Joulu tulla jolkottaa, vaan ei sitä vielä täällä huomaa. Talo on sekaisin, ei ole leivottu eikä vaihdettu lakanoita. Joululahjat äiti on kyllä hommannut, ja yrittänyt metsästää yhtä postiin hukkunutta pakettia.. Pitäisi paketoida ja pyykätä ja järjestää leluläjät lastenhuoneista paikolleen. Jotain kai kuuluisi jouluksi leipoakin.
Koko syksy on mennyt enemmän tai vähemmän unessa. Nuorimmainen on eri sarjaa kuin muut, täydet yöt jo puolivuotiaina nukkuneet sisarukset. Tämä tyttö tissittelee monta monta kertaa yössä, eikä nukahda siihen, vaan häntä pitää hyssytellä ja keinutella ja kiertää olohuoneessa rinkiä. Pari hammasta on tullut pitkän tuskan tuloksena ja lisäähän on luvassa. En silti valita, onhan se toisaalta hauska nähdä tällainenkin lapsi, kun sitä ennen oli ne viisi helppoa vauvaa. :D
Tämä pimeys ei kuitenkaan lainkaan piristä. Eikä se, että valkea joulu voi jäädä taas vain haaveeksi.. Jokaiseen hommaan on vaikea tarttua ja usein vastustaa niin että on helpompi vain istua alas ja antaa olla. Siivoukset tehdään perjantaisin ja kaikki muu aika kaaosta vain opettelee sietämään, kun ei yksinkertaisesti jaksa muuta. Kai tämäkin on vain kausi..
(Huomatkaa voimalause seinällä :D)
Lapset istuvat päivästä toiseen pleikkarilla ja illat juostaan rinkiä kun on liikaa virtaa. Otetaan kesällä sitten menetetty aika takaisin.
Mutta kyllä se joulu sieltä tulee. Ihan muutama päivä vielä. Sitten ollaan vain. Kyllä äiti ennen aattoa reipastuu ja pyyhkäisee talon järjestykseen, vaihtaa punaiset verhot olohuoneeseen ja pyykkää lakanat. Työmies saa hoitaa kinkun sulamaan ja uuniin. Hoitaa se paljon muutakin nykyisin. Ehkä me leivotaan vielä joku satsi pipareita ja torttuja. Ja sitten joululoma-aamuina nukutaan pitkään ja laiskotellaan koko sakki.
