tiistai 14. toukokuuta 2013

Äitienpäivä

Ai että mikä tunne, kun kolmevuotias tulee herättämään antamalla pusun poskelle. Hetken kuluttua mies tuo kahvikupin ja valtavan kakkupalan sänkyyn. Nelivuotias kantaa kirjekuorta, josta paljastuu itsetehty rannekoru, kortteja tulee useampi, vauva kiipeilee selässä. Jotain ainutlaatuista. Onnellista..

Ja kello on vasta kahdeksan.. Mies hoitaa aamupalat, äiti ilmoittaa laiskottelevansa koko päivän. Ruuan tosin tein, mutta muuten otin rennosti. Sain päiväunetkin, sinä aikana tiskihommat oli tehty ja keitetty uudet kahvit. Ruotsista ei kuulemma löytynyt mitään äitienpäivälahjaa, sain lupauksen parisuhdeillasta: tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että kysytään lapsenvahti ja lähdetään kahdestaan kaupunkiin ostamaan jotain kivaa vaimolle, tai mennään syömään.

Parisuhde on miehen kotiuduttua toiminut uskomattoman hyvin. Ehkä pieni ero teki hyvää ja sai huomaamaan, että toista osaa vielä ikävöidä. Olemme jutelleet näinä päivinä varmasti enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. Kaikenlaisista arkipäiväisistä asioista, myös toiveista ja unelmista. Ja jääkiekosta. Tai mies on puhunut siitä, itse vain kuuntelen ja nyökkäilen. ;)

Joka tapauksessa, vietimme lasten kanssa kolme hienoa päivää keskenämme. Ensimmäisen mummulassa, toisen avoimessa päiväkodissa ja lauantain mummulan väen kanssa Ähtärin eläinpuistossa, jonne reissasimne papan asuntolinja-autolla. Retki oli mahtava elämys lapsille. Aurinko paistoi ja oli melkein kesä, pojat juoksivat edestakaisin ihmetellen suuria ja pieniä eläimiä villisian porsaista karhuihin. Kotona kerrottiin iskälle parhaat palat.

Pojat leikkivät kotipihassa naapurin tytön kanssa.. Isommat huolehtivat muistaessaan ettei kaksivuotias karkaa. Äiti vahtii ikkunasta, nuorin nukkuu päiväunia. Elämä on mallillaan.. Äiti on vähän väsynyt, kuten aina aamuisin. Kohta pitää aloittaa ruuanlaitto, sen jälkeen päiväunirumba ja pyykinpesu. Eilisestä siivouspäivästä ei ole enää montaakaan merkkiä jäljellä, muttei se niin vakavaa ole. Pian tulee taas uusi. ;)

Se on jännä kuinka joskus riitti siivouspäivä kerran kahdessa viikossa, nykyään täytyy siivota kunnolla vähintään kahdesti viikossa. Kun muutimme puolitoista vuotta sitten uuteen kotiin, imuroin joka ilta ja pesin vähintään keittiön lattian. Nyt se innostus on hiukan hiipunut, mutta täytyy myöntää, että siivottua tulee silti usein. Kuuden hengen taloudessa tulee sotkua, ja konttaisikäinen syö ja kakoo kaikki roskat lattialta.

Tässä se elämä kuluu ja lapset kasvavat. Ensi viikonloppuna olen taas kanttorin sijaisena ja loppukuusta tulee siitä tili. Kesäkuu kuluu urkujen takana.. Ja sitten onkin jo suviseurat! Aika menee nopeasti. Täytyy ruveta ruuanlaittoon ja nauttia taas siitä tappelusta, pian nämäkin ajat ovat ohi. ;)

1 kommentti:

  1. tuttua arkea täälläkin :) alkuun siivoaminen oli vähempänä,nyt meillä 12-henkisessä perheessä siivotaan joka päivä ;) "siivoaminen lasten ollessa pieniä on kuin lumenluonti lumisateessa" mutta...jos totta puhutaan,kyllä meillä ne teinit sotkee enemmän kuin pienet :)

    VastaaPoista