Mä puhuin äsken äitin kanssa alakerrassa...

Nelivuotias oli vissiin joskus tutkinut pyykkikoria. "Äiti sulla on joskus tullut pikkareihin punasta kakkaa." "Ei ei se ole kakkaa kun se oli verta." "Mitä? Miks sulta valuu pyllystä verta?" "Naisilta tulee joskus verta pimpasta, ei se ole vaarallista." No pojalle selitys kelpasi. Toiset olivat jo omassa huoneessa menossa nukkumaan. Isoveli alkoi heti valistaa pienempiä. "E (3-v), kuule, äitiltä tulee joskus pimpasta verta kun se on nainen!" "V (2-v), kuulitko sä, äitiltä valuu *ssshhtss-äänitehoste* pyllystä verta!!".. No mitenkäs tämän nyt sitten paremmin selittäis..? Kysymyksiä seuraa taatusti lisää ja huomenna naapurinkin lapset saavat kuulla miten äitin pylly toimii.. :D

No eipä siinä. Pääsin töihin taas. Kanttori pitää kuukauden virkavapaata ja toimin juhannukseen asti sijaisena. Ihana päästä töihin lomalle. ;) Toki tekemistä sitten riittääkin hautajaisten ja lauluiltojen kanssa, mutta onpahan hyvä palkka. :) Ukko tosin soitti kesken mummokuoron harjoitusten haluavansa nukkumaan kun on kuumeessa. No pidän huolen ettei huomenna mene sairaana töihin.

Ystävä soitti tänään ja kertoi hakevansa asuntoa. Aikoivat pitää puolison kanssa miettimistauon. Toivon että asiat siellä järjestyvät ja asumuserosta seuraa enemmän hyvää kuin pahaa.

Tää iltavilli lapsilla on jotain ihan kamalaa. Tekis mieli kuvata videolle, mutta eipä siitä muuta selkiäis kuin tämä kauhea meteli joka lienee pahempaa kuin sodassa. Pappa tapasi sanoa kun oma väki riehaantui:"Jos sodassa olis näin kova meteli, niin siellä ei olis kukaan." Samaa täällä liputetaan.

Lastenhuoneen metallinen turvaporttikin on mennyt rikki. Että miettikääs siitä minkälaisia tuholaisia meillä pahana päivänä asuu. ;) Hyvänä päivänä on kolme kultaista pikkupoikaa jotka istuvat keittiössä taiteillen toisilleen ja äitille puuväripiirustuksia ja perhekuvia. Ja osaavat sanoa kiitos, ja oho sori äiti, se oli vahinko.

Kolmen viikon päästä on suviseurat! Ihana päästä omalla vaunulla! Ja oman perheen kesken. Viime vuonna yövyttiin vuokravaunussa tädin ja sen lasten kanssa. Ressaava reissu oli, mutta hyvin meni kuitenkin. Tänä vuonna ressi ainakin vaunun osalta nolla! En malta odottaa..

Täytyypä tästä lähteä raivaamaan kulkuväylät auki ja lääkitä mies yöunille. Aamulla pitää olla pitämässä kiinni ettei karkaa töihin ja sairastu pahemmin. Väitti kyllä ettei kuumetta enää ole, mutta mittari todistaa toista. Miehet kyllä on kamalia kun sattuvat sairastamaan, sillä silloin tehdään vähintäänkin kuolemaa ja ollaan täysin passattavia.. Onneksi meidän edustaja on kuitenkin hyvin harvoin sairas. *koputtaa puuta*

Elämää kerrassaan. Pitää yrittää nauttia välillä, mummokuoron mukaan eläkkeellä on vielä vähemmän aikaa tehdä tai miettiä mitään, kun silloin vasta onkin kiire. Uskoisko tuota...? :)