maanantai 20. lokakuuta 2014

Ystävä

Minulla oli lapsuudessa ja nuoruudessa ihana ystävä. Lukioaikoina tiet erkanivat. Minä olin se joka lähti. Syitä oli monia ja lähelle voi arvailla, totuus kuitenkin on, etten noista ajoista muista kuin lukion tupakkanurkan, pystytukan ja riidat vanhempien kanssa. Silloinen poikaystävä (nykyinen aviomies) meni kavereiden edelle, koulunkäynti kiinnosti yhtä paljon kuin kilo p****a. Iskä ja äiti oli 'kakskytluvulla syntyneitä kalkkiksia, jotka ei halunnu ymmärtää'.

Vuodet kului, asuin välillä muualla, perhe kasvoi. Ystävät kulkivat omia polkujaan. Silloin tällöin törmäsimme, vaihdoimme muutaman vaivaantuneen sanan, jatkoimme polkujamme. Usein harmitti tuo etäisyys. Yhteyttä oli vaikea ottaa, perheemme olivat erilaiset, aiheet arkoja. Tekosyitä keksin monia.

Sitten kotiseurakunnassa alkoi 3-vuotiaille oma päiväkerho. Lapsuudenystävän esikoinen ja meidän keskimmäinen pääsivät molemmat ryhmään. Törmäsimme ovella, pyysin hetken mielijohteesta kahville. Siitä tuli heti tapa. Kolmevuotiaiden kerhoillessa, me istumme juoden kahvia kuten muutkin aikuiset. Samalla kaitsemme nuorempia lapsiamme. Juttelemme. Ja joka kerta kello kiirehtii ja juttu jää kesken.

Onneksi  kaapeista löytyy kierrätettävää. Lastenvaatteita, kenkiä, kankaita: "Tarvitsetko? Tule hakemaan!" Ja niin me juomme kahvia. Löydämme toisemme uudelleen. Siellä me yhä olemme, ne pikkukakarat jotka kikattivat rauhanyhdistyksen naulakoissa. Ne teinit joiden elämä oli ihastumisia ja sydänsuruja. Poikaystäväriitoja, yökyläilyjä, noloiluja, leikkitappeluita, päiväkirjoja, kaupungilla kiertelyä.. Syvällisiä pohdintoja pitkälle yöhön.

Tuntuu kuin olisi löytänyt uuden ystävän. Erona vain se, että tämän tuntee jo ennestään. Ja uudelleen tutustuessa huomaa, että se joka on muuttunut, olen minä  itse. Vai olemmeko lainkaan muuttuneet?

Ruokakauppareissu venähti puolestatoista tunnista viiteen, kun 'poikkesin' paluumatkalla. Askel kevyempänä ja mieli kiitollisena kannoin kassit ja vauvan puolenyön aikaan nukkuvaan kotiin. Meidän polkumme ovat ennalta määrättyjä. Mutta ne aidot ystävät pysyvät, jos vain annamme heille mahdollisuuden.

Ystävyydestä on monia kuluneita sanontoja. Ne ovat kaikki totta.

3 kommenttia:

  1. ihana kirjoitus <3 ihana ystävyys <3 pidä lujasti kiinni siitä,mikä taas on palannut...

    VastaaPoista