Viisivuotias

Hurja miten aika meneekin nopeasti. Oskari tänään 5 vuotta. Poika syntyi rv35+1, aivan yllättäen etukäteen varoittamatta. Ensimmäisen elinviikkonsa poika vietti vastasyntyneiden teho-osastolla, sai sinivalohoitoa ja opetteli syömään. Ja pääsi isänpäiväksi kotiin! Vähällä me pääsimme. :)

Tänään poika kömpi aamuhämärissä jalkopäähän. Noustiin ylös ja aamupuuron jälkeen lähdettiin kaupunkiin ostoksille koko sakki. Minimanista löydettiin toivelahja: Ninjago- pikkulegoja. Muutamat bokserit tarttui mukaan. Prismassa käytiin ruokaostoksilla ja syömässä McDonalsilla. Löydettiin isommille pojille talvikengät.

Kotimatkalla poikkesin vielä KenkäExtraan tyttösen kanssa, marketissa kun ei ollut 20-numeroiseen jalkaan sopivaa kenkää. Alennuskorista löytyikin tytölle punaiset Paxit ja sattumalta vielä Viljamillekin Kangoroot. Äitikin löysi omansa, 19eurolla. ;)

Kiireinen duunariäiti pyöräytti täytekakun kaupan valmispohjasta. Kasailin juuri pojille legoautoja ohjeista, kun joku ärsyttävä puhelinmyyjä soitti ja myi löhes väkisin päivitykset ja tietoturvan puhelinliittymään, sekä lisäksi kaksi (!) tablettikonetta. No, osamaksuhinta ei päätä huimaa, onpahan nyt isänpäivälahja tulossa.. :)

Kakku kerettiin jo maistaa, ja kunhan nuo pari kakkahousua siivoan, jätän muksut velipojan hoitoon ja lähden illaksi töihin. Jotenkin ei jaksaisi, mutta ehkä se nyt on ihan normaalia. Viikonloppu on sentään vapaa. ;)

Louhi retroilee

Eka "lumi". <3

Lapset heräsivät yöllä neljän aikaan, koko tienoo oli pimeänä sähkökatkoksen takia. Noustiin ukon kanssa etsimään kynttilöitä siltä varalta, että sähköt on poikki vielä kuuden aikaan. Onneksi pojat nukahtivat uudestaan.

Noustiin puoli yhdeksän maissa lasten kanssa, ja voi sitä riemua kun maassa oli valkoista! Äkkiä ulos, isommat lähtivät naapurista kysymään, jos sattuisi olemaan talvirenkaita ylimääräisenä. No naapurin ukko ei ollut kotona, joten äiti kaiveli omasta pihasta rengaspinoja. Löytyi kuin löytyikin neljä kappaletta toimivia, vaikka isäntä ei uskonut sitä mahdolliseksi. Katsotaan mitä se sanoo kun töistä pääsee..

Eilen oli mukava työpäivä. Olin iltavuorossa ja kaupassa oli rauhallista. Juttelin aikani kuluksi asiakkaitten kanssa ja uskaltauduin puhumaan jopa ruotsia! Eräänkin sedän kanssa pohdittiin lumentulon mahdollisuutta ja talvirenkaita. Kun kerroin asuinpaikkani, ukko kysyi äidinkieltäni. Luuli kuulemma ruotsinkieliseksi, olin ihan otettu. ;) Ukko puhui suomea sujuvasti ja vaihtoi sitten siihen ja jatkettiin juttua. Mukava kun sillä ei ollut kiirettä.
Vartija kierteli, joutui naapurikauppaan hälytystehtäviin, mitä en olisi halunnut tietää. Onneksi ei kuitenkaan meidän liikkeessä sellaista sattunut.

Tänään on vapaapäivä, kotitöitä riittäisi, mutta taidan nyt nauttia hetken rauhasta ihan laiskotellen. Lapset saavat torstain kunniaksi olla hetken tietokoneella. Ajattelin kaivella kangaskaappia ja surauttaa muutaman pipon. Katsotaan saanko mitään aikaiseksi. ;)

Siivousta ja kiukuttelua..

Että semmonen päivä tänään. Olin helpottunut kun nukkumaanmenoaika tuli. Kauheeta härdelliä koko päivä.

Kuuntelin aamulla sängyssä poikien touhuja. En jaksanut välittää, enkä nousta, tyttö valvotti yöllä, ja pojilla kuulosti olevan kaikki hyvin. Säästöpossujen rahat kilisivät, laskivat niitä ilmeisesti ja muutenkin ihmeen sopuisasti kuuluivat leikkivän. Nousin lopulta ja alakerrassa odotti ensimmäinen kaaos: peitot oli kuskattu sängyistä olohuoneen lattialle, kirjahyllyn päältä oli kiivetty kaikki pala- ja lautapelit ja ne olivat levällään. Jokainen pala ja nappula sikinsokin. Pojat "pelasivat" isin joululahjaksi saamaa Pohjanmaan tähteä.

Seuraava odotettu "yllätys" löytyi keittiöstä: kuppeja puolillaan kaakaojauhetta, kuppeja joissa oli jotain epämääräistä ruskeaa töhnää, tyhjiä maitopurkkeja, muroja ja litimärkä keittiöpyyhe pöydän alla, kaakaotahroja ja -jauhetta lattialla ja ruskeita pieniä jalanjälkiä vaaleilla laatoilla.

Äiti huokaisi, puki takin rintsikoiden päälle ja meni ulos istumaan portaille. Pojat alkoivat roudata peittoja takaisin sänkyihin ja keräilemään rahoja ja pelejä. Äiti tuli sisälle ja tyttö heräsi vääntämään hajut housuihinsa..

Siivosin keittiön, syötin juniorin, keitin kahvit. Yhdessä lasten kanssa kerättiin palapelit takaisin kirjahyllyn päälle.

Uudet (tällä kertaa puiset) turvaportit yläkerran portaisiin olivat tulleet matkahuoltoon ja lähdettiin niitä hakemaan. Matkalla tajusin, etten ollut muistanut antaa pojille aamupalaa lainkaan. Kotiin päästyämme ne päättivätkin jäädä ulos ja itse aloin ruuanlaittoon.

Ruoka maistui kaikille, jopa Neiti Sihtikurkku maiskutteli "ihmisten ruokaa" ihan itse omalla lusikallaan. Viljami lähti päiväunille ja Eeva alkoi yrittää kenkiä jalkaansa. Ulkoilin hetken muiden lasten kanssa ennenkuin siirryin sisälle siivoilemaan ja imuroimaan. Pomo kävi työsopimuksen kanssa, allekirjoitin sen.

Isommilla pojilla jäi villit päälle. Koko iltapäivä ja ilta oli yhtä taistelua ja juoksemista.  Eeva kuskaili leluja ja äiti tuskaili hylättyjä takaisin lelukoriin. Äiti yritti pyykätä ja tyttö tunki väliin ja kiipesi pyykkikoneeseen. Viljamikin heräsi pirteänä päiväunilta.

Työhuoneesta alkoi kuulua pauketta ja huutoa. Tiskihomma jäi odottamaan, kun ryntäsin nostamaan kaatuneen kangaskaapin pois Oskarin päältä. Kaikki sen sisältö oli läjässä lattialla. Oskari meni sänkyynsä säikähdettyään (onneksi ei pahemmin käynyt) ja nukahti sinne. Paiskasin työhuoneen oven kiinni, nostin kädet ylös ja annoin kaaoksen levitä. Ei huvittanut enää.

Mies kävi syömässä, lähti taas töihin. Sieltä salille. Oskari heräsi väärällä jalalla. Pyysin serkkupojan tyttöystävän seuraksi ja leivoin pullaa. Mies kävi taas pyörähtämässä ja lähti naapuriin saunomaan. Juotiin teetä, syötiin pullaa ja paimennettiin "kamalia kakaroita". Kaaos jatkoi kasvamistaan. Mies tuli kotiin ja linnottautui tietokoneelle. Kävi riisumassa pojat suihkuun ja unohti taas koko homman. Viljami tuli suihkusta silmät täynnä saippuaa, yritin pestä sitä pois, mutta edelleen punoittavat..

Lapset nukahtivat kymmenen aikaan.. Piristyin kaverin käynnistä ja höpöttämisestä ja oman päiväni purkamisesta niin, että otin imuriparkani ja siivosin alakerran. Yläkertaan en enää jaksanut, olkoot kaaos, pojat eivät sille tehneet mitään raivaustoimenpiteitä sadoista pyynnöistä, komennuksista ja uhkailuista huolimatta.

Keräsin huomiset päiväkotivaatteet valmiiksi sohvalle ja nimikoin taas neljän lapsen kerrastot ja lelupäivän lelut. Näin kun kirjoittelee, voisi jopa luulla, että äiti on tänään ollut ahkera. Todellisuudessa äiti on ollut koko päivän erittäin väsynyt, stressaantunut, turhautunut ja kiukkuinen. Pullan leipominenkin oli jokin kummallinen kapina, en tykkää siitä hommasta lainkaan enkä todellakaan tiedä, minkä ihmeen takia siihen rupesin tällaisena päivänä. Mutta onnistuneita olivat.

Kauhulla odotan seuraavaa päivää, ja kahden nuorimman raivaria päiväkodin ovella.. Onneksi mulla on välivuoro, ei tarvitse nousta aikaisin eikä ajaa iltamyöhällä kotiin. Mies tekee pitkän päivän ja mummu hakee lapset hoidosta, olen itse puoli seitsemän aikoihin kotona ja haen lapset mummulasta tullessani. Sitten onkin viikonloppu iltavuoroja, mies saa selvitä lasten kanssa ihan itse. En toivo sen riesaksi tällaista päivää, muuten mun puhelin soi töissä puolen tunnin välein. ;)

Olipahan taas purkaus, tämmöinen kuitenkin tavallinen kotiäidin päivä. Tiskihomma kahdesti, kolmas vielä tekemättä, ruuanlaittoa, leipomista, siivoamista siivoamisen perästä, pyykkiä koneellinen, miehen poissaolon manailua, mutta myös hauskoja lasten kertomuksia ja lauleskeluita. Kiipeilevän tytön pelastamista, vaipanvaihtoa, pukemista, riisumista, pyyhkimistä, nenän niistämistä, komentamista, kieltämistä, uhkailua, tappelupukareiden jäähylle laittamista, sylittelyä, suukottelua, ja sänkyihin peittelyä.. Ja nyt hetki hiljaisuutta siistissä tuvassa.

Jätän sen tiskihomman aamuksi, ja lähden nukkumaan, nyt onkin jo keskiyö. :o

Sinne jäivät..

Aappo heräsi 07:50. Suuntasi samantien pikkusiskon sänkyä kohti tuttipullovarkaisiin. Onneksi äiti oli hereillä. Keitin puuron ja herättelin toiset. Illalla olin kerännyt vaatteet valmiiksi sohvalle, autossa oltiin jo 08:40.

Päiväkodin pihassa meni vielä hienosti, Viljamikin oli innoissaan reppu selässä menossa "kehhoon". Isommat siirtyivät eteisestä reippaasti omalle puolelleen riisumaan. Itse menin saattamaan ensin pienemmät. Riisuttiin ja laitettiin tossut. Avasin portin ja lapset menivät sisään. Sitten iski totuus: Äiti lähtee. Ja huuto alkoi. Kumpikin jännitti itsensä kaarelle ja kirkui. Livahdin äkkiä ovesta ulos, kävin halimassa isommat pojat ja ajoin itku kurkussa kiertotien kautta naapuriin rauhoittumaan.

No kotona taas terapiaa.. Siivosin, pistin pyykkikoneen pyörimään ja istuin ompelukoneelle. Tuloksena Viljamille paita ja ihan ostetuista kankaista. Ohutta trikooneulosta, myös resoreina.

Kaksoisneula tekee hyppytikkejä, joten jätin sen laatikkoon ja yritin pärjätä tavallisella. Pääntiestä tuli ihan kelvollinen, pitää toivoa ettei pojan pää kasva liikaa, ettei mene lanka poikki. ;)

Ja pöllö vielä, tällä kertaa helmaan. Ja vasemmalle koska tasku on oikealla. :))

Käsityöterapiaa..

Lapset aloittavat huomenna päiväkodissa. Äiti joutuu asiaa päässään hieman työstämään ja mikäs olisikaan parempi aika kuin illat jolloin lapset ovat nukkumassa. Samalla kun ompelee, miettii päiväkotia ja kuvittelee tilanteita joita siellä tulee eteen. Päiväkodin aloittava yksivuotias mietityttää eniten. Niinpä sitten syntyi tyllerölle tällainen puku.

Löysin kirpparilta punaista sydänkuvioitua kanttinauhaa ja luonnonvalkoisen college-palan äitin kangaskaapista. Kaavan piirsin suoraan naapurilta lainatusta Ottobresta.

Toisilla ompelevilla on hienoja kangasmerkkejä, joista käy tekijä selväksi. En raaskinut tilata merkkinauhaa LOUHI tekstillä, joten ostin Nappikaupasta kuvioituja nauhoja, ja ompelen niitä lasten vaatteisiin. Tässä hihassa lintunauhan pätkä. Vaihtoehtoina oli pikkulinnut, pöllö tai juna. ;)

Kankaassa oli tahra, joka ei lähtenyt pesussa pois. Asensin hupun kaavan niin, että tahran päälle saa ommeltua jonkin kuvion. Applikointi meni mutkalle, kun en laittanut tukikangasta alle, mutta eihän se nyt niin nuukaa ole. ;) Punaisen trikoon leikkasin vanhasta topistani, ja tein siitä myös resorit.

Olen ompelijana pihi. En malta ostaa ihania kalliita kankaita, vaan ideoin jo olemassa olevista tai jostain saaduista kankaista kaikennäköistä. Naapurin varaston kätköistä sain ihania retrolakanoita (olisi heittänyt roskiin, hullu), joista tuli tytölle mekko ja hameita, äitin ja mummun jemmoista on löytynyt vaikka mitä. Ostetut kankaat on pääsäöntöisesti Eurokankaan palapuolelta ja joitain poikkeuksia on toki tullut netistä tilattuakin, pitkän harkinnan jälkeen. :) Jos jotain tarvitaan kesken kaiken, kaivelen vaatekaapista joitain hylättyjä riepuja, kun en viitsi lähteä kaupunkiin hakemaan saati sitten malta odottaa postilähetystä saadakseni työn valmiiksi. Ehkä sitä jotain kankaita täytyy tilata, nettikaupan yllätyspaketit vaikutti mielenkiintoisilta. Josko pojille seuraavaksi, tytön kaappi alkaa olemaan pian täynnä. ;)