viikolla taas muutamaksi päiväksi koulun penkille ja sitten syysloma! Aion nukkua silloin edes kahdeksaan. Ei tuo juniori vieläkään nuku täyttä yötä, taitaa uneksia pelottavia kun nostaa joka yö metakan jossain kohti. Kai tääkin on vaan vaihe..<br />
<br />
Seuraava päivitys taitaa liittyä autoihin! En ymmärrä niistä mitään, mutta ne on joskus raivostuttavan iso pala elämää, joten vuodatusta luvassa.<br />
<br />
Hyvää yötä.♡Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-6261701877013944932018-09-29T11:16:00.001-07:002018-09-29T11:16:39.594-07:00Heippa taas!<div dir="ltr">
Jostain nurkan takaa pätkähti mieleen: hei, mullahan tais olla joku blogi!.. Kyllä se vielä löytyi, viimeinen teksti oli näköjään päivätty yli vuosi sitten.. Pitääpä koittaa kirjoitella kuulumisia vähän useammin kuin vuoden välein.</div>
<div dir="ltr">
Tällä hetkellä elämä on tosi kiireistä. Aloitin tammikuussa lähihoitajan opinnot aikuiskoulutuksessa, ja ensi vuoden jouluna olisi tarkoitus valmistua. Tai oli.. Tässä vaiheessa opintoja pitäisi päättää osaamisala, mutta hartaankaan pähkäilyn jälkeen mä en todellakaan tiedä mikä musta isona tulee. Lapset on ihan ok, nuorten kanssa en pärjää, vanhuksista en tiedä kun en ole koskaan vanhainkodissa ollut, suuhygienistillä ei kauheasti ole töitä, eikä jalkahoitajallakaan, mielenterveys- ja päihdeala taitaa olla mulle liian rankka... No, koska mun alkuperäinen haave oli koulunkäyntiavustaja, kysyin opettajalta onnistuisko hypätä alkuvuodesta suoraan sille alalle. Se on kuulemma mahdollista, joten siihen siis! Joten ensi vuonna aion valmistua lähihoitajan sijasta koulunkäyntiavustajaksi, mikä sen virallinen tutkintonimike sitten lieneekään..</div>
<div dir="ltr">
Koululaisia meillä tällä hetkellä on mun lisäkseni kolme: 4-, 3- ja 1-luokkalainen. Eeva aloitti eskarin ja Petteri ja Helmi ovat päiväkodissa. Lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen hienosti. Toki välillä on aamuja jolloin päiväkotiin jäädään huutamaan, mutta yleensä pieni rauhoittuu nopeasti. Lasten kuskaaminen on mun vastuulla ja hoitopäivät on varattu kouluaikojen mukaan, koska Työmies lähtee aamulla jo kuuden aikaan ja työpäivä loppuu sitten kun työmaa sallii.. Se onkin sitten ottanut hoitaakseen ruokaostokset työmatkalla, niin mun ei tarvitse enää illalla kaupoille lähteä.</div>
<div dir="ltr">
Muutakin jännää on tapahtunut: pikkuveli meni naimisiin, toinen pikkuveli osti oman asunnon, kolmas löysi itselleen ihanan naisen. Olen siis saanut kaksi uutta ystävää. Serkkupojat viihtyy meillä edelleen, nuoremmalle opetin viime syksynä ajokortin ja nyt se tulee meille mopon tilalta bemarilla. <br />
Ja meille muutti kissa! En pitänyt itseäni mitenkään kissaihmisenä, luulin inhoavani niitä.. Meillä oli kissa muutama vuosi sitten, mutten osannut kiintyä siihen. Syynä taisi olla silloiset raskaushormonit, koska nykyinen kissa (Papu nimeltään) ei ärsytä mua lainkaan, ja osaan jopa puhua sille.<br />
Ja kaksi pupua.. Työmies nauroikin, että emännällä taitaa olla vauvakuume kun tontti täyttyy elukoista. Kanoista mä haaveilen edelleen, ehkä mä joku päivä pystytän kanakopin tontin nurkalle.</div>
<div dir="ltr">
Mutta joo, vauvakuume on kova. Oon vähän kyllä jo itkeskellyt että onko lapsiluku täysi kun ei 2,5 veellä ole vieläkään pikkusisarusta. Mutta aika kai sen näyttää. Kyllä mun sydämeen mahtuis vielä monta pientä..❤</div>
<div dir="ltr">
Tämmöisiä kuulumisia täältä mummulan sohvalta.. Työmies tuossa hoputtaa että kotiin pitäis lähteä.. Palataanpa taas!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgi41YhBPgPji64osd0ciXQ5Q5XJQpIxCYZSOkCJA3NAyYdP6mPe-YQVs-ue5-jZGN0679ydaG-clU1M18Qbrp7vQMu61cQX1wx8D6Uchzj-Zm4QrxLQEMTCziiYBw8LzS7gj3xuLYx3cM/s1600/20180929_182855.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgi41YhBPgPji64osd0ciXQ5Q5XJQpIxCYZSOkCJA3NAyYdP6mPe-YQVs-ue5-jZGN0679ydaG-clU1M18Qbrp7vQMu61cQX1wx8D6Uchzj-Zm4QrxLQEMTCziiYBw8LzS7gj3xuLYx3cM/s320/20180929_182855.jpg" width="320" /></a></div>
Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-55475092421759125812017-07-12T02:53:00.001-07:002017-07-12T02:53:56.284-07:00Kesäloma äidin silmin<p dir="ltr">Kyllä mä alan olemaan jo ihan kypsä tähän "lomailuun". Aamusta alkaa vinkuminen, että pitää päästä uimaan, pitää päästä kaverille yökylään tai pitää saada kaveri meille yökylään. On tylsää kun peliaika loppuu, on kurjaa kun on ampiaisia, hyttysiä, paarmoja. Pyörät on hankalia kun ne kaatuu ja tulee naarmuja jalkoihin. Laastaritkin on loppu, vaikka juuri niitä ostin SEITSEMÄN pakettia. Skeittaaminen on ihan tylsää. On ihan tylsää kun äiti kieltää skeittaamasta trampoliinilla. Isommat kiusaa pienempiä ja pienemmät sotkee kaikkien leikit.</p>
<p dir="ltr">Kodinhoitohuone ja terassi on täynnä kenkiä, märkiä hiekkaisia pyyhkeitä ja epämääräisiä vaatemyttyjä. Tiskiallas ja -pöytä täynnä kuppeja joista on kerran hörpätty vettä ja keittiön lattialla miljoona mehuläikkää kun lapset läträävät kannuun tiivisteestä mehua ja siitä kuppiin ja ohi.. Vaatehuoneen lattiaa ei näy, neiti vaihtelee mekkoja sitä mukaa kun niihin tulee läikkä tai tahra.</p>
<p dir="ltr">Koko ajan jollakin on nälkä ja kaapista kaivetaan leivät, voi, juusto, makkarat ja hillo. Kaakaojauhetta pölisee pöydillä ja lattialla. Ruoka-aikaan ei kenellekään maistu. Ja taas kohta on muka nälkä. Illalla ei voi mennä nukkumaan koska ei ole yö eikä pimeää. Aamulla herätään ennen sianpieremää ja koko touhu alkaa alusta. Kiukutellaan koska väsyttää, tapellaan koska toisen naama ärsyttää, valitetaan koska on tylsää..</p>
<p dir="ltr">Työmiehellä oli kaksi viikkoa kesälomaa ja pääsimme reissuun. Porissa oli mukavaa, kelit mahtavat ja lapsetkin pysyivät tallessa. Käytiin päivä kotona pesemässä pyykkiä ja leikkaamassa nurmikko, ja jatkettiin reissua Työmiehen mummulaan pohjoiseen. Loppuviikoksi anoppi tuli nuorimmaisen jalkapallocupin perässä tänne, ja yöpyivät meillä. Arki alkoi taas kun Työmies lähti töihin. </p>
<p dir="ltr">Vähän suunnittelin lähteväni lasten kanssa omaan mummulaani. Hirveästi ei 300km yksin kuuden muksun kanssa houkuta, mutta mummulan kesä kyllä.. Uimaranta, majat, asvaltoitu piha ja potkulaudat.. Ärsyttävän kovaääniset crossimönkijät jäisivät kotiin ja jätkät saisi rauhassa asua tallissa öljyisissä remppavaatteissa. No okei, ei ne asu siellä kuin illat, ja silloinkin niillä on aikaa keittää kahvia, tuoda mulle suklaata, pelata pikkupoikien kanssa pleikkarilla ja vahtia niitä kun ajelevat mopoilla. Katsotaan nyt jaksanko lähteä reissuun.. Mummulassa kesävieraita varmasti riittää muutenkin.</p>
<p dir="ltr">Vaan onhan se silti ihanaa kun ei tarvitse herätyskelloa, eikä aikatauluja. Pihassa on auto, jolla voi lähteä mihin vain ilman että tarvitsee ketään odottaa koulusta kotiin. Eikä tarvitse kiirehtiä takaisin hakemaan jotain kerhosta. Ja ruokaa voi kokata kevyemmin, usein se voileipä riittää lounaaksi ja makarooni päivällä. Voi lojua terassilla auringossa ja jättää siivoamatta, koska kaaos leviää heti uudestaan, riittää että illalla järjestää enimmät lelut ja kantaa pyykit pesuun.</p>
<p dir="ltr">Mutta koskas ne koulut alkaakaan, kuukausi vielä?</p>
Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-8516395302126686242017-05-29T11:24:00.001-07:002017-05-29T11:24:33.980-07:00Viikko vielä koulua!<p dir="ltr">Eilen oltiin retkellä. Koko perhe ei mahtunut autoon, joten ajettiin mummulan kautta ja osa lapsista pääsi papan kyydillä.  Palatessa oli aikaa pysähtyä mummulaan olemaan. Harvoin siellä tätä nykyä tulee aikaa vietettyä, kun mummu on työelämässä. Ehkäpä kesällä sitten enemmän. </p>
<p dir="ltr">Pikkusisko tuli yökylään, kun aamuksi tarvittiin lapsenvahtia hammaslääkärin vuoksi. Oskarille laitettiin yläleukaan kamalan näköinen oikomiskoje, ja itkuhan pojalla tuli. Äitilläkin säälitti, kun tokaluokkalainen joutui opettelemaan R-kirjainta uudelleen rautojen vuoksi. Oppi se sen matkalla jo ennen koulun pihaa.</p>
<p dir="ltr">Pikkuveli on meillä viettänyt paljon aikaa.. Tallissa ja lasten kanssa. Havahduin siihen, ettei sitä ole näkynyt ainakaan viikkoon. Syy selvisi viikonloppuna puskaradion kautta, tytönhän se oli löytänyt. Olin ensin vähän surullinen, koska veli on ollut todella läheinen, ja nyt sen aika menisikin johonkin muuhun. Suru kesti ehkä sekunnin, ja tällä hetkellä olen vain onnellinen nuoren parin puolesta. Tänään kävivät näyttäytymässä, ja kovasti tykkäsin tyttöystävästä. ;)</p>
<p dir="ltr">Kesäkin on käynyt näytillä, sitä täytyy kuitenkin vielä odottaa.. Äitiltä sain pari kurkun ja tomaatin tainta, vielä ovat jopa hengissä. Vähän näyttää kurkun lehdet kellastuneet, kai ne on saanut kylmää tuossa terassilla. Toivottavasti selviävät. :D</p>
<p dir="ltr">Pikkuisten touhuja olen seuraillut. Meillä on muutaman vuoden vanha lasten sähköauto, joka ei enää toimi. Isommat ovat sitä ruuvanneet ja osia puuttuu ja renkaat meinaa lähteä irti. Sillä nuo kaksi nuorinta kuitenkin yrittävät kovasti ajaa. Isoveli työntää ja vetää, pikkusisko pärisee kyydissä vaikkei auto mihinkään liiku. Netistä pomppasi mainos eteen, ja mä niihin helposti lankean. Joku nettikauppa mainosti sähköautoja -60% ja Työmiehen luvalla tilasin mustan Jeepin. Vaikea on pitää salaisuutta, ja malttaa odottaa että auto tulee postiin. Petterille jo lupasin, että jos tutti jää pois niin äiti ostaa pojalle auton. Kyllähän pojalle diili kelpasi, ja osoitteli ikkunasta ulos harmaata Golffia:"tuolla on kyk auto!" Saapa nähdä pitääkö sopimus pojan puolelta.. Aina kun yllätän sen tutti suussa ja sanon, ettei isot pojat syö tuttia, poika vastaa:" mä oon pimmi poika".. Ja onhan se pieni.. Muttei tuttia kyllä enää oikeasti tarvitse..</p>
<p dir="ltr">Viikonloppuna päästään serkkutytön ristiäisiin kummeiksi.♡ Kirpparilta löysin ihania korkkareita, mekko kyllä vielä puuttuu. Loppuviikosta suunnittelin lähteä kaupoille, tytötkin tarttee isommat juhlamekot. Ompelukone kyllä on ja jotain kankaitakin löytyis, vaan kun päivisin aika menee yksivuotiasta vahtiessa.. Ja yöllä on kyllä aiheellisempaa nukkua kuin ommella. Eiköhän sekin aika vielä koita että voin uppoutua ompeluksiin..</p>
Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-26884289921325135272017-05-20T13:07:00.001-07:002017-05-20T13:07:07.791-07:00Joskus vain pitää pysähtyä ja olla onnellinen.Tänään oli kaunis päivä. Monelta kantilta. Aurinko paistoi ja oli lämmin.♡ Sain velipojan houkuteltua lapsenvahdiksi ja pääsin naisten reissuun.♡ Hyppäsin kyytiin ja olo oli jotenkin luottavainen sen suhteen, että veli pärjää hankalan vierastavan juniorin kanssa. Unohdin kotiasiat ja rentouduttiin kylpylässä, syötiin rauhassa ja tutustuin mahdolliseen uuteen ystävään.♡<br />
<br />
Kotona oli kaikki mennyt hienosti. Kävin maitokaupassa ja laitettiin Eeva 4-veen kanssa pyykit ulos kuivumaan. Istuttiin auringossa ja nautiskeltiin.♡ Velipojat toivat monta laatikkoa jäätelöä. Työmies ahersi pitkää ylimääräistä päivää kaukana kotoa.♡<br />
<br />
Täti soitti ja tarjosi leikkimökkiä. Pitäisi kuulemma äkkiä hakea pois kaivinkoneiden tieltä. Ihan mahtavaa, nyt ei tarvitsekaan rakentaa sellaista itse, kuten suunnittelin "sitten kun on rahaa". Haetaan leikkimökki huomenna!♡ Tässä juuri mietin sisustusta, taidan kantaa lastenhuoneen leikkikeittiön ja astiat kesäksi sinne..<br />
<br />
Eeva ajeli pienellä pyörällään. Voi miten sitä harmitti kun jäi isommista jälkeen. Polvet koukussa tyttö vispaa niin lujaa kuin jaksaa, ja aina häviää kisassa. Jonkin aikaa on facebookin kirppareilta etsitty isompaa pyörää ajatuksella "sitten kun tili tulee"..<br />
Sitten tulikin whatsapp-ryhmään tarjolle juuri sopivan kokoinen pyörä. Ja sen sai hakea ilman rahaa. Voi miten me oltiinkin neidin kanssa onnellisia! Lähdettiin heti, ja konttiin ilmestyi muutakin, mistä omistaja halusi eroon, kuten pikkuinen potkumopo Petterille.♡<br />
<br />
Työmieskin ajoi perässä kotipihaan. Taskusta kaivoi setelin ja käski hakea grilliin kaasua. Lapset saivat valvoa tänään myöhään, pitihän niittenkin kesän ekat makkarat saada. Ja neidin piti sisäänajaa uusi polkupyörä.♡<br />
<br />
Kiitos näistä ♡♡♡♡♡♡♡♡!Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-21165411978561620842017-05-09T11:28:00.003-07:002017-05-09T11:29:31.444-07:00Mitäs sitä viikonloppuna tehtiinkään...<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div dir="ltr" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjYFGgxO4mNyyI-0jgkdof2185qw8E9ieYIlkE9Rz8LsGhkEnO0HnfCU7ZCkn9IBqEn3K88xof9-l2wx_ljmF_k9T8BnqadS8QESkaQMqurFe1kT5PZc4TEPekgizmSueSQi-_B809NIs/s320/20170505_115344.jpg" style="color: #0000ee; text-align: center;" width="320" /></div>
<div dir="ltr" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;">
<br /></div>
<br />
<br />
<div dir="ltr">
Aurinko tekee ihmeitään. Äiti saa virtaa ja piha kuivuu. Vähän näkyy jo vihreääkin kurkistelevan. Pikkuhiljaa herätään henkiin viime viikon kooman jälkeen.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Meillä kävi taas ei-toivottu-Yrjö. Koko perhe kävi melko rytinällä sen läpi. Onneksi ajoitus oli niinkin hyvä, että Työmies sairasti vappuna kun oli vielä vapaalla, ja äiti seuraavana yönä. Taisi ukko olla itsekin vielä puolikuntoinen kun auliisti lupasi olla vielä tiistainkin kotona hoitamassa lapsia, että saan sairastaa rauhassa.♡ </div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
No ohi se sitten lopulta meni. Ja tuli lämpimät päivät! Lapset nauttivat auringosta ja juoksivat paitahihasillaan koko päivän ulkona. Kaksivuotiaskin karkasi toisten perässä naapuriin, ja sen jälkeen on ollut jatkuvasti sinne menossa. Tänään yritti pikkuneitiäkin houkutella mukaan. <br />
Kaikkein lämpöisimpänä päivänä äitikin sai aikaiseksi. Pesin terassin lasit, ja talon ikkunat ulkopuolelta. Pesin koko talon sisäpuolelta yrittäen yrjöpöpöjä pois. Vaihdoin mattoja ja pyöritin pyykkiä koko päivän. Keräsin jopa talven risut nurmikolta. </div>
<div dir="ltr">
<br />
Sitten tuli kylmä ja pyykinpesustakin sain tarpeekseni.</div>
<div dir="ltr">
<br />
Viikonloppuna olin lasten kanssa mummulassa Työmiehen hoitaessa omia kevätsiivojaan kotona. Sunnuntai löhöttiin koko porukalla kotona. Maanantai menikin tuplasynttäreitten merkeissä. <br />
Mahatautipöpön takia en uskaltanut synttärivieraita kutsua kotiin, vaan ajattelin varata paikallisen yrityksen tilat pariksi tunniksi. Mummu kuitenkin tarjosi mummulaa juhlapaikaksi, joten kutsuttiin kummit sinne. Ja juhlat menikin rennosti. 6-vuotias oli innoissaan ja sai hienoja lahjoja. Työmieskin sai suklaata. ;) Ja sain nuuhkutella pientä ihanaa serkkutyttöä. ♡</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Tänään onkin taas pyykkikone laulanut tauotta. Se on jännä miten sitä pyykkiä parissa päivässä kertyy niin paljon että hyvä kuin ei vielä ulos asti ryömi. Pyykkihommassa mun inhokki on kaappeihin latominen. Likapyykin lajittelu, koneeseen laitto, kuivuriin vaihto tai ripustaminen, sekä viikkaaminenki on ihan mukavaa, mutta se viimeinen etappi tökkii. Kun pitäisi lajitella hyllyille ja samalla viikata uudestaan ne mitä on levitetty kaapissa.. Homma ei todella vie kuin muutaman minuutin, mutta sen aloittamista venytän viimeiseen saakka. :D</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Tiskit taidan kyllä nyt jättää aamuun. Huomenna tulee kodinhoitaja, niin että se saa tiskata. ;) Imuroida mun kyllä aamulla pitää, täällä narskuu hiekka ja tikkarinmuruset tarttuu sukkiin. En tykkää käyttää sukkia, ja paljaitten jalkojen alla muruset on ikäviä. Villasukat kyllä toimii niiden kanssa ihan hyvin, ja niitä on nyt tarvittukin kun keittiön lattialämmitystermostaatti sanoi sopimuksen irti. Kivilattia on tosi kylmä ilman sitä lämmitystä.</div>
<div dir="ltr">
Huomenna sitten Oskarin kanssa hammaslääkäriin oikomishoitoon. En tiiä kumpaa jännittää enemmän. Kivaa se nyt ei ainakaan tule olemaan. Se on sukuvika tuo kiero kalusto.. Vaan eiköhän siitäkin selvitä.. Jos nyt lähtis tönimään tuon Työmiehen omalle puolelleen sänkyä, että pääsis itekin nukkumaan.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7lRJTTYfU8cQQX1lYn0daN8xqxjnThIbhyphenhyphenA7DLnxzjbtU8R0lIZS_PPx5mPlaTaI8lg79dUniIBwUuM2fPqtweWzS6k4krKa9-RGnfDFsMG0D2VzZX6Iy5a7RT9OEl1BIs23Vinp5nzQ/s1600/20170507_182714.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7lRJTTYfU8cQQX1lYn0daN8xqxjnThIbhyphenhyphenA7DLnxzjbtU8R0lIZS_PPx5mPlaTaI8lg79dUniIBwUuM2fPqtweWzS6k4krKa9-RGnfDFsMG0D2VzZX6Iy5a7RT9OEl1BIs23Vinp5nzQ/s320/20170507_182714.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
Tässä vielä burgeripiirakka, jota testattiin kun sitä niin kehuttiin netissä. Ja joo, hyvää oli. :)</div>
Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-72456980812427304942017-04-29T11:58:00.000-07:002017-04-29T11:58:07.131-07:00Perhe ♡<div dir="ltr">
Meillä on yhdellä pojalla aakkos-epäily. Epäily on äidin. Soittelin muutama kuukausi sitten neuvolaan ja kyselin neuvoja vilkkaan ja välillä todella vaikean lapsen kanssa. Psykologille ei päästy, koska pojalla ei ole viivästymiä kehityksessä. Odotellaan siis eskarin alkua, josko sieltä pääsisi sitten koulupsykologin juttusille, ennenkaikkea siksi, että äiti saisi neuvoja lapsen ymmärtämiseen ja vaikeiden tilanteiden hallintaan. Tähän mennessä niitä ovat esim. pukeminen, lähteminen jonnekin, riitelystä tulleen pahan mielen käsittely, rauhoittuminen.. <br />
Ainoa konsti, jonka neuvolasta sain, oli rastilista. Näitä on kyllä kokeiltu useasti, muttei ole toiminut. Nyt kokeiltiin taas ja saatiin ihan hyviä tuloksia esim. pukemisen suhteen, ja olen sitä mieltä, että myös lapsen karttunut ikä edesauttoi rastilistan idean ymmärtämistä. Sovittiin, että 'kiltteysrasteja' saa juurikin esimerkiksi siitä pukeutumisesta, kerhosta haettaessa reippaasta ulkovaatteiden pukemisesta, äitin auttamisesta, jne. Poika sai päättää palkinnon ja rastien määrän sen saamiseksi. Ensin sovittiin reissu HopLoppiin kun 20 tulisi täyteen. Se toteutuikin jo hiihtolomalla, ja sisaruksetkin pääsivät mukaan. Seuraava saldo oli pojan mukaan 44 ja sitten lähdettäisiin uimahalliin.</div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Tänään sitten oli tilinkin tilanne sellainen että päästiin uimaan. Me ollaan ukon kanssa aikamoisia vilukissoja, joten lähistön uimahallit eivät houkutelleet 'kylmään' veteen. Vaakakupissa oli myös eväät. Uimisen jälkeen kun on kova nälkä, olisi kiva käydä myös syömässä. Vertailujen jälkeen päätettiin lähteä Härmän kylpylään. <br />
Uimakamppeet pakkasin jo illalla, aamulla keitettiin puuro ja pakattiin lapset autoon. Jännäsin, miten yksivuotias suhtautuu kylpylään, kun ei ikinä ole uimassa käynyt. Jännitys oli kuitenkin turhaa. Tyttö nautti vedestä heti, eikä äitin tarvinnut kuin vahtia ettei se kaadu. Oli ihana olla pitkästä aikaa koko perheellä yhdessä, ilman kiirettä ja seurata miten hauskaa ipanoilla oli. Eipä siinä itse oikeasti uimaan ehtinyt, mutta oli mukava lillua altaassa ja leikkiä lasten kanssa.<br />
Uinnin jälkeen ruokailtiin buffetissa. Jokainen löysi herkkuja, ja sai vatsansa täyteen viimeistään jälkkärijäätelöllä. </div>
<div dir="ltr">
<br /></div>
<div dir="ltr">
Tähän päivään mahtui muutakin kivaa, nimittäin kuplavolkkarin testailu talviunien jälkeen. Autoon on tehty iso remontti, maalipinta ja sisäverhoilu on uusittu, moottori ja vaihteisto on käyty läpi, jäljellä on enää uusien renkaiden hankinta.. Mutta testiajot on nyt suoritettu, kävin nelikon kanssa mummulassa, ja sen jälkeen parin pojan kanssa lähikaupassa. Koska sieltä ei löytynyt simaa, ukko lähti sitä hakemaan kahden muun lapsen kanssa toisesta kaupasta. Mun sydän hymyili (ja varmasti naamakin) kun se otti ne lapset mukaan, koska on tosi harvinaista että mies semmoista tekee. Simaa löytyi ja vappumunkit tuli leivottua.</div>
<div dir="ltr">
<br />
Tämmöisiä päiviä saisi olla useamminkin. Siis että tehtäisiin koko perheellä jotain. Vaikka retki metsään, tai nuotio pihannurkalle. Lapsista näkee, miten ihanaa ja tärkeää on kun isi ja äiti pysähtyvät kotitöistään vain olemaan. Ja aina siitä pienestäkin hetkestä saa virtaa.. ♡</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEHmzyJ47F4WNwGGPy7bScsZIoyPRRzS05FVvzs5mq9I3xhc4K8aOxqqkN1FAIV9vxZ622o2oYMsBT7lPzoNvf3Z3hOce2It4fBCuettKL8KY6zD9Pf_k_1m_cGZAU_iQGRJEcmAFg8Mk/s1600/20170429_192642.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEHmzyJ47F4WNwGGPy7bScsZIoyPRRzS05FVvzs5mq9I3xhc4K8aOxqqkN1FAIV9vxZ622o2oYMsBT7lPzoNvf3Z3hOce2It4fBCuettKL8KY6zD9Pf_k_1m_cGZAU_iQGRJEcmAFg8Mk/s320/20170429_192642.jpg" width="320" /></a></div>
Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-7009319819861960522017-04-25T10:36:00.001-07:002017-04-25T10:36:53.057-07:00Saako kadehtia?<p dir="ltr">Ukolla on työ. Ukolla on talli. Mulla on kotityö. Ja yks harrastus kerran viikossa. Kyllä mä usein kadehdin sitä kun se mies saa viettää aikaa omien ajatustensa kanssa.<br>
Kyllähän sen työ on raskasta, ja se tuo leivän pöytään, mutta mä kadehdin sitä kun se saa tehdä sen ilman että joku koko ajan keskeyttää tai roikkuu jalassa. Mä kadehdin sitä että se saa istua puoli tuntia kakalla ilman että kukaan huutaa tärkeetä asiaa oven takana. Mä kadehdin sen taitoa lösähtää sohvalle ja lakata olemasta.<br>
Se voi mennä sinne talliin ruuvaamaan, ja usein sillä onkin ihan oikeita tärkeitä juttuja siellä tekeillä, ja se saa tehdä ne lapsilta rauhassa.</p>
<p dir="ltr">Äiti ei voi. Jos äiti häviää näkyvistä, se etitään ja sille on koko ajan asiaa, että varmistetaan se että se on kuulolla. Jos äiti tekee ruokaa, tiskaa tai pyykkää, sen jaloissa pyörii jatkuvasti joku. Välillä äiti kompastelee näihin rakastaviin apinoihin ja nostelee yksivuotiasta apinaa pois tiski-/pyykkikoneesta. Vähän väliä äiti keskeyttää sen-mitä-olikaan-tekemässä ja menee erotuomariksi riitoihin. Jos äiti käy kylällä kaupassa, sille pitää antaa halit ja pusut ja vinkua mukaan, ja kun se tulee vartin päästä takaisin, on vastaanottokomitea sitä mukaa kuin äiti olisi ollut viikon ulkomailla. Jos äiti lösähtää sohvalle, sen päällä pomppii heti monta apinaa. Ah niin ihanaa, mutta myös raskasta.</p>
<p dir="ltr">Meillä on monesti riidelty siitä kumman työ on rankempaa. Fyysinen ja henkinen raskaus vaan ei oo verrattavissa joten riitely on turhaa. Kyllä molemmat silti joskus muistavat ilmaista arvostavansa toistensa töitä.<br>
Eilen kyllä alkoi ärsyttää, kun ukko makasi sohvalla puhelimensa kanssa touhutessani iltahommia ja lapsia nukkumaan. Kysyi: "tarttetko sä apua?" Joo, hyvä kun kysyi, ihan huomaavaista sinänsä. Mutta MUN mielestä sen olisi pitänyt älytä auttaa vaikka mä en sitä apua olisi tarvinnutkaan. Monesti tuntuu siltä, että se koti ja ne kodissa olevat lapset kuuluu yksistään mun hoidettaviksi. En mä kuitenkaan tietääkseni ole mikään kotilohikäärme, joka ei anna sekaantua siihen. Mielelläni otan apua vastaan, enkä nalkuta vaikka hommat tehtäisiin eri tavalla kuin itse ne teen. </p>
<p dir="ltr">Tätä se arki meillä nyt on. Nähdäkseni meillä on asiat tosi hyvin, kun ongelmat on näinkin pieniä. Mutta pidemmän päälle niistäkin kasvaa suuria, jos ei niistä puhuta. Ollaan tätä nykyä oikein opeteltu juttelemaan asioista, jotka ärsyttää. Toki se ei aina onnistu kovin rakentavasti kun jompikumpi vetää herneen nenään ja alkaa mököttää. Mutta siinäkin kohti pitää miettiä, miten ihana ja turvallinen puoliso mulle on suotu, kun sen kanssa uskaltaa vähän riidelläkin.</p>
<p dir="ltr">Olin just hurjan itsekäs ja livistin. Vein roskat ja nyt istun yksinäni pimeässä tallissa. Puoli tuntia on mennyt, eikä kukaan ole käynyt ovella. Kun ukko vahtii että lapset menee nukkumaan, eikä sekään huomannut että mä hävisin. Mä hetken vielä huilaan täällä. Sitten mä ehkä jaksan taas huomioida sitä miestäkin ja jatkaa tätä arkea.</p>
<p dir="ltr">Oikeesti arki on mukavaa ja sopivan vaihtelevaa. Mutta kyllä mä ehkä tarttisin enemmän omaa aikaa. Ja olis sitä kiva ottaa silleen päivällä ettei se olis yöunista pois. Pitäis vaan keksiä mitä sitä tekis, ja mennä johonkin. Kyllä mä voisin ja pääsisin, mutta hulinassa se unohtuu ja kello juoksee jo iltaan. Mutta joku päivä. Ja sitten se piristää taas pitkäksi aikaa.</p>
Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-4165013490329696112017-04-18T11:18:00.001-07:002017-04-25T04:57:34.666-07:00Onnistuu!<p dir="ltr">Tiedättehän sen tunteen, kun joku menee oikein putkeen? Siis että yhtäkkiä kaikki vain lutviutuu..</p>
<p dir="ltr">Surkeiden sattumusten sarja edesauttoi sitä, että meidän ei-mitenkään-pullantuoksuinen mamma alkoi leipoa. Kokeilin mutakakkua, ja jäin koukkuun. Leivoin koulun myyjäisiin cookieseja, ja mariannepiirakkaa, ja piti niitä tehdä pian kotiväellekin. Ja sämpylät!</p>
<p dir="ltr">Ensin opettelin hiivaleivän. Parina iltana paisteltiin niitä, ja sitten puolet taikinasta leikattiinkin pieniksi palleroiksi. Siitä lähdettiin vähitellen jalostamaan sämpylöitä. Kolmannella opettelukerralla sämpylät kasvoivatkin jo melkein eväsleivän kokoisiksi, ja olin ylpeä kun mies otti niitä mukaan työmaalle. Tänä iltana paistoin taas kaksi pellillistä sämpylöitä. Puolet sämpyläjauhoja, toinen tavallista vehnäjauhoa. En pyörittele. Teen pötkön, leikkaan paloiksi ja nostan pellille. Oli se sittenkin ihan helppoa! </p>
<p dir="ltr">Oon tosi ylpeä itsestäni. Olin sinnikäs ja opettelin jotain, mitä pidin vaikeana. Ja opettelin uudestaan, miten malttaa kohottaa, ja vieläkin uudestaan minkäkokoisia paloja kannattaa leikata. Nyt on pari viikkoa syöty tuoreita itsetehtyjä sämpylöitä. Lidlin sämpyläjauhoista tykkäsin, kun ne on hienompia kuin S-ryhmän. Tuli pehmoiset ja sileät. Huomenna taidan kokeilla lisätä porkkanaraastetta tai pottumuusin jämät.</p>
<p dir="ltr">Parin viikon aikana on syöty myös salaattia! Hommasin salaattilingon, eikä salaatin tekeminenkään enää ahdista vaivalloisuudellaan. Yllätyin siitä, kuinka ennakkoluulottomasti lapset sitä syö. Eikä mieskään kitise pupunruuasta mitään. Tosin viherpeukaloa musta ei vielä oo tullut, multaan tökätyt salaatinjuurakot on kuolleet tuohon ikkunalle. Varmaan lapset kastelleet liikaa...? :D</p>
<p dir="ltr">Aika varma oon kyllä siitä, että se on kevät joka antaa tätä virtaa. Koko talvi on mökötetty sohvannurkassa. Nyt kun aurinko paistaa, oon innostunut lähtemään lasten kanssa ulos, ja joskus jopa leikkikentälle saakka. Likasia ikkunoita oon kattellut jo melkein raivon partaalle saakka, mut ihan vielä ei oo mennyt yli niin että ne olis tullut pestyä. Terassin oon kyllä siivonnut. ;) Joku kaunis päivä pesen sitten ikkunat ja otan sen aikuisten haravan, ja kerään talven tiputtelemat risut nuotioon.</p>
<p dir="ltr">Ihanaa kevättä!</p>
Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-58799542744722418112017-03-19T14:47:00.001-07:002017-03-19T14:47:29.358-07:00Äitiys<p dir="ltr">Lapsena mä haaveilin, että isona musta tulee touhukas pullantuoksuinen äiti.</p>
<p dir="ltr">Haaveilen siitä edelleen.. Äiti musta tuli, muttei ehkä sellaista kuin kuvittelin. Mulla on ihania naisen ja äidin malleja, ja vaikka tiedän, että oon tämmösenä riittävän hyvä, vertailen silti itseäni heihin.</p>
<p dir="ltr">Oma äiti luki satuja. Iltaisin saatiin sisarusten kanssa kuunnella jatkokertomuksena Ronja Ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli, Peppi Pitkätossu ja monet muut. Äidiltä löytyi usein aikaa istahtaa kesken päivän lukemaan ääneen kirjoja. Voi kuinka silloin ajattelin, että isona sitten mä luen omilleni. Kuinkas kävi.... Mä inhoan ääneen lukemista! Osaan kyllä, mutten viitsi. Iltasadut voi laskea yhden käden sormilla ja ne jatkokertomuksetkin on jääneet kesken. "Äiti tuu lukemaan iltasatu!" kuuluu yläkerrasta varsin harvoin ja niinäkään harvoina kertoina ei oikeasti huvittaisi yhtään... Mutta kyllä mulla on vielä aikaa opetella siihen! Eikö niin?? Pitää yrittää heti huomenna.</p>
<p dir="ltr">Äiti leipoi usein pullaa. Ja leipää. Ihanaa hiivaleipää ja sämpylöitä. Kyllä mä osaan leipoa pullaa, vaan teen sitä ehkä pari kertaa vuodessa. Ehkä vois useemminkin. Se tuoksuu niin hyvälle. Eikä se nyt oikeasti niin iso homma ole. Se vain tuntuu siltä. Sämpylöitä oon elämässäni tehnyt ehkä kahdesti. Se ei oo mun mielestä kovin helppoa, vaikka kaikki niin sanookin. Sitä kakkoota oon tehny muutaman kerran ja se kyllä on helppoa, vaan kun on niin paljon helpompaa ostaa kaupasta valmiiksi viipaloitua leipää... Argh. Pitää yrittää leipoa jotain huomenna.</p>
<p dir="ltr">Mummu on kovin liikkuvainen tapaus. Se reissaa paljon, eikä sitä hankalatkaan ajomatkat pelota. Se käy katsomassa lapsiaan täällä ja saattaa viikonlopun aikana kiertää kymmenenkin taloa ja käydä tervehtimässä lapsenlapsia. Mua ahdistaa pelkkä ajatuskin kuskina isossa kaupungissa saati sitten vieraassa maassa. Toivottavasti mun lapset ei isoina muuta kovin kauas, koska mä en hirveesti tykkää autossa istumisesta. Reissuun en kyllä lähde ainakaan heti huomenna. </p>
<p dir="ltr">Toinen mummu paikkasi vaatteita ja parsi sukat. Sillä oli mieletön kasvimaa jossa kasvoi perunoitten lisäksi mansikoita, kaiken lajin herukoita, ja kaikenmaailman maustekasveja, joista mä en ymmärrä mitään. Työmiehen mummulassa oli kaksi isoa kasvihuonetta, joista perhe ja työväki söi ainakin kurkut ja tomaatit. Mulla on tasan kaksi viherkasvia, joita muistan kastella just ennen ku ne kuolee kokonaan. Kiinanruusujakin oon haudannut ainakin kolme. Jukkapalmu mätäni ja traakkipuu kuivui. Ei onnistu. Pitääpä kastella nuokin heti huomenna. Ehkä mun täytyy nuo Oskarin housutkin paikata haaroista. Kun ei niistä ole kuin ommel vähän matkaa purkautunut. Huomenna sitten.</p>
<p dir="ltr">Anoppi on huikea pihanikkari. Sillä riittää ideoita heinäseipäistä ja vanhoista kärrynpyöristä. On kukkapenkkejä ja koristelampi vesisuihkulla. Kesällä pihassa on katos grillausta ja oleilua varten. Polkupyörät on nätisti telineessä autokatoksessa, ja nurmikko leikattu. Mulla ei ole kukkapenkkejä. Viime kesänä en leikannut nurmikkoa kertaakaan. En oo edes testannut meidän ajettavaa leikkuria. Pihamaalla lojuu sukkia, legopalikoita ja risuja. Värikkäät hiekkalelujen säpäleet loistelee auringossa ja kuistilla on läjä roskapahvia. Lasiterassille on kerätty tällä hetkellä 4kassillista lehtiä, 3pilttipurkkeja, yksi niiden kansia ja muita metallitölkkejä, yksi banaanilaatikollinen limsapulloja. Terassin pöydällä on kaksi isoa täysinäistä lasitölkkiä täynnä tumppeja. Hyijje. Ehkäpä voisin käydä kuskaamassa moskat kierrätykseen, vaikkapa sitten huomenna.</p>
<p dir="ltr">Mitä mä sitten muka teen..? Tuossa iltahommia pyöritellessä oikein pohdiskelin mihin se päivä taas kului. No aamulla taisin laittaa pyykkiä pyörimään ja eiliset tiskit koneeseen. Sitten Työmies alkoikin hoputtaa talliin, kuplavolkkarin kattoverhoiluja liimaamaan, kun sillä on muka kiire saada se ulos tallista. No pari saumaa sain tehtyä, ja sitten pitikin lähteä kaupasta hakemaan perunoita ja ruveta ruuanlaittoon. Nuorimmaisen päikkärit olikin yllättävän pitkät ja ehdin silittää ja vaihtaa auringon houkuttelemana keittiöön kevätverhot ja keltaisen pöytäliinan. Taas piti tiskata ja viikata pyykkiä, mutta ehdittiin sitten hetkeksi pienten kanssa ulos. Siivosin autosta roskat ja kadonneet hanskat ja kuskasin peräluukusta viime viikonlopulta jääneet pulkat ja liukurit puuliiteriin. Sainpa sitten Työmiehen kuskiksi hakemaan pari lasta mummulasta. Ehdittiin sielläkin oleentumaan. Kotona lapset halusivat katsoa elokuvaa, joten istuttiin sitten koko kööri sohvalle ja murusteltiin popcornia pitkin olohuoneen mattoa. Sitten pörähti joku mersu pihaan, ja sen perässä vielä kolme muuta autoksi luultavaa. "Isot pojat" (on kaksi viiva kolme velipoikaa ja kaksi serkkupoikaa, tänään vielä lisäksi pari niiden kaveria) tulivat käymään. Keitettiin kahvia, ja keitinpä vielä puoliksi vitsillä kolmen litran riisipuuron ja kiisselin päälle. Hyvin kelpasi. Todellakaan aina en jaksa niille kokata, ovat jo isoja miehiä ja yleensä keittävät meillä itse kahvinsa. Lapset saatiin nukkumaan, ja käytiin Työmiehen kanssa vielä tallissa liimailemassa pätkän verran kattoverhoilua. Sitten piti vielä muistaa laittaa pyykkiä kuivumaan ja kerätä rojut lattioilta. <br>
Silti joka ilta tuntuu, että taaskaan en saanut mitään aikaiseksi. Joka ilta on huono omatunto siitä, ettei ole huomioinut lapsia tarpeeksi. Kovin usein ei ehditä yhdessä koko perhe muualle kuin ruokapöytään. Ompelukone on pöydällään pölyyntynyt jo ainakin vuoden. Vaatehuone pullistelee ja kaapit on täynnä epämääräisiä piuhoja, yksittäisiä palapelinpaloja ja kaikenmaailman kakkaa. Pyykkikorit ei oo koskaan tyhjät ja keittiön matto on jäätynyt takaterassilla roikkuessaan maahan kiinni.<br>
Onneksi on huominen. Huomenna mä sitten taas yritän.</p>
Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-33664498874214698812017-01-19T13:11:00.001-08:002017-01-19T13:42:23.705-08:00Reissussa<p dir="ltr">Lähdettiin taas pitkästä aikaa reissun päälle. Isot pojat saivat koulusta muutaman päivän vapaaksi, ja tiistai-iltana suunnattiin nokka kohti pohjoista ja Iso-mummulaa. Auto oli pakattu täyteen lapsia, liukureita, luistimia, leluja, vaatteita, tyynyjä ja makuupusseja. Mahtuipa mukaan Helmin rattaiden lisäksi vielä nukenrattaatkin.</p>
<p dir="ltr">Illalla oltiin yhden-pysähdyksen-taktiikalla perillä noin yhdeksän aikoihin. Iltapalaksi isomummu oli paistanut ihanan kinkkukiusauksen. Petipaikat löytyivät, vaikkei kukaan lapsista tohtinutkaan mummun viereen mennä. Pappa kun oli viettänyt sairaalassa jo viikon keuhkotutkimuksissa. Keskiviikkona sekin onneksi pääsi kotiin.</p>
<p dir="ltr">Lapsilla ja mummulan väellä oli ihanaa. Mummu luki ääneen satuja, niitä samoja mitä joka kerta isomummulassa ollessamme. Talon takana kulkee joki, ja sen penkoilta oli huikea laskea mäkeä. Luistinrataa ei viitsitty aurata, mutta hyvin penskoilla aika kului siitä huolimatta. Riehumiset koitettiin minimoida, että pappa saisi levätä sairaalareissun jälkeen. Pirtin nurkassa seisova kuntopyörä oli ahkerassa käytössä ja PikkuKakkonen katsottiin tarkkaan.</p>
<p dir="ltr">Torstai-aamuna äitille iski jo koti-ikävä. Lapsiakin jo väsytti ja riehuminen alkoi olla ihan överiä. Päätettiin pakata kimpsut ja päästää mummu ja pappa lepäämään, vaikka niitä kova ikävä tulisikin. Lähdettiin kotimatkalle päiväkahvin jälkeen. Pysähdyttiin anoppiakin moikkaamaan. Sinnepä saapui Työmiehen siskokin perheineen, ihan meitä katsomaan. Meinattiin mennä joen toiselle puolelle oman siskoni luokse yöksi ja jatkaa aamulla kotiin. Vaan sittenpä neiti 4-v oksensi.</p>
<p dir="ltr">Pienen paniikin ja vimmatun siivoamisen jälkeen pissatettiin lauma ja pakattiin autoon. Ei otettu enää riskiä, että koko sakki sairastuisi (kuten neljä vuotta sitten kun olimme mahataudissa anoppilassa koko perhe) ja lähdettiin kotiin. Parinsadan kilometrin matka yötä vasten ei tuntunut pahalta idealta kun vaihtoehtona saattoi olla se, että kuskilta menee ajokunto pönttöön huutelemalla. Sisko kyllä ymmärsi ja oli helpottunut kun peruimme yöpaikan.</p>
<p dir="ltr">Kolmen muovikassin turvin lähdettiin kotimatkalle. Kuudenkymmenen kilometrin päästä pysähdyttiin ostamaan huoltoasemalta lisää roskapusseja, kun neiti oli yökännyt jo neljästi ja viisivuotiaskin valitteli että vatsaan koskee. Kaupungin liikennevaloissa äitiä nauratti elämän tragikomiikka, kun istui nurinpäin takapenkillä pitäen toisella kädellä pussia neidin leuan alla ja etsien toisella kädellä nuoremman neidin tuttia.</p>
<p dir="ltr">Pikkuhiljaa tilanne rauhoittui ja lopulta autokin pysähtyi omaan pihaan. Nukkuvat lapset kannettiin sänkyihin ja tyhjättiin auto. Penkkejä ei tarvinnut alkaa pesemään äitin fiksun roskapussikaulurimenetelmän ansiosta. Kotimökin sisälämpötila oli tipahtanut 17°C:een, joten Työmies keitti kahvit ja laittoi takkaan tulet. </p>
<p dir="ltr">Viimeisistä mutkista huolimatta reissu oli onnistunut. Oli ihana nähdä taas rakkaita ihmisiä, sitä kun ei koskaan tiedä onko tilaisuutta siihen enää. Oli ihana päästä hetkeksi irti arjesta ja kotiympyröistä, vaikka rytinällä sinne palattiinkin. Oli mukava tuntea olleensa odotettu ja ikävöity. Oli liikuttavaa seurata, kuinka lämpimästi isoisovanhemmat näitä lapsenlapsenlapsiaan hoitivat ja rakastivat. Tuollainen kun ei ole kenellekään itsestäänselvyys, se on lahja. Ja olen todella onnellinen, että omilla lapsillani on ollut mahdollisuus tutustua heihin, ja että he tulevat aina muistamaan heidät.</p>
<p dir="ltr">Monta ajatusta taas tien päällä lähetin yläkertaan. Että hirvet pysyisivät metsässä. Että yrjöt osuisivat pusseihin. Että mutkissa ei olisi kovin liukasta. Että edellä ajaneen linja-auton vauhdissa yhtäkkiä auennut konehuoneenluukku pysyisi matkassa eikä lentäisi myrskytuulen mukana kenenkään tuulilasiin. Että isomummu ja -pappa saisivat vielä monta tervettä ja onnellista päivää, ja että näkisimme heidät vielä. Että kotimetsässä huhuttu susi olisi jo häipynyt tai ammuttu.</p>
<p dir="ltr">Vaan onhan tämä elämä aika melskettä. ♡</p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeezGxjVPXZoYdWLgisGJo2q3vZRzrTlWTF7d9E7SiSr6xk1nCaXuDWWnyBOpcupIE31FI2mg3dij6qyPAOKjIprkW9Vcdotiu9Xu10aMEd9V7nehWjdNa9qOUya_NFfYncMX46xVpMfQ/s1600/20170118_134905.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeezGxjVPXZoYdWLgisGJo2q3vZRzrTlWTF7d9E7SiSr6xk1nCaXuDWWnyBOpcupIE31FI2mg3dij6qyPAOKjIprkW9Vcdotiu9Xu10aMEd9V7nehWjdNa9qOUya_NFfYncMX46xVpMfQ/s640/20170118_134905.jpg"> </a> </div>Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-53761321227430095592017-01-13T00:24:00.001-08:002017-01-13T00:41:24.643-08:00Unikoulu<p dir="ltr">Eihän se mee niinku Strömsössä.. Ainakaan meillä. Neiti tekee kaiken eri kaavalla kuin muut sisarukset. Toisille ei unikoulua ole tarvinnut edes miettiä. Heräryksiä on joka yö 4-8.. Ja sit se yö vissiin jo loppuukin vaikka ei meillä sängystä päästäkkään ylös. Mutta uskon lujasti että tuo oppii nukkumaan.</p>
<p dir="ltr">Työmies nukkui (tai valvoi) vauvan kanssa kaksi ensimmäistä yötä. Eka yö meni muutamalla huudolla, max 20min itkua. Toinen yö ei ehtinyt edes huutosirkukseen asti kun isi tassutti tytön uneen. Kolmantena siirryin takaisin omaan sänkyyn. Klo 11-02 oli useita herätyksiä. Seuraava joskus kuuden maissa. 7 nousin laittamaan koululaiset matkaan ja sängyssä vanuttiin kymmeneen saakka.</p>
<p dir="ltr">Yöt numero 4, 5, 6 ja 7. heräilyä alkuyöstä. Pullosta vesihuikkaa ja tyttö nukahti taas. 2-5 tai 6 nukkuu. Ja viime yö: nukahti puolen yön maissa, heräsi neljän kieppeillä itkemään. Otin syliin, etsin tutin ja hetken silittelin omaan sänkyynsä. Heräsi aamulla yhdeksän aikoihin! Jossain välissä havahtui, mutta löysi itse tutin suuhunsa ja jatkoi unia. Toivoa siis on!</p>
<p dir="ltr">Vähän siis asteittain on menty. Yötissi jäi pois ekoina öinä, ja vaihtui hetkeksi vesipulloon, tyttö kun ei korvikkeita huoli tai edes tarvitse. Pullo jäi pois puolessa välissä, ja nyt olen vain nostanut hetkeksi syliin että itku loppuu ja sitten laittanut takaisin sänkyyn. Kärsivällisyyttä vielä vähän ja eiköhän se siitä. Kyllä tuo yhden-itkun-taktiikkakin mulle riittää. ;)</p>
<p dir="ltr">Nyt neiti opettelee kävelemään. Yksi pojista oli viikon päälle 10kk kun lähti. Tyttö täyttää tänään sen 10kk ja kuulemma eilen oli isille esitellyt askeliaan. Saapa nähdä montako "rauhallista" päivää tässä enää on.. Ja yöt taitaa mennä taas hulinaksi kun opitaan uusi taito. <br>
Mutta tätä se elämä on. Niin täydellistä, ihanaa, myös raskasta. Kymmenen vuotta on mennyt hujauksessa ja tästä eteenpäin toinen mokoma, niin lähtee jo isommat omille poluilleen. Aivan sydäntä riipii.</p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivFq8E1dm_lHP5SJDP9jekoM1H-diX_oNp1q_2ZVzHo6zmw206QgfXwTX7Phhblh-O7KtfjKrLNw78FF-y-EdK6_PAI1PEapBxNDjMMaodykjbGV-oP_iHcprD09PXdXSNu0VyWDHgIHY/s1600/20170113_102517.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivFq8E1dm_lHP5SJDP9jekoM1H-diX_oNp1q_2ZVzHo6zmw206QgfXwTX7Phhblh-O7KtfjKrLNw78FF-y-EdK6_PAI1PEapBxNDjMMaodykjbGV-oP_iHcprD09PXdXSNu0VyWDHgIHY/s640/20170113_102517.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvCo24j8s5v_cFvWHaPsqNCMJpgFwVOmHnrkbaUPoYltVvFIj_zFEmLIjthewEPSZR2-E0fY8BIZh8dKXRCjUCMnEhFVRZ3i_QRD_b3KLjNa6AILoAZDc61K5LJHM29IJMfxf-_QBid5o/s1600/20170110_194105.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvCo24j8s5v_cFvWHaPsqNCMJpgFwVOmHnrkbaUPoYltVvFIj_zFEmLIjthewEPSZR2-E0fY8BIZh8dKXRCjUCMnEhFVRZ3i_QRD_b3KLjNa6AILoAZDc61K5LJHM29IJMfxf-_QBid5o/s640/20170110_194105.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzyvpZabb2uNCJVBrdgrWBKGxJ2A7KPtuvEY676u6Me02JgNkCCMsm20L7l_pCaNJuDyGW674hVobF3wGrQpSKfkaTEHLPbdpPubgI1PX1asZzc6fonlIwW31-YzX0m1oRvLRwNAS9sS8/s1600/20170112_152445.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzyvpZabb2uNCJVBrdgrWBKGxJ2A7KPtuvEY676u6Me02JgNkCCMsm20L7l_pCaNJuDyGW674hVobF3wGrQpSKfkaTEHLPbdpPubgI1PX1asZzc6fonlIwW31-YzX0m1oRvLRwNAS9sS8/s640/20170112_152445.jpg"> </a> </div>Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-54201672114531152202017-01-05T15:37:00.001-08:002017-01-05T15:57:29.026-08:00Onnellista uutta vuotta<p dir="ltr"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfus4JCMh4sTPaiAKAloBrUOPZPh0yTUnOxjT6JlrksjTxTJTGF5KruYvfaHgNTrcD3PLtJ2EVSopFiFaaBD8hu2E_koYhyx4m9MPXQp7Yvi9GD6Up0WHeG0UkLoeOUSHAatr6viS1vY4/s1600/CYMERA_20170106_015043.jpg" imageanchor="1" style="font-family: sans-serif; text-align: center; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfus4JCMh4sTPaiAKAloBrUOPZPh0yTUnOxjT6JlrksjTxTJTGF5KruYvfaHgNTrcD3PLtJ2EVSopFiFaaBD8hu2E_koYhyx4m9MPXQp7Yvi9GD6Up0WHeG0UkLoeOUSHAatr6viS1vY4/s640/CYMERA_20170106_015043.jpg"></a><br></p><p dir="ltr">Viime vuotta yritin mielessäni summailla. Eipä siitä paljoakaan muista, kun on vauvavuoden huuruissa eletty. Pieniä kriisejä on taatusti ollut, isompiakin hankaluuksia, mutta kyllä mun mielestä koko vuosi on ollut kaikin puolin hyvä ja onnellinen. Paljon on opittu, jokainen. Parisuhteessakin on ollut kaikenlaista, joka on pakottanut keskustelemaan ja tekemään kompromisseja ja näin hitsannut meitä enemmän yhteen. Lapsetkin oppii joka päivä jotain, ja tänään näin nuorimmaisen ensimmäiset varovaiset askeleet. ♡</p>
<p dir="ltr">Tuo neiti onkin pian jo 10 kuukauden ikäinen. Pikkuinen Helmi, joka on kaikkien lemmikki. Isommatkin pojat unohtavat kiukkunsa kun vauva ojentaa kätensä ja loiskauttaa märän suukon. Suukkoja jaellaan puolin ja toisin. Minäkin olen sitä opetellut. Hellyyden jakaminen on aina ollut jotenkin hankalaa, toisin kuin Työmiehelle, joten olen nyt oikein tosissani yrittänyt petrata. Ja ei se kyllä haitaksi ole ollut. Kotoa nuokin mallit on taskuun tarttuneet. Vauvoja on helpompi helliä kuin isompia, mutta olen huomannut että kyllä nuo 'esiteinitkin' tykkäävät kun äiti joskus ottaa ja rutistaa halauksen. Onhan ne ihania.</p><p dir="ltr"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLjjf1fPnI4WwQvdBcYEkGXlcZbaRwfTNr-4IIyZmi0hxyzxMX4Mv7Trj21B4z5Rlvbfacoxddwm5QQlZd2LZzqIP9HId54qjCSip8vNMYEJYcZvFU8dSITc3a7SyNt9i4Xs18GrmsQBY/s1600/CYMERA_20170106_014546.jpg" imageanchor="1" style="font-family: sans-serif; text-align: center; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLjjf1fPnI4WwQvdBcYEkGXlcZbaRwfTNr-4IIyZmi0hxyzxMX4Mv7Trj21B4z5Rlvbfacoxddwm5QQlZd2LZzqIP9HId54qjCSip8vNMYEJYcZvFU8dSITc3a7SyNt9i4Xs18GrmsQBY/s640/CYMERA_20170106_014546.jpg"></a><br></p>
<p dir="ltr">Äitiysloma loppui. Joulu meni ja uusi vuosi alkoi. Mies jäi kotiin isäkuukaudelle. Taloudellisestihan se tekee vähän tiukkaa, mutta luulen että ei tätä yhteistä aikaa voi rahalla korvata. Isä saa viettää lasten kanssa aikaa ilman että on työpäivän jälkeen väsynyt. Äitillä on aikuinen tukena ja seurana, ja matalampi kynnys ottaa omaa aikaa. Ja nyt on oivallinen hetki unikoululle.</p>
<p dir="ltr">Ukolle ei tarvinnut ajatusta kauaa myydä. Onhan se totta, että vauvan valvottaminen ja äidin väsymys vaikuttaa koko perheeseen. Ja se, kun vauva kiehnää ja kitisee yöt samassa sängyssä ja häiritsee isänkin unta, vaikuttaa vielä vähän lisää. Syysloman jälkeen on tainnut yksi ainoa yö mennä kahdella herätyksellä. Muuten tyttö herättää 4-8 kertaa. <br>
Tänään on unikoulun ensimmäinen yö. Työmies keräsi hermonsa ja komensi minut yläkertaan nukkumaan. Tyttö nukahti viidessä minuutissa omaan sänkyyn isin silitellessä. Tunnin päästä heräsi (kuten aina) ja kokeili kaikki mahdolliset itkusävyt etsien äitiä. Isi pysyi rauhallisena ja tytön kiukku ja raivo kesti vain parikymmentä minuuttia. Kerroin ukolle olevani ylpeä hänestä, itse olisin jo luovuttanut. Tein kiitollisena iltapalankin sille valmiiksi. Täällä nyt jännitän kuinka yö tulee sujumaan ja pinna kestämään.. Monta ajatusta lähetin tuonne ylöskin ja pyysin murulle kärsivällisyyttä.</p>
<p dir="ltr">Pojilla alkaa koulukin ensi viikolla. Tällä hetkellä kolme lasta on mummulla yökylässä. Ekaluokkalainen jätti yökylän väliin kun halusi päästä isotädin luokse leikkimään. On se silti ehtinyt toisia kaipailemaankin, kun ei äitistä taikka kaksivuotiaasta velipojasta ole kaveriksi pleikkarin pelaamiseen. Onneksi tulevat huomenna kotiin. Ihan 'korkojen kera', sieltä tulee myös pikkusisko ja -veli tänne hoitoon mummun ja papan reissun ajaksi. </p><p dir="ltr"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTxK58zITnZOA8l8frCIVR5wj5RReN9q-mMbrlvxb20DciN_gTWYC7R4U1DALk67KEYqbKww9SrR5Yahgg0AVBcdAxsOL_dGcimST-QBh1aGJ-OmhQmT5CzUz-SHCyJVXWn86BqvHss6o/s1600/CYMERA_20170106_014710.jpg" imageanchor="1" style="font-family: sans-serif; text-align: center; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTxK58zITnZOA8l8frCIVR5wj5RReN9q-mMbrlvxb20DciN_gTWYC7R4U1DALk67KEYqbKww9SrR5Yahgg0AVBcdAxsOL_dGcimST-QBh1aGJ-OmhQmT5CzUz-SHCyJVXWn86BqvHss6o/s640/CYMERA_20170106_014710.jpg"></a><br></p>
<p dir="ltr">Elämä on Elämää isolla eellä. Monesti ollaan iltaisin ukon kanssa juteltu ja huomattu, että asiat ovat todella hyvin. Talossa pyörii Työmiehen, lasten ja lasten kavereiden lisäksi velipoikia (enoja), serkkuja ja ystäviä. Pihassa on 'uusi' pikkuinen kauppakassi, jolla on näppärä kuskata kerholaisia, käydä kirpparilla ja kurvata vaikka ystävän luokse kahville. Kodinhoitohuone pursuaa pyykkiä, märkiä hanskoja ja haalareita. Vaatehuoneen pöydän alla lasten pieniä vaatteita odottamassa kierrätykseen kuskausta. Pakastin on täynnä leipää, ja pussit repeävät helposti kun niitä yrittää nostella. Ulkona on hirmu kylmä, mutta takka hohkaa lämpöä. <br>
Näillä eväillä tästä vuodesta tulee varmasti yhtä hyvä ja onnellinen kuin entisestäkin. Toivottavasti teillekin.♡</p>Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-74775144286928597842016-12-19T07:14:00.001-08:002016-12-19T07:17:44.759-08:00Rauhaa vain rauhaa...<p dir="ltr">Joulu tulla jolkottaa, vaan ei sitä vielä täällä huomaa. Talo on sekaisin, ei ole leivottu eikä vaihdettu lakanoita. Joululahjat äiti on kyllä hommannut, ja yrittänyt metsästää yhtä postiin hukkunutta pakettia.. Pitäisi paketoida ja pyykätä ja järjestää leluläjät lastenhuoneista paikolleen. Jotain kai kuuluisi jouluksi leipoakin.</p>
<p dir="ltr">Koko syksy on mennyt enemmän tai vähemmän unessa. Nuorimmainen on eri sarjaa kuin muut, täydet yöt jo puolivuotiaina nukkuneet sisarukset. Tämä tyttö tissittelee monta monta kertaa yössä, eikä nukahda siihen, vaan häntä pitää hyssytellä ja keinutella ja kiertää olohuoneessa rinkiä. Pari hammasta on tullut pitkän tuskan tuloksena ja lisäähän on luvassa. En silti valita, onhan se toisaalta hauska nähdä tällainenkin lapsi, kun sitä ennen oli ne viisi helppoa vauvaa. :D</p>
<p dir="ltr">Tämä pimeys ei kuitenkaan lainkaan piristä. Eikä se, että valkea joulu voi jäädä taas vain haaveeksi.. Jokaiseen hommaan on vaikea tarttua ja usein vastustaa niin että on helpompi vain istua alas ja antaa olla. Siivoukset tehdään perjantaisin ja kaikki muu aika kaaosta vain opettelee sietämään, kun ei yksinkertaisesti jaksa muuta. Kai tämäkin on vain kausi..</p><p dir="ltr"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDW3AHPGmQHDsmXPWaYwHo3q2nX-A0YCbcj84-9ka_HR8cSZlASgxGF8UgnmN5ugAosduwGv979gdnSZ2wXa1nyk9X5ylwYqrvgbp0EzYAzjOReqoVqUESZMQxj7UCGwmsxNLQ9oItoKM/s1600/20161206_180158.jpg" imageanchor="1" style="font-family: sans-serif; text-align: center; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDW3AHPGmQHDsmXPWaYwHo3q2nX-A0YCbcj84-9ka_HR8cSZlASgxGF8UgnmN5ugAosduwGv979gdnSZ2wXa1nyk9X5ylwYqrvgbp0EzYAzjOReqoVqUESZMQxj7UCGwmsxNLQ9oItoKM/s640/20161206_180158.jpg"></a></p><p dir="ltr"> (Huomatkaa voimalause seinällä :D)</p>
<p dir="ltr">Lapset istuvat päivästä toiseen pleikkarilla ja illat juostaan rinkiä kun on liikaa virtaa. Otetaan kesällä sitten menetetty aika takaisin.</p>
<p dir="ltr">Mutta kyllä se joulu sieltä tulee. Ihan muutama päivä vielä. Sitten ollaan vain. Kyllä äiti ennen aattoa reipastuu ja pyyhkäisee talon järjestykseen, vaihtaa punaiset verhot olohuoneeseen ja pyykkää lakanat. Työmies saa hoitaa kinkun sulamaan ja uuniin. Hoitaa se paljon muutakin nykyisin. Ehkä me leivotaan vielä joku satsi pipareita ja torttuja. Ja sitten joululoma-aamuina nukutaan pitkään ja laiskotellaan koko sakki.<br></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAWGJlpmnJ13BQ9CytH28XTeHQ2HF9fqu5C4EJTCTytMUT_k-bcbewRMprx4pLgfoVTa0bKg6JocFinHRiKeHhW88DzZWyNOzq88dPCLkNMQKwueKGS4XF4isDXHgZi52xQDt5u9RZHwg/s1600/20161211_211724.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAWGJlpmnJ13BQ9CytH28XTeHQ2HF9fqu5C4EJTCTytMUT_k-bcbewRMprx4pLgfoVTa0bKg6JocFinHRiKeHhW88DzZWyNOzq88dPCLkNMQKwueKGS4XF4isDXHgZi52xQDt5u9RZHwg/s640/20161211_211724.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">♡ Rauhallista joulua toivoen ♡</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Louhi</div>Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-50650955386695014812016-10-30T02:14:00.002-07:002016-10-30T02:14:55.782-07:00MuistojaIstuin aamusella hetken ajatuksissani.. Alkoi hymyilyttää. Palasin kahdeksan vuoden taakse pieneen paritalokaksioon, johon olimme juuri muuttaneet. Silloin olimme vielä kaksin.<br />
<br />
Päivän vietimme Työmiehen kanssa anopin autotallissa hioen vanhaa kaappia, josta piti tulla hoitopöytä joulukuussa syntyvälle esikoisellemme. Hioin lipaston kantta kun tunsin kivuliaan vihlaisun vatsassa ja jouduin kyyristymään. Hetken kuluttua jatkoin töitä, enkä sen kummemmin ajatellut asiaa.<br />
Illalla lämmitimme saunan, kuten melkein joka päivä parin viikon ajan. Oli niin mukavaa, kun oli oma sauna, jota ei ensimmäisessä yhteisessä asunnossa ollut.<br />
Yöllä heräsin jomotukseen. Selkää vihloi ja poltteli. Yritin kääntää kylkeä ja lämmitellä selkää miehen selkää vasten. Kun se ei auttanut, hain särkylääkettä ja jatkoin unia.<br />
Parin tunnin päästä heräsin taas ja polttelu oli siirtynyt vatsan puolelle. Kävin vessassa ja säikähdin vuotoa. Hetken pyörin ympyrää ja ihmettelin. Kirjahyllystä löytyi äidiltä saatu vanha kirja 'Onnellinen odotus'. Istuin pöydän ääreen lukemaan kappaletta synnytyksen käynnistymisestä ja koin ahaa-elämyksen: Näähän on supistuksia! -Voi tyttöparka, silloin et vielä tiennytkään mitä tuleman piti..<br />
<br />
Soitin Oulaskankaan päivystykseen, kellotin supistuksia jotka tulivat tasaisesti viiden ja kuuden minuutin välein. Lähdimme näytille, enkä pakannut mukaani mitään. Oulaskankaalla lääkäri teki tutkimuksen ja huonolla suomenkielellä kertoi, että minut siirrettäisiin Ouluun, koska raskausviikkoja oli vasta 35, ja pienemmässä sairaalassa hoidettiin synnytykset vasta 36 viikon jälkeen. Minut siirrettiin ambulanssiin, kello oli jotain viiden ja kuuden välillä, ja vietiin OYKSiin.<br />
Työmies kävi kotona vaihtamassa auton ja tuli perässä.<br />
<br />
Koko päivän makasin piuhoissa, yritin käydä kakalla ja jännitin mitä tapahtuu. Kaikki oli kovin kummallista.<br />
Pieni poika syntyi seuraavan päivän puolella jokunen tunti puolen yön jälkeen. Työmies vei vauvan hoitajan kanssa lasten tehovalvontaan pitkää pitkää kellarikäytävää pitkin, ja lähti sen jälkeen kotimatkalle. Ensilumi oli satanut ja moottoritiellä oli liukasta. Kesärenkailla ukko ei ottanut riskiä vaan jäi matkan varrelle mummunsa luokse yöksi. Itse en osannut nukkua. Lähetin tuoreille isovanhemmille onnitteluviestit.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEmvgeVtFW5XEE-uIZ8shq0WMPpI55KmBEI2Smwk8CwKDrENekoDbHSFtOsY8tPcFjehdHaZKxmV1hJw6lI8XjrnqxamNc-AyHkEJrbS8XOtlpGIR07AVp9aG65ncGV4OiRUUaSyMmUX0/s1600/Kuva+024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="238" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEmvgeVtFW5XEE-uIZ8shq0WMPpI55KmBEI2Smwk8CwKDrENekoDbHSFtOsY8tPcFjehdHaZKxmV1hJw6lI8XjrnqxamNc-AyHkEJrbS8XOtlpGIR07AVp9aG65ncGV4OiRUUaSyMmUX0/s320/Kuva+024.jpg" width="320" /></a></div>
Tunniksi ehdin nukahtaa kun alkoi puhelin soimaan. Äiti soitti itkuiset onnittelut, ihmetteli kiireistä vauvaa, joka ei malttanut syntymistä enää odotella. ''Jos äiti olis tiennyt missä tyttö on, olis kyllä hakenut pois!'' Onnekseen ei tiennyt, ettei valvonut sen vuoksi yötä jännittäen ja murehtien. Tuon lauseen olen tainnut seuraavissa synnytyksissä itkeä Työmiehelle tuskissani.. :D<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRec9ZM_mDxdZDw6-qFTfLZllpsQ4KmhYVHpwP7DGuypXCQU9l-5QPb-ja-im99xgGMetI6xlffAdZqVYqZHGUe_115TNc2bDlm2ICLhZF983miMxgfXrY4l1PpEnZT6jgspOUnKxRJ84/s1600/Kuva+031.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRec9ZM_mDxdZDw6-qFTfLZllpsQ4KmhYVHpwP7DGuypXCQU9l-5QPb-ja-im99xgGMetI6xlffAdZqVYqZHGUe_115TNc2bDlm2ICLhZF983miMxgfXrY4l1PpEnZT6jgspOUnKxRJ84/s320/Kuva+031.jpg" width="238" /></a></div>
Pieni poika täyttää huomenna kahdeksan vuotta. Se kovin pieni vauva, joka nukkui lämpökaapissa ja jossa oli niin paljon piuhoja ja letkuja, että äiti säikähti ja alkoi itkeä. Se pikkuinen rääpäle, joka pääsi isänpäiväksi kotiin. Se vauva, joka itki joka yö kahdesta neljään ja kävelin sen kanssa olohuoneessa ympyrää että isi saisi nukkua. Se kaikkien rakas, joka teki minusta Äidin ja Työmiehestä Isin. Ja teki mummut ja papat. Ja vielä isomummut ja isopapatkin. Se on nyt reipas tokaluokkalainen, ihailtu Isoveli. Kovasti aina äitin ja iskän apuna. Välillä sitä harmittaa kun asioita ei opi ensiyrittämällä. Kun pitäisi olla jo niin iso ja etevä. Vaan kun ei se vielä näe, että sehän on jo. Etevä ja lahjakas.<br />
<br />
Paljon on elämä tuosta ajasta muuttunut. Ei mahduttaisi enää kaksioon, kolmiokin tekisi tiukkaa. Sama ihmetys kuitenkin hiipii välillä esiin: Olenko tosiaan jo Äiti? Välillä väsymyksessäni kiukuttelen, miksi MINUN pitää olla nimenomaan Äiti. Miksei nuo mukulat hoe Isiä yhtä ahkerasti kuin Äitiä..? Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Kuudesta murusta nuorimmainenkin 7kk, välillä jokeltaa ÄITÄ. <3<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlyG7pmMP08ATaYJdJnxEH3c9BC7VsBitZDWKvbCVbgdvlVecxiL0FdeavmTTtA15ADtIibPhknuEIVFIitBRegQdCO8_SfL82VQ71ywBqb4R76NHxwRWpsX96NqkzB7Y_BKHcf3ogT84/s1600/20160710_204230.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlyG7pmMP08ATaYJdJnxEH3c9BC7VsBitZDWKvbCVbgdvlVecxiL0FdeavmTTtA15ADtIibPhknuEIVFIitBRegQdCO8_SfL82VQ71ywBqb4R76NHxwRWpsX96NqkzB7Y_BKHcf3ogT84/s320/20160710_204230.jpg" width="240" /></a></div>
Äiti lähtee tänään kaupunkiin hakemaan tarvikkeita huomisille synttäreille. Kymmenen kaveria on kutsuttu, ja lisää muistetaan joka päivä. Valitettavasti tilat on kuitenkin rajalliset, joten näillä mennään. Eikä tätä osannut miettiä kahdeksan vuotta sitten.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNTm1h8FWwNP0EMzjcZ2nht6YI7YwYwhH13e7r0OtrLupDWO97yrYFGHyXMmB9O8b8JooFOs_56GcrdTdAlpnWQvqHSMHuPjcblc67Jw_iBjTJQ9ZR5feQ5xksTvj8uthEIOlzg2CLcLk/s1600/20161005_175811.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNTm1h8FWwNP0EMzjcZ2nht6YI7YwYwhH13e7r0OtrLupDWO97yrYFGHyXMmB9O8b8JooFOs_56GcrdTdAlpnWQvqHSMHuPjcblc67Jw_iBjTJQ9ZR5feQ5xksTvj8uthEIOlzg2CLcLk/s320/20161005_175811.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
P.S. Se hoitopöytä on edelleen kesken. Muuton myötä se nostettiin mummulan autotallin vintille, ja siellä se taitaa yhä lojua. :DLouhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-73703748972077188092016-06-07T00:24:00.001-07:002016-06-07T00:31:42.566-07:00Härdelli...<p dir="ltr">Heti aamusta se alkaa.. Kuulen unen läpi kuinka lapset hääräilevät huoneissaan. Vauva alkaa kitistä kainalossa, käännän kylkeä ja jatkan imettämistä. Kohta alkaa kuulua kaapin ovien kolahtelua.<br>
"Kuka kiipeilee keittiössä, heti pois sieltä!" "Okei", joku mutisee ja hyppää alas työtasolta. Kännykkää kai etti, kun isi piilotti sen..</p>
<p dir="ltr">Neiti E tulee maristen huoneeseen. "Auauau kirvelee! P koski muhun sen ällöttävillä käsillä. Se on sorkkinu kakkua." Voi itku, siellä on siis joku kaivanu kakkua jääkaapista ja melkein2-v on plääjännyt jämät pitkin pöytää ja ikkunoita. Siivousta tiedossa taas..</p>
<p dir="ltr">Joku yrittää ulos. "Heti sisälle, kukaan ei mee tähän aikaan ulos!" Onkohan niillä edes vaatteita päällä. Pikkusen hävettää kun naapurit näkee meidän lasten pomppivan yökkäreissä tai pelkässä vaipassa pihalla.. Varmaan miettii kuinka laiska äiti niillä on ku nukkuu vaan eikä pue eikä vahdi.. </p>
<p dir="ltr">Vauva jatkaa kitinää ja imetetään taas. Sillä on nuha ja syöminen on hankalaa kun nenä on täynnä räkää. Petteri kömpii peiton alle ja tuikkaa kylmät jalat mun jalkoihin kiinni. Tahmaiset kädet kutittelee äitin varpaita.</p>
<p dir="ltr">Kiskon housut jalkaan ja raahaudun alakertaan. Otan pojilta kännykät pois kun sovittiin että niiden käyttöä vähennetään kesälomalla. Ainiin, joudun antamaan ne kohta takaisin kun lähtevät polkupyörillä kesäkerhoon.. Istun pöntöllä ja lasken montako kertaa jollain on äitille asiaa lyhyen vessakäynnin aikana. Vain kaksi keskeytystä tällä kertaa.</p>
<p dir="ltr">Kiskon vaatteet niskaan, ja kurkkaan peiliin. Otsatukka sojottaa. Eilinen poninhäntä roikkuu löysänä. Onpas likainen, en jaksa suihkuun nyt, saa kelvata vielä tämän päivän. Pari pinniä, hyvä. "Äiti, O kiusaa!!!" "Enpäs vaan toi alotti!" V tulee kantelemaan: "Äiti A yritti heittää O:ta leekoilla." Huh ku tekis mieli kahvia...</p>
<p dir="ltr">Keittiössä odottaa eiliset tiskit. Tyhjään koneen ja laitan kakun rääppeet roskiin. Se olikin jonkun eilinen kakunpala jota se pikkumies oli käynyt maistelemassa. "Äiti toi ei anna mun pelata!" "Äiti A lyö!" "ÄITI!!!" Taas tullaan kantelemaan. Vauva alkaa itkeä yläkerrassa. Haen sen alas vaunuihin ja se onneksi jatkaa vielä unia. </p>
<p dir="ltr">Löydän jääkaapista appelsiinimehua ja istun sen kanssa alas. "Äiti mäki haluun tota!" joku pyrähtää heti marisemaan. "Et sä tykkää siitä ja sitäpaitsi se loppu." ja lapsi lähtee hetken vinkumisen jälkeen leikkimään. Aurinko paistaa kutsuvasti terassille. Tekee mieli tupakkaa, vaan onneksi sitä ei ole. Lopetin melkein vuosi sitten. En muista monettako kertaa, mutta päätin tämän olevan viimeinen. Taas kuuluu huuto poikien huoneesta ja kohta tullaan kantelemaan kuinka joku löi ensin takaisin.</p>
<p dir="ltr">"Äiti tee ruokaa! Äiti mullon nälkä!" "Mannapuuroo!" Ei taida olla maitoa tarpeeksi.. Petterille pitäisi vaippa vaihtaa ja pukea vaatteet. Tutinkin se on löytänyt, pitää sekin ottaa pois ja kuunnella hetki huutoa tutin perään. Neiti E istuu lattialla ja laulaa omiaan kitarisat vilkkuen. Korvia särkee vaan onhan se kiva että riittää mielikuvitusta sepittää satuja. Pojilla on taas riita käynnissä.</p>
<p dir="ltr">Kai se täytyy aamukahvi keittää ja lapsille puuro. Tähän ne tuli taas jonossa kurkkimaan pöydille, eikö löydy mitään syötävää... Jos jonkun muuttaisin niin tuon riitelyn poistaisin. Tai edes sen että mun pitäisi ottaa joka kiusaamiseen kantaa. </p>
<p dir="ltr">Hyvää huomenta vain itse kullekin. Tästä se taas lähtee, ja suunta eteenpäin. :)</p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDB2Z4ij59eu_v0IQ9br1fwXiDequLSUKNn84gofEIEsOuC-F2X817OHY5AAoWvkj53TqwpPQQfi4i8VfoCuVdfNqxqBl03WdC3MQ4epbrI-IVHO6Nj555glrwH3RhMuZ0GiNA5Xnmsa8/s1600/20160606_202104.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDB2Z4ij59eu_v0IQ9br1fwXiDequLSUKNn84gofEIEsOuC-F2X817OHY5AAoWvkj53TqwpPQQfi4i8VfoCuVdfNqxqBl03WdC3MQ4epbrI-IVHO6Nj555glrwH3RhMuZ0GiNA5Xnmsa8/s640/20160606_202104.jpg"> </a> </div>Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-66933225565769245402016-03-14T23:06:00.001-07:002016-03-15T00:15:46.180-07:00Ihmeitä<p dir="ltr">Täältä taitaa nyt puskea hormonihirviön tekstiä.. ;)</p>
<p dir="ltr">Olin kieltämättä kauhuissani kun viime kesän lopulla tein positiivisen raskaustestin. Kuudes lapsi tulossa siis ja edellinen synnytyskokemus hirveä. Painajaiset alkoivat vaivata öisin.. Tuttu pahoinvointi saapui riesaksi. Mies pystytti turvapaikkansa autotalliin serkkupojan kanssa. Päätin olla olematta hiljaa. Ja se olikin lopulta hyvä päätös.</p>
<p dir="ltr">En ollut hiljaa. Valitin jos väsytti. Sanoin jos joku asia ärsytti. Huomautin jos mies ei huomannut. Pyysin miestä avuksi kotitöihin. Kiitin. Asetin tiukat rajat vuorokausirytmiin, että lapset jaksavat aamuisin koulutielle. Illat rauhoittuivat ja alettiin mennä ajoissa nukkumaan. </p>
<p dir="ltr">Uusi raskaus ei tuntunutkaan enää epäreilulta kun sain kuulla samanlaisia uutisia lähipiiristä. "Miksi meille näin monta, näin nopeasti" kysymys häipyi, kun lapsettomuuden surun kokeneet ystävät ja sukulaispari odottivat perheenlisäystä ihan lähellä. Lapsi tuntui taas ihmeeltä, lahjalta.</p>
<p dir="ltr">Miehen siskon ja miehen veljen perheissä odotettiin vauvoja samoihin aikoihin kuin meille. Vanhan ystäväni kanssa lasketut ajat olivat tasan viikon välein. Vitsailtiin että mennään sitten yhdessä laitokselle. Meillä kun ei mikään odotus ole mennyt 37 viikkoa pidemmälle, vauvaa odoteltiin syntyväksi helmikuun lopussa. </p>
<p dir="ltr">Hiihtoloman alkaessa alkoivat säännölliset supistukset. Kävimme sairaalassa tutkituttamassa tilanteen, ja pääsimme takaisin kotiin. Supistukset loppuivat yöksi ja jatkuivat taas seuraavana päivänä. Muuta ei tapahtunut. Supisteli pitkin viikkoa, muttei säännöllisesti. Meni vielä toinenkin viikko samaan tapaan. Keskosuutta ei tarvinnut enää pelätä, raskaus eteni viikolle 38, ja siitä vielä pidemmälle, tuli 39+1. </p>
<p dir="ltr">Heräsin yöllä käymään vessassa ja ihmettelin outoja kolotuksia. Puhelimessa oli viesti ystävältä, joka oli lähdössä synnyttämään. Olo oli itselläkin tukala ja turhautuminen syrjäytti pelon. Toivoin jo pääseväni synnyttämään, tuli mitä tuli. </p>
<p dir="ltr">Koitti sunnuntai rv39+3. Yö oli mennyt taas outoja nipistelyjä pohtiessa. Ne kun eivät tuntuneet supistuksilta. Vietettiin laiska aamu. Kum mies lähti käymään kaupassa, jäin nuorimmainen kainalossa päiväunille sohvalle. Ja silloin supistukset alkoivat. </p>
<p dir="ltr">Tuon jälkeen aika hävisi. Lapset puettiin, nostettiin autoon ja jätettiin mummulaan. En tiennyt että meidän auto kulkisi niin nopeasti, se kun on aika suuri. Mies jätti minut sairaalan ovelle ja lähti etsimään parkkipaikkaa. En muista kuinka selvisin neljänteen kerrokseen, mutta muistan helpotuksen tunteen nähdessäni kätilön. </p>
<p dir="ltr">Sohvalta nousun jälkeen 2tuntia ja 24minuuttia sain syliini pienen valmiin tytön. Synnytys oli niin nopea, etten ehtinyt saamaan toivomaani kivunlievitystä, mutten ehtinyt pelkäämäänkään. Henkilökunta oli ihana ja luotin heihin ja ilokaasuun. Iltapalalle saimme seuraksi ystäväni ja hänen pienen poikansa.</p>
<p dir="ltr">Olen kiitollinen tästä uudesta alusta. Uudesta lapsesta. Korjaavasta synnytyskokemuksesta. Aikuistuneemmasta miehestä. Raskauskiloista. Kotona odottavasta perheestä ja rintapumpusta. Niistä monista opetuksista joita tällä matkalla sain.</p>
<p dir="ltr">                          Kiitos.</p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPLH6ig1KKqEncSDtvHi0_ga4F0BoqmonQVtgmTOpQw-435g3deflcB5E2EFsv8_oVM9dwLdbmoq9sQWMh8LIy_La0Ki8PPaQCpHc35jGnWaapRg49pjQzAunGRjQk1zjaZJRMUe1cOPc/s1600/2016-03-13%25252020.25.33.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPLH6ig1KKqEncSDtvHi0_ga4F0BoqmonQVtgmTOpQw-435g3deflcB5E2EFsv8_oVM9dwLdbmoq9sQWMh8LIy_La0Ki8PPaQCpHc35jGnWaapRg49pjQzAunGRjQk1zjaZJRMUe1cOPc/s640/2016-03-13%25252020.25.33.jpg"> </a> </div>Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-33504628584626798402016-01-13T12:32:00.001-08:002016-01-13T13:00:27.698-08:00Äiti leikkii<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Löysin kirpputorilta epämääröisen näköisen pussin legoja. Hintalapussa luki 'tyttöjen lego talo', ja otin riskin ja nappasin pussin kärryyn. Kotona alettiin tutkia löytöä, joka paljastui Lego Scala -taloksi. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Joitain osia puuttui, ja niitä netistä kaivellessani ostin "vahingossa" pikkuisen lisää. Toisenkin talon, sekä tytön huoneen huonekalut plus joitain vauvan tarvikkeita. Tässä kaikki nyt yhdistettynä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUjh72nmJVanz_35EZjPuwLtx0j9ct6tJd8ze8S8c0RdoZlHkIEQlImO1fi1cQYqZUTN8LVl63vhPX8NWi-meYbx-C0L-qhAvDjC2CdpL44uoHoeqKmsIsoBD-VQjUa84UZAO8-8FF66Y/s1600/CYMERA_20160113_185852.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUjh72nmJVanz_35EZjPuwLtx0j9ct6tJd8ze8S8c0RdoZlHkIEQlImO1fi1cQYqZUTN8LVl63vhPX8NWi-meYbx-C0L-qhAvDjC2CdpL44uoHoeqKmsIsoBD-VQjUa84UZAO8-8FF66Y/s640/CYMERA_20160113_185852.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Talon järjestys muuttuu jatkuvasti. Löysin ihanan blogin, Pienessä mittakaavassa, josta nappasin muutamia "sisustusvinkkejä". ;)</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Ohjeet pyykkikoneeseen, mallia suihkuun ja keittiön 'laattaseinään' löysin tuosta blogista. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPoymzke_wBb-GELRTRKCdK2YB6medWYfLYROGvZXepKaOu8BeRpsdSpJyRu3YSlm_6H09__vo475MhhHDGj2ZTKzhQArGEPFn3OvRUsCPyk2k9RIRfmJdarywrtm93eAsIZE8tS8m35A/s1600/CYMERA_20160113_182813.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPoymzke_wBb-GELRTRKCdK2YB6medWYfLYROGvZXepKaOu8BeRpsdSpJyRu3YSlm_6H09__vo475MhhHDGj2ZTKzhQArGEPFn3OvRUsCPyk2k9RIRfmJdarywrtm93eAsIZE8tS8m35A/s640/CYMERA_20160113_182813.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Myös ompelukoneen ohje piti testata. Alun perin sen teki 7-vuotias, mutta pitihän äitinkin kokeilla. :D</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiR_ilSHDzVpjwvPl7WJmquZhvxpv_Q8ZUfKetlilBdW_1ZYGGqcWb6s8Ptu9Gjjm2i-XqCdlLldvrSwzF6hsgogIrZPHdQC_pRBwlhEcqf6SyNCp6betBRxyKQHzeg_yBdSglU0z2f0p4/s1600/20160113_221229.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiR_ilSHDzVpjwvPl7WJmquZhvxpv_Q8ZUfKetlilBdW_1ZYGGqcWb6s8Ptu9Gjjm2i-XqCdlLldvrSwzF6hsgogIrZPHdQC_pRBwlhEcqf6SyNCp6betBRxyKQHzeg_yBdSglU0z2f0p4/s640/20160113_221229.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCfSMvJrmJiAIkPxcD2PdhH4EEks_tPhOzYdey5c7rt3PJb3CcZ9EIqAoOQ8Pj3QLF5QLDRXZIq40S-1SW0-AdSfKTe5IgRqndcXeRdj1sJ1PjbHWMPkPcT3TlSM1I8azBgzWJLe_XiRk/s1600/20160113_223814.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCfSMvJrmJiAIkPxcD2PdhH4EEks_tPhOzYdey5c7rt3PJb3CcZ9EIqAoOQ8Pj3QLF5QLDRXZIq40S-1SW0-AdSfKTe5IgRqndcXeRdj1sJ1PjbHWMPkPcT3TlSM1I8azBgzWJLe_XiRk/s640/20160113_223814.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjLEo4sWl8rHzcbWy4NKNjIwkZALYynQUMwL6OPv8Rrg1Im4bQLE5TB6v6f6sJIo3dEy9Fv30-LL9VStK6g-rVL0dzDjxeGuMRi-40tdB5Qu7siQ6EFr_Y4NlrlJT2xAHURyYRfMa-_NA/s1600/20160113_223731.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjLEo4sWl8rHzcbWy4NKNjIwkZALYynQUMwL6OPv8Rrg1Im4bQLE5TB6v6f6sJIo3dEy9Fv30-LL9VStK6g-rVL0dzDjxeGuMRi-40tdB5Qu7siQ6EFr_Y4NlrlJT2xAHURyYRfMa-_NA/s640/20160113_223731.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Ukko pitää mua hulluna ja pyörittelee päätään kun löytää mut konttaamasta poikien huoneen lego-kasasta. Voihan se ollakin näky, kun isomahainen mamma rakentelee wc-pönttöä legoista ja yksivuotias istuu vieressä suu täynnä pieniä palikoita. Neljävuotias esitteli lego-taloa tänään kodinhoitajallekin: "Meiän äiti leikkii tolla aina yöllä."</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Että tämmöistä tänne. Pesänrakennusvietti näyttää nyt olevan hieman pienemmässä mittakaavassa. Kyllä se pitää kohta vauvankin kamppeet kaivella esille, rv huomenna 31+0. Mutta vielä on aikaa leikkiä.. ;)</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixH8SW4hykbnxzm6a5POEaSUhCHl5Io8Mg4MClKy_OVH3mIB4N-NGwGIgFaX0QXrL8YfnNV_cmKT6XgFi6MAx86RlqHFW7XyeWJUXSwSowftLLGkGuiZLXu_ANjYKHBvfGv5CAXlh4gyU/s1600/CYMERA_20160111_145901.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixH8SW4hykbnxzm6a5POEaSUhCHl5Io8Mg4MClKy_OVH3mIB4N-NGwGIgFaX0QXrL8YfnNV_cmKT6XgFi6MAx86RlqHFW7XyeWJUXSwSowftLLGkGuiZLXu_ANjYKHBvfGv5CAXlh4gyU/s640/CYMERA_20160111_145901.jpg"> </a> </div>Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-31280744548374119002015-10-27T03:08:00.001-07:002015-10-27T03:27:39.453-07:00Elämä kulkee..<p dir="ltr">Uusia kokemuksia taas heitetty eteen. Sopeutumista, pelkoa, jännitystä, iloa, onnea ja hyväksymistä.. </p>
<p dir="ltr">Ikäkriisi se ei ota laantuakseen. Esikoinen täyttää 7 vuotta, juhlittiin 8-vuotista avioliittoa. Taas piti kasvaa vähän enemmän aikuiseksi. Luovuin teiniäiti-tittelistä ja myytiin BMW. Eihän me siihen edes mahduttu. ;)</p>
<p dir="ltr">Etsittiin uutta autoa, 7-paikkaista. Ja tajuttiin, ettei sekään enää riitä. Ostettiin 8-paikkainen. Kuorma-auto, koska se on edullisempi pitää. Ja emäntä lähti autokouluun. Tänään sain suoritettua inssin, sain C1-kortin taskuun ja laillisen oikeuden kuljettaa kasvavaa lapsilaumaamme turvallisesti omissa vöissään. </p>
<p dir="ltr">Niin. Kuudennen lapsemme laskettu aika on helmi- maaliskuussa. Synnytys pelottaa. Mutta ympärillä olevien ihmisten ja elämäntilanteiden myötä olen kokenut hyvin vahvasti sen, miten suuri lahja tämäkin tulokas on jo nyt. Olen surrut ystäväperheiden tilanteita, joissa lapset eivät ole tulleet 'helposti' kuten meillä. Ja nyt Luoja on niille rakkaimmille antanut saman odotuksen ihmeen ja onnen kuin meille. Lasketut ajat ovat seitsemän ja neljän päivän erolla omaani. ♡</p>
<p dir="ltr">Täällä odotetaan tällä hetkellä terveitä päiviä, kun lapset ovat kuumeessa vuorotellen. Onneksi meillä on sairastettu harvoin, joten tuntuu vain hyvältä tämmöinen rauhoittuminen. Toki äiti kyllä nyt keksisi kovastikin menoja kun uusi kortti polttelee liikkumaan. Vaan ehditään me myöhemminkin. ;)</p>
<p dir="ltr">Uusi serkkukin on tuloillaan, ja toivomme sen malttavan vielä ensi kuuhun asti. Sitten odotellaankin 6-vuotissynttäreitä ja sen jälkeen joulua. Lumikaan ei tässä vaiheessa vuotta haittaisi, ainakaan minua. Sade ja harmaus kun vetävät heti sohvan pohjalle. Onneksi on tätä elämän vilinää tässä ympärillä. ♡</p>
Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-84343353543681093782015-07-03T13:12:00.001-07:002015-07-03T13:37:35.820-07:00Vaatepläjäys<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib0bKFcWKbyz68_MuwJhK2LiHksjxyO5xwylC9BYtAvRWOo6fK0XVw4lgAKR0SlIzZZkrLfpw2HFGhrMk0fv8iYgDj9Gcp13JpelQnsPjpNGHIPwrQCj7U-jDCuZRtavWyp7dmvfHouqg/s1600/20150520_200733.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEib0bKFcWKbyz68_MuwJhK2LiHksjxyO5xwylC9BYtAvRWOo6fK0XVw4lgAKR0SlIzZZkrLfpw2HFGhrMk0fv8iYgDj9Gcp13JpelQnsPjpNGHIPwrQCj7U-jDCuZRtavWyp7dmvfHouqg/s640/20150520_200733.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Löysin kännykältä kuvia aiemmista ompeluista. Siirränpä ne nyt tänne säilöön.. ;) Kuvia olen ottanut siksi, että tuttavani näkisi, etteivät hänen lahjottamansa kankaat menneet roskiin vaan tulivat käyttöön. Ja tarpeeseen. :) Kiitos vielä sille ihanalle.♡</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDho0wMj5uxAYYkeXqJiYBMOuuNxkmgpoPi8Iu5E4KdhQb7CU2IZyw0Lo38qhYg_UXPODv0xkqhcgHBx9OJDp1J1CTLNpJ05Jvx59U6lbu91Gpi269G46vK793li4HWdEU0kq8DsEJc8o/s1600/2015-05-20%25252020.13.07.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDho0wMj5uxAYYkeXqJiYBMOuuNxkmgpoPi8Iu5E4KdhQb7CU2IZyw0Lo38qhYg_UXPODv0xkqhcgHBx9OJDp1J1CTLNpJ05Jvx59U6lbu91Gpi269G46vK793li4HWdEU0kq8DsEJc8o/s640/2015-05-20%25252020.13.07.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Tästä kuvasta löytyy housut, shortsit, pitkähihainen paita ja hihaton body. Housujen kankaan olen saanut mummulta jo ainakin kuusi vuotta sitten, ja olen tehnyt yksivuotiaalle Oskarille jo silloin paidan ja housut. Niitä ei kyllä enää taida löytyä.. :/</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikvcUjSm9pKcmuPdSBLNztFei_JHqRbpmEM8x3wqCpbXSpWyTZsMwxSbt8QyiMZE-cIEQND5SgGGZn9NW9ch2WNBI36wws5MPFtkCQhizhObkojJBv9YoFiQh4pp5V7GfuEDO43PocQso/s1600/20150521_223400.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikvcUjSm9pKcmuPdSBLNztFei_JHqRbpmEM8x3wqCpbXSpWyTZsMwxSbt8QyiMZE-cIEQND5SgGGZn9NW9ch2WNBI36wws5MPFtkCQhizhObkojJBv9YoFiQh4pp5V7GfuEDO43PocQso/s640/20150521_223400.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Eevalle kesäsetti ihanan ohkaisesta trikoosta. Caprien lahkeisiin harjoittelin ruusukkeiden tekoa. Pyykissä ne kyllä kutistuivat, muttei se menoa haittaa. ;)</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvjdZBwoIcr7nxq0sNisIb9kYQaArhJoK3_VPrDtvitXAUEccHz93RNyezv4_CmC9TPyHoF2D7ZIBQbgLc9v-A_NJY8vpHDLT0kzn_NfWXdld4A540sGH_ZGv1DagEMCpdL_xBw_OeyBA/s1600/2015-05-25%25252023.32.17.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvjdZBwoIcr7nxq0sNisIb9kYQaArhJoK3_VPrDtvitXAUEccHz93RNyezv4_CmC9TPyHoF2D7ZIBQbgLc9v-A_NJY8vpHDLT0kzn_NfWXdld4A540sGH_ZGv1DagEMCpdL_xBw_OeyBA/s640/2015-05-25%25252023.32.17.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Tytölle leggareita, 'inkkaripaita', mekko ja pipo, joka on jo hukassa. Luultavasti mummulassa.. :D</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjbnFGPWW7iIMnhiEA18pZ3_gonkcJ39zoPOKZnI7EvAYDKMo45W_72Jm2Vl_RyX_TYhdhNHzFdBfJvnMYSmP1tu44ZqV5Znh8qpGnevBaZhnMYHr05iBfsKkgv0IJWJyYHXy82wG4Nf4/s1600/20150605_132441.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjbnFGPWW7iIMnhiEA18pZ3_gonkcJ39zoPOKZnI7EvAYDKMo45W_72Jm2Vl_RyX_TYhdhNHzFdBfJvnMYSmP1tu44ZqV5Znh8qpGnevBaZhnMYHr05iBfsKkgv0IJWJyYHXy82wG4Nf4/s640/20150605_132441.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Naiselle iski kriisi eräänä aamuna kun ei löytynyt 'mitään ihanaa hametta'. Äiti kaiveli palan puuvillaa ja leikkasi siitä kellohameen. Paidan leikkasin joskus jostain vanhasta 170-senttisestä tahroja väistellen. Kierrätys kunniaan. ;)</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuk76rD2MCya8AeGK53njXTcx1e7v6ZSR2BgFH86HuclbnOsrf1lvuPaP2vjbDOABUiPWAPpsbjB0t0SYyJhl6P5H3_M3w5jLz_W_-VbyZ034gQwrNtCusPS08XVhggK_nw1AtwPjcsaY/s1600/20150611_144417.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuk76rD2MCya8AeGK53njXTcx1e7v6ZSR2BgFH86HuclbnOsrf1lvuPaP2vjbDOABUiPWAPpsbjB0t0SYyJhl6P5H3_M3w5jLz_W_-VbyZ034gQwrNtCusPS08XVhggK_nw1AtwPjcsaY/s640/20150611_144417.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Serkkupojan inttiaikaisesta t-paidasta tuli Pikkumiehelle body.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7Rl1BMYQjo2jDMMirIKYJhrVg-S2Vqh2tUuO6Y4T09qMNPB4YygjnFfqboN92usmaVHfiAEz72sthD1DxofAgweMKjr1xUXimHVnKHI3z7-qIkluwIRxn24iH7nqQ27VFfvtChZ8jiHA/s1600/20150611_163901.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7Rl1BMYQjo2jDMMirIKYJhrVg-S2Vqh2tUuO6Y4T09qMNPB4YygjnFfqboN92usmaVHfiAEz72sthD1DxofAgweMKjr1xUXimHVnKHI3z7-qIkluwIRxn24iH7nqQ27VFfvtChZ8jiHA/s640/20150611_163901.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Tästä tehtaasta tuli hihattomia college-huppareita isille ja kolmelle pojalle. Saumuri päätti hajota välillä, mutta onneksi sain sen jotenkuten korjattua itse, niin ei tarvinnut maksaa huoltomiehelle, ainakaan vielä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja4SH9svS9SBI5JAsIwAsVFdnTcjtolTxqfh2dATyUsysiTCYl3ifdrYIMq-ktFsekIcwAeRkT5jw7e8l-rXUKLvQRe5klJYAVhypeh1lrhvEf15iDrWOCcYObczrhGzvl8O3vK_9Yn_g/s1600/20150616_113012.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEja4SH9svS9SBI5JAsIwAsVFdnTcjtolTxqfh2dATyUsysiTCYl3ifdrYIMq-ktFsekIcwAeRkT5jw7e8l-rXUKLvQRe5klJYAVhypeh1lrhvEf15iDrWOCcYObczrhGzvl8O3vK_9Yn_g/s640/20150616_113012.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Nämä mekkoset on viime kesän aikaisia. Kuvasin niitä myyntitarkoituksessa, mutten sitten raaskinutkaan oikeasti myydä.. Jospa me saataisiin joskus vielä toinenkin tyttö.. ;)</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeRZ_quBCGZcCuudWgBjIstPJa9GmnZspvg2HB4vEPGcl0IVNCbqzaembMjRdO-5Ce9FexYvh3urn18BYIadMWm-8ycVr1jFj5vTSCCxRc7FuFrCn8CyN82qdBlKwD8iivv1Zbrzd20pA/s1600/20150616_113205.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeRZ_quBCGZcCuudWgBjIstPJa9GmnZspvg2HB4vEPGcl0IVNCbqzaembMjRdO-5Ce9FexYvh3urn18BYIadMWm-8ycVr1jFj5vTSCCxRc7FuFrCn8CyN82qdBlKwD8iivv1Zbrzd20pA/s640/20150616_113205.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUoLHCuhpF5BPosUSCkwREX6_jAbIgbytRJJhdVxJ8nieJWi26bJsdcc_u9ubOH1LCA6ZgXzGp4ZfbHa1bE5mheS0Q7COgNHtXTAqn7Ff6eyV6wGHjua83t45tpHLSRqMwlnzeD-mXeuo/s1600/20150616_114258.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUoLHCuhpF5BPosUSCkwREX6_jAbIgbytRJJhdVxJ8nieJWi26bJsdcc_u9ubOH1LCA6ZgXzGp4ZfbHa1bE5mheS0Q7COgNHtXTAqn7Ff6eyV6wGHjua83t45tpHLSRqMwlnzeD-mXeuo/s640/20150616_114258.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Tämä kangas on retrolakana, ja kaava Mekkotehtaasta. Pikkareiden tarkoitus on pitää vaippa piilossa ja menossa mukana. :)</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC8fYFpb2brSKeszCKzF55SAqBMNvuY-R0Ggh8hDX6iaVUj0NHdFE2sfebaayIAX03BnQ0tLOy2g3EUnYhPJxsWgrD4cr6ui6ejrGg1PoHVvT1LJgd4n7m6jEBdVO9HPQak-3qr4-oD00/s1600/CYMERA_20150624_130257.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhC8fYFpb2brSKeszCKzF55SAqBMNvuY-R0Ggh8hDX6iaVUj0NHdFE2sfebaayIAX03BnQ0tLOy2g3EUnYhPJxsWgrD4cr6ui6ejrGg1PoHVvT1LJgd4n7m6jEBdVO9HPQak-3qr4-oD00/s640/CYMERA_20150624_130257.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Ja viimeisimpänä jotain itselleni. Halusin farkkutakin. Ja tietynlaisen. Enkä löytänyt siihen kaavaa. Piti sitten opiskella neljän vuoden takaisia koulujuttuja, ja sainkin oman peruskaavani vielä piirrettyä. Sen pohjalta sitten muokkailin sen mitä osasin, mallailin ja ratkoin.. Iso oli homma, mutta tyytyväinen olen. Kankaat olen saanut mummulta ja siltä ihanalta tädiltä, vetskarin oikein ostin. Ja ylpeänä tuossa juhlin suviseurat. ;)</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">P.S. Eevalla päällä äitin mammatunika ja ebay-leggingsit. En viitsi heittää omia vanhoja vaatteita roskiin, niin siirrän ne kangaskaappiin odottamaan inspiraatioita.. ;)</div>Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-4125841650685890732015-07-03T12:36:00.001-07:002015-07-03T12:53:32.380-07:00Kesälomareissu kaupungin laidalle<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgexzhhOyavyOB7_SclrRBj0vYp7gFYYD7JsWKlwtwkAfD9lNufdxVgp98edHcQAS2bbzrRJ32grII6cUykjQbRXSqF1f0ASHsApYOlbYvNLo6ekBwl6wh3HhGoPyl8egvBYOs8Aag_N0M/s1600/20150625_191257.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgexzhhOyavyOB7_SclrRBj0vYp7gFYYD7JsWKlwtwkAfD9lNufdxVgp98edHcQAS2bbzrRJ32grII6cUykjQbRXSqF1f0ASHsApYOlbYvNLo6ekBwl6wh3HhGoPyl8egvBYOs8Aag_N0M/s640/20150625_191257.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Sinne mekin selvittiin. ♡ Vaunu saatiin isin avustuksella alueelle jo alkuviikosta. Torstaina pakkasin lapset ja eväät autoon ja ajelin Söderfjärdeniin. Matkaa kotipihasta tuli arviolta noin 30km. Mies oli päivät töissä, ja tuli illaksi seuroihin. Tässä kuva sadesuojasta, jonka omin pienin kätösin rakentelin, juuri sen Pikkumiehen ainoan kiukkukohtauksen aikaan. Tunteja taisi tuulessa vierähtää parikin, eikä siitä kaunis tullut, mutta tehtävänsä suoritti mainiosti. :)</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipPSufCu4wD0dxk3Mez4PV2CpD4sXed0SXZt1cJj4l4pw8iaTP9CVzMch2s2jFJJDjx7Ou_WXznuRfMXjy6MwL_iyhm6nGeVW6vfFJac46Lj4qKYi4D0kXMaY3ywRWFU4SViDlFPzFupo/s1600/20150628_123938.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipPSufCu4wD0dxk3Mez4PV2CpD4sXed0SXZt1cJj4l4pw8iaTP9CVzMch2s2jFJJDjx7Ou_WXznuRfMXjy6MwL_iyhm6nGeVW6vfFJac46Lj4qKYi4D0kXMaY3ywRWFU4SViDlFPzFupo/s640/20150628_123938.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Lapset innostuivat talkootyöstä ja palkaksi saamistaan jätskilipuista. ♡ Ja molemmilla muruilla kumpparit väärissä jaloissa.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0O59TcuABufahVQaKiJJ4QUrarR7KgKwr2rdymp-icp-HSiL29mB2K5LGpMCmx98FlzdH_QF4YVJkTQtpCoNJ6HSfM0ICEDY9y4RsL5j8ddspscNP9tXemFi9rWZ9VZ8xzZmDVBeLQ-Q/s1600/20150628_133057.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0O59TcuABufahVQaKiJJ4QUrarR7KgKwr2rdymp-icp-HSiL29mB2K5LGpMCmx98FlzdH_QF4YVJkTQtpCoNJ6HSfM0ICEDY9y4RsL5j8ddspscNP9tXemFi9rWZ9VZ8xzZmDVBeLQ-Q/s640/20150628_133057.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtoZriyhpg2Pia8FoR_ukxS4HHMgV2FmzjMTgl2NjqIgTDKah3hSchvApr12PmXvybX7d2grHWecaUcMVuVNxNVo9smJpgmPQ2RePz6FryowwbrBImnOn_tbPUdzpVmWVMzbmc9HVWae4/s1600/2015-06-29%25252010.53.21.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtoZriyhpg2Pia8FoR_ukxS4HHMgV2FmzjMTgl2NjqIgTDKah3hSchvApr12PmXvybX7d2grHWecaUcMVuVNxNVo9smJpgmPQ2RePz6FryowwbrBImnOn_tbPUdzpVmWVMzbmc9HVWae4/s640/2015-06-29%25252010.53.21.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Näin hyvällä paikalla me saimme olla. Kuva on otettu oman vaunun nurkalta. Lapsilla oli juhlaa, kun pääsivät itsekseen kulkemaan jäätelökioskin ja papan leirin väliä. Tässä ne muruset lähtivät pienempien kanssa 'menettämään' jäätelölippuja. ♡</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1tfwJb7vJq8SVsQhRrNZP7lZTMSaQbG3yR4QKZ1TrumT3TbXJilsqHC9TtIOWVYIEdQcHDJl8dXKQetnaakY78t7b_cS6qp8acXCUXJ3WSWYFNy6Z_3E4-IvAkQ1u3L__AayqhDqeSak/s1600/20150629_110333.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1tfwJb7vJq8SVsQhRrNZP7lZTMSaQbG3yR4QKZ1TrumT3TbXJilsqHC9TtIOWVYIEdQcHDJl8dXKQetnaakY78t7b_cS6qp8acXCUXJ3WSWYFNy6Z_3E4-IvAkQ1u3L__AayqhDqeSak/s640/20150629_110333.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Pikkumies tutustuu isompien harrastuksiin. Värikynät olivat jatkuvasti levällään vaunun lattialla. Joka välissä piirrettiin ja väritettiin ja taas juostiin papan leiriin..</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt0swQBBBpgM2_huTXMTxE1zRvvRptD3Xhvmjcv3asODWArVCG1hHBUlNSBkOl58YnrGGOGbDfh4ppMQZVvBN_yNZfrSoiNLGsvfRzmdjQLQy9if2A6MIwM7v-B0ni-XykHb7Hke9NWZM/s1600/20150629_114245.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt0swQBBBpgM2_huTXMTxE1zRvvRptD3Xhvmjcv3asODWArVCG1hHBUlNSBkOl58YnrGGOGbDfh4ppMQZVvBN_yNZfrSoiNLGsvfRzmdjQLQy9if2A6MIwM7v-B0ni-XykHb7Hke9NWZM/s640/20150629_114245.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Seurateltassakin käytiin, eikä sinne liian usein olla eksytty.. Äiti ei jaksanut nipottaa vaan antoi laumansa istua maassa ja täyttää kumppareita hakkeella. Kyllä mieltä lämmitti kun vähän väliä joku lapsista toisti kirkkaalla äänellä pari sanaa, jotka puhuja oli juuri sanonut. Kyllä ne leikkiensä lomasta jotain kuuntelivat ja taisivat ymmärtääkin tarpeeksi..</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4IEpghVXYkExzrUws6gL1E33etweJm0EviQx2kcuPj770EMrCkZFxvgkaXERWUUq9m9Rx8yRX4YsmHKT3BkcfknEHtz5m1NmmxmI8rpS8WpZ4dxDkiCexNAzcY9VhPcluAqv8Svxn1uU/s1600/20150629_114309.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4IEpghVXYkExzrUws6gL1E33etweJm0EviQx2kcuPj770EMrCkZFxvgkaXERWUUq9m9Rx8yRX4YsmHKT3BkcfknEHtz5m1NmmxmI8rpS8WpZ4dxDkiCexNAzcY9VhPcluAqv8Svxn1uU/s640/20150629_114309.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Haikealla mielellä pakattiin maanantaina tavarat ja palattiin arkeen.. Pitkä talkootyö on nyt huomista loppusiivousta vaille valmista. Ajattelin lähteä lasten kanssa vielä kerran suviseura-alueelle, roskia keräämään. Ensi kesänä päästään sitten taas valmiiseen pöytään.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br></div>Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1102741281561732055.post-1844230116727093872015-06-08T04:16:00.001-07:002015-06-08T04:36:17.224-07:00Laiskottaa<p dir="ltr">Voi kun olisi ollut kiva jäädä aamulla peiton alle. Pakko oli vääntäytyä ylös, kun alakerrassa huudettiin pyyhkimään. Vessapaperikin on päässyt loppumaan. En ole vieläkään viitsinyt lähteä kauppaan.. Ollaan hyvin pärjätty kosteuspyyhkeillä. :D</p>
<p dir="ltr">Aamupalaksi laitettiin mikrossa kaurapuuroa ja sekaan jogurttia. Hyvin kelpasi. Äiti söi kuivunutta voileipää, ilman lisukkeita, kun ei jaksanut avata juustopakettia.</p>
<p dir="ltr">Reipas viisivuotias kaivoi kuppia tiskikoneesta ja huokaisi: "Taasko tää pitäis tyhjätä!" Niin se tyhjäsi, Eevan avustuksella.♡ Ja sai piirtää rastin jääkaapin ovessa olevaan listaan..</p>
<p dir="ltr">Parit selkäkurat pesin juniorilta. Olohuoneesta nostin muutaman likaisen vaatteen pyykkikoriin. Vaatehuoneesta tai vessasta en jaksanut pyykkejä kerätä. Koska ei vaan huvita.</p>
<p dir="ltr">Ruuaksi tulossa makaronilaatikkoa. Syötiin lasten kanssa salaa karkkia. Neljävuotias viilettää ulkona kalsareissa kun en viitsi tapella sille vaatteita päälle. Saapasjalkakissan extroja on katsottu tänään kuusi kertaa.</p>
<p dir="ltr"> </p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-DXcg0FFxfhuhs97yYRXCa1FB2OXhintCOB1bkVSvPDjfwDTfwdPsHRMj7ueAC3CXmZWbAq7A0W5468NS2lMkI8MHsA2eGPUl0ajFErf1Z7MeqSJkz7NG5pMsjDybmVhHb8v3b2uYxxI/s1600/20150608_120119.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-DXcg0FFxfhuhs97yYRXCa1FB2OXhintCOB1bkVSvPDjfwDTfwdPsHRMj7ueAC3CXmZWbAq7A0W5468NS2lMkI8MHsA2eGPUl0ajFErf1Z7MeqSJkz7NG5pMsjDybmVhHb8v3b2uYxxI/s640/20150608_120119.jpg"> </a> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Pikkumiehen ihana farkkuhaalari on jäänyt pieneksi. Kun saumurin neulat tekevät reikiä kankaaseen, eikä uusia ollut, piti keksiä jotain mihin sitä ei tarvitse. Leikkelin eilen Työmiehen farkuista uudet haalarit ja ompelin ne tänään loppuun.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Kahvia on mennyt jo kuusi kupillista, tosin viimeinen unohtui taas pöydälle ja meni kylmäksi. Ehkä mä kohta piristyn ja lähden vaikka hakemaan sitä vessapaperia. ;)</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Ei aina voi kotityöt kiinnostaa. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">♡</div>Louhihttp://www.blogger.com/profile/10767234015236003496noreply@blogger.com1