Elämä kulkee..

Uusia kokemuksia taas heitetty eteen. Sopeutumista, pelkoa, jännitystä, iloa, onnea ja hyväksymistä..

Ikäkriisi se ei ota laantuakseen. Esikoinen täyttää 7 vuotta, juhlittiin 8-vuotista avioliittoa. Taas piti kasvaa vähän enemmän aikuiseksi. Luovuin teiniäiti-tittelistä ja myytiin BMW. Eihän me siihen edes mahduttu. ;)

Etsittiin uutta autoa, 7-paikkaista. Ja tajuttiin, ettei sekään enää riitä. Ostettiin 8-paikkainen. Kuorma-auto, koska se on edullisempi pitää. Ja emäntä lähti autokouluun. Tänään sain suoritettua inssin, sain C1-kortin taskuun ja laillisen oikeuden kuljettaa kasvavaa lapsilaumaamme turvallisesti omissa vöissään.

Niin. Kuudennen lapsemme laskettu aika on helmi- maaliskuussa. Synnytys pelottaa. Mutta ympärillä olevien ihmisten ja elämäntilanteiden myötä olen kokenut hyvin vahvasti sen, miten suuri lahja tämäkin tulokas on jo nyt. Olen surrut ystäväperheiden tilanteita, joissa lapset eivät ole tulleet 'helposti' kuten meillä. Ja nyt Luoja on niille rakkaimmille antanut saman odotuksen ihmeen ja onnen kuin meille. Lasketut ajat ovat seitsemän ja neljän päivän erolla omaani. ♡

Täällä odotetaan tällä hetkellä terveitä päiviä, kun lapset ovat kuumeessa vuorotellen. Onneksi meillä on sairastettu harvoin, joten tuntuu vain hyvältä tämmöinen rauhoittuminen. Toki äiti kyllä nyt keksisi kovastikin menoja kun uusi kortti polttelee liikkumaan. Vaan ehditään me myöhemminkin. ;)

Uusi serkkukin on tuloillaan, ja toivomme sen malttavan vielä ensi kuuhun asti. Sitten odotellaankin 6-vuotissynttäreitä ja sen jälkeen joulua. Lumikaan ei tässä vaiheessa vuotta haittaisi, ainakaan minua. Sade ja harmaus kun vetävät heti sohvan pohjalle. Onneksi on tätä elämän vilinää tässä ympärillä. ♡