Laiskottaa

Voi kun olisi ollut kiva jäädä aamulla peiton alle. Pakko oli vääntäytyä ylös, kun alakerrassa huudettiin pyyhkimään. Vessapaperikin on päässyt loppumaan. En ole vieläkään viitsinyt lähteä kauppaan.. Ollaan hyvin pärjätty kosteuspyyhkeillä. :D

Aamupalaksi laitettiin mikrossa kaurapuuroa ja sekaan jogurttia. Hyvin kelpasi. Äiti söi kuivunutta voileipää, ilman lisukkeita, kun ei jaksanut avata juustopakettia.

Reipas viisivuotias kaivoi kuppia tiskikoneesta ja huokaisi: "Taasko tää pitäis tyhjätä!" Niin se tyhjäsi, Eevan avustuksella.♡ Ja sai piirtää rastin jääkaapin ovessa olevaan listaan..

Parit selkäkurat pesin juniorilta. Olohuoneesta nostin muutaman likaisen vaatteen pyykkikoriin. Vaatehuoneesta tai vessasta en jaksanut pyykkejä kerätä. Koska ei vaan huvita.

Ruuaksi tulossa makaronilaatikkoa. Syötiin lasten kanssa salaa karkkia. Neljävuotias viilettää ulkona kalsareissa kun en viitsi tapella sille vaatteita päälle. Saapasjalkakissan extroja on katsottu tänään kuusi kertaa.

Pikkumiehen ihana farkkuhaalari on jäänyt pieneksi. Kun saumurin neulat tekevät reikiä kankaaseen, eikä uusia ollut, piti keksiä jotain mihin sitä ei tarvitse. Leikkelin eilen Työmiehen farkuista uudet haalarit ja ompelin ne tänään loppuun.

Kahvia on mennyt jo kuusi kupillista, tosin viimeinen unohtui taas pöydälle ja meni kylmäksi. Ehkä mä kohta piristyn ja lähden vaikka hakemaan sitä vessapaperia. ;)

Ei aina voi kotityöt kiinnostaa. 

♡

Se olis kesäloma..

Eskarilainen kävi viimeisen päivänsä. Syksyllä se onkin jo koululainen. Pientä ikäkriisiä on äitillä pukannut, mutta eiköhän siitä pikkuhiljaa selvitä. ;)

Aika on juossut taas hurjaa vauhtia. Pikkumies on oppinut kiipeämään seisaalleen ja yläkerran portaat on luultavasti kohta jännin juttu maailmassa. Onneksi alakerran päässä on portti, pitää opetella taas pitämään se kiinni.

Lapsilla jää vaatteet pieniksi. Ja sehän on vain mukavaa, on taas hyvä syy istua ompelukoneella 'harrastamassa'. Sain tuttavalta monta laatikollista kankaita, ja niitä 'tuhotessa' pää lepää ainakin hetken.

Luontokin on ihanasti herännyt. Aurinko sai tämänkin laiskurin houkuteltua pihahommiin. Työmiehen kanssa saatiin parisataa neliötä siivottua nurmikonsiemeniä varten. Kovien tuulten heittelemät risutkin tuli haravoitua pois etupihalta. Nurmikkokin päästiin jo kerran leikkaamaan. Pian on se aika kun ulko-ovet ovat sepposellaan ja kärpäset muuttavat taloon. Hiekkaiset hikipäät huljutellaan uima-altaassa ja kaikki pyyhkeet katoavat kaapista. Silti toivon lämmintä kesää. :)

Oskari toi eskarista ihanan maalauksen. Hain siihen kehykset. Niin on hyvän mielen kuva. ♡

Ostin pojille Lidlistä pienen teltan. Siellä ne nyt opettelevat nukkumista kesää varten. Mahtavat olla kippurassa varpaat suussa, kun tilaa on niin vähän. :D

Äitin tabletti kaivettiin sadepäivän ajankuluksi. Sieltä löytyi hauska valokuvaohjelma, jota sitten testailtiin.

Syksyllä ollaan taas uuden edessä. Aappo lähtee eskariin, ja Eevakin pääsee kerhoon. Tulee yksi päivä viikossa, jolloin ollaan Petterin kanssa kahdestaan. Sattui niin kivasti, että sain Eevan ja Viljamin sisarusryhmään. Muutoin olisi pitänyt kuskata 3- ja 4-vuotias eri päivinä kerhoilemaan. Nyt selviän yksillä ajoilla ja saattaapa se kerhoon jääminenkin olla helpompaa, kun on kaveri mukana.

Taidan tästä lähteä nakkelemaan niitä nurmikonsiemeniä. Huomenna päästään Työmiehen kanssa kahdestaan käymään valmistujaisjuhlissa. Suunnittelin, että mennään 'romanttisesti' kuplavolkkarilla. ;)

Olipa taas onni matkassa..

Tuntui nenässä kumma haju.. Työmies istui koneella ja takassa paloi iloinen tuli. Ajattelin, että puut siellä käryävät, keräilin leluja ja komensin lapsia sänkyihin.

Olin menossa tietokonehuonetta kohti, kun näin sen nurkasta nousevan savun. Tulipa vipinää ukkoonkin kun akka alkoi huutaa!

Joku lapsista oli löytänyt tinakolvin ja tietämättä sen tarkoitusta lykännyt töpselin pistorasiaan. Siinä se pyykkikasan alla iloisena lämpesi ja kärysi. 

Onneksi äiti oli tällä kertaa hereillä.. Ehkä ukkokin olisi hetken päästä huomannut..Viimeistään siinä vaiheessa kun vaatteet olisivat liekkiin asti leimahtaneet. 

Onneksi. Päästiin vähällä.

Juhlaa koko viikonloppu

Työmiehen sisko perheineen oli viikonlopun vierailulla. Ai että sitä elämän mäiskettä, lapsia pyöri talossa kahdeksan ja aikuisiakin ajoittain neljästä kuuteen. No miehet sitten tärkeinä rakensivat taas autotallia, nyt siihen valmistuvat isot lokkiovet..

Lauantai-iltana lähdettiin naisten kesken kuplavolkkari-ajelulle. Jostain syystä kotona tuntui olevan hermot tiukalla, puhelin näet soi armottomasti ja neljäveen kakkavahingoista ja puuttuvasta asuntovaunun roikasta raportoitiin ja muistuteltiin, hoputettiin. Ajeltiin sitten mummulasta roikkaa hakemaan. Eipä kupla tahtonutkaan lähteä käyntiin enää pitkän ajon jälkeen. Pojat ja pappa sitä säätivät ja starttailivat ja kotona Työmiehen hermo pingotti entisestään, kun ei luottanut vaimon velipoikien säätötaitoihin. No, volkkari saatiin kuitenkin käyntiin ja ajeltiin piuhan kanssa kotiin tiskivuorta madaltamaan.

Ukot häipyivät hommiinsa ja akat jatkoivat sisällä. Ladoin astiat koneeseen ja pistin käyntiin. Eipä se lähtenytkään, surisi vain. Nollattiin kone ja käynnistettiin uudestaan. Ja uudestaan. Ilmoitin Työmiehelle, että tiskikone on rikki, ja tiskivuoro vaihtui miesväelle. Ukko tuli sisälle, nollasi koneen ja laittoi sen käyntiin. Noin vain.

Meni hetki, ja lammikko alkoi levitä keittiön lattialle. Pesu oli jo onneksi loppu, poistoputki ilmeisesti rikki. Lapset saatiin nukkumaan, osa asuntovaunuun ja loput sisälle. Ukot rehasivat tiskikoneen pesuhuoneeseen. Ruuvailussa kului useampi tunti, ja välillä piti vesiletkua hakea mummulan tallista. Kahdelta yöllä kone tuupattiin paikoilleen ja testipesu käyntiin. Itse painuin nukkumaan ja Työmies jäi vahtimaan ohjelman loppuun. Lattia pysyi kuivana.

Sunnuntaina satoi vettä. Koko päivän. Piha valui liejua, eikä lasten tappelu tabletin pelivuoroista pysynyt hallinnassa. Lähdettiin koko sakki sisäleikkipuistoon. Moni muukin oli päättänyt viettää sateisen sunnuntain samoin. Eipä se haitannut, lapset riehuivat itsensä piippuun ja nukkuivat kotimatkan. Laitettiin hampurilaisia iltaruuaksi, ja jätettiin taas ukot kotimiehiksi, sillä välin kun haimme facekirppari-ostoksia naapurikunnasta. Ajeltiin navigaattorin ohjaamana reikäisiä pikkuteitä ja toivottiin että auton vanteet (Työmiehen silmäterät) säästyvät lommoilta.

Lasten nukutusoperaation jälkeen vietettiin taas laatuaikaa naisten kesken. Ukot ja lapset nukkuivat ja Veljeni Leijonamieli kaipasi arviontia. Tultiin lopputulokseen, että dvd saa odottaa jemmassa muutaman vuoden. Kuusivuotiaallekin taistelut ja pahat sotilaat ovat turhan pelottavia. Harvoin katson lasten elokuvia etukäteen, mutta olin hyvilläni, että tein niin tällä kertaa. Säästyttiin painajaisilta. ;)

Maanantai-aamuna heräsin iloiseen hihkumiseen. Raotin silmiä ja näky oli tämä. :D Niin se vauva kasvaa ja kehittyy. Oli varmaan kivaa päästä tuohon seisoskelemaan, hihkumisesta päätellen. Laitoin pojasta Työmiehelle kuvan WhatsAppiin. Päivällä poikaa saikin sitten pelastaa mm. tiskikoneesta..

Iltasella vieraiden lähdettyä kotimatkalle ja sateen tauottua livahdettiin ystävän kanssa lenkille. Ei tullut tällä kertaa rakkoja, ja mielialakin parani ulkoilmassa kummasti. Sopivaan pilvenrakoon lenkkimme sattuikin, sillä sade alkoi uudelleen kotipihaan päästyämme. Äiti hölläili ja antoi lapsille iltapalaksi kauan himoittua kääretorttua.

Kylvyn jälkeen eskarilainen sai virtapiikin ja halusi auttaa kotihommissa. Siinä kun itse imuroin, poika oma-aloitteisesti tyhjäsi JA täytti tiskikoneen.

Lasten kasvatusta..

Naapuri sai sunnuntai-aamuna inspiraation siivota tonttien rajalla olevan romuläjän pois. Kävin juttelemassa ja naapurintäti kertoi, että yksi pojista on käynyt potkimassa heidän koiraansa sen ollessa aitauksessa.

Pidin pojille puhuttelun. Face-to-face ja pelottelin(=kerroin faktoja) että koira suuttuu ja puree, eikä päästä irti ennenkuin jalka on poikki, ja alkaa vihata kaikkia lapsia. Naapurit siivoilivat pihalla edelleen ja komensin pojan mennä pyytämään anteeksi. Poika lähti.

Hitaasti se hiippaili pihan poikki. Jäi puun taakse piiloon seuraamaan tädin ja sedän puuhia. Kohta se tuli itku silmässä takaisin sisälle. "Äiti mitä se täti tekee kun mä meen sinne?" Sanoin että täti ei lyö eikä pure, sille tulee hyvä mieli kun käyt pyytämässä anteeksi ja lupaat ettet enää kiusaa koiria. "Miten pyydetään anteeksi?" poika vielä kysyi. Sanoin että 'saanko anteeksi' riittää. Poika lähti juoksujalkaa takaisin ulos. Jäi metsänreunaan odottamaan.

Kohta täti huomasi pojan ja meni luokse. Tovin siellä juttelivat ja pian poika hyppeli takaisin. Ovella jo hengästyneenä huuteli "Se sanoi että silloin kun ne on pihalla niin saa mennä juttelemaan ja ne antaa silittää koiraa!" Kysyin, että tuliko hyvä mieli kun pyysit anteeksi. "Tuli." Poika vastasi ja alkoi pistellä puuroa poskeensa.

Pieniä suuria asioita. Anteeksi pyytäminen on vaikeaa. Olen pojasta ylpeä, kun se teki sen. Näin miten sitä pelotti. Sanoinkin sille miten reipas se oli. Ja olen aika varma, että koira saa tästedes olla rauhassa. Olen sitä mieltä, että puhuttelu tai kotiaresti saati pelikielto ei olisi auttanut, poika unohtaisi koko asian. Anteeksipyyntö ja sen myöntäminen, että on tehnyt väärin käy hyvin 'rangaistukseksi' vaikkei se sitä olekaan. Se pistää ajattelemaan ja sen muistaa pitkään, koska siihen liittyy niin paljon tunteita: jännitystä, pelkoa, häpeää, helpotusta ja iloa.

Se on kuitenkin ehkä vaikein kasvatuskysymys juuri siksi, että itse siinä on huono esimerkki. En minä ainakaan osaa, tai muista, viitsi tai huomaa pyytää anteeksi omia töppäilyjäni. Olisi tärkeää pyytää lapsiltakin anteeksi kun aihetta on. Tämä oli äidillekkin hyvä muistutus. Toivon mukaan naapurisopu säilyy.. Kunnes seuraava ongelma ilmenee. ;)

Huhhei mikä päivä!

Eskarilainen heräsi taas itsekseen jo ennen kahdeksaa. Vaatteet oli päällä ja aamupalankin syönyt 07.40 kun tuli kysymään voisiko jo mennä taksia odottamaan. No taksin tuloon oli aikaa vielä tunti, joten otin pojan kainaloon torkkumaan.

Noustiin ylös sitten myöhemmin ja muutkin heräilivät. Pesin pikkumiestä ja manasin kun vessan valo oli taas pimeä. Kummallisia led-polttimoita kun eivät kuukautta kestä. No ei ollut vika lampussa, koko talosta oli sähköt poikki.

Sähköt palasivat yhdentoista kieppeillä. Saatiin aamukahvit.. Ihana ystäväkin tuli käymään ennen iltavuoroa. Laitoin ruuan uuniin ja linnoittauduin pienimpien kanssa yläkertaan ompelukoneelle. Puolen tunnin välein käytin Eevaa ja Viljamia pissalla, päätin yrittää opettaa niitä kuivaksi, kun vaippojen kulutus on ihan järjetöntä. Hyvin meni siihen asti, että sakki tahtoi ulos. Vaipat jäi päälle ulkoilun jälkeen..

Surruttelin ompelukonetta pyykinpesun lomassa. Työmiehellä venyi päivä ja kotiutui vasta kuudelta. Siihen mennessä oli hermot jo tiukalla poikien painimatsien kanssa. Ukko jatkoi illan autotallin seinien kimpussa, minä ompelujen.

Vakituinen kodinhoitajamme on sairaslomalla ja huomenna tulee pikkumiehen neuvolan ajaksi joku muu. Eihän vierasta voi päästää kaaokseen, joten lasten mentyä nukkumaan, imuroin ja moppasin alakerran ja pyyhin ikkunoista pahimmat sutut pois. Paisteltiin ukon kanssa munakasta iltapalaksi ja jatkoin taas ompelua. Tiukkaa teki, mutta valmiiksi tuli. Ja vielä saman päivän aikana. :)

Toivottavasti eskarilaiselle kelpaa. Vanhan repun vetoketjut olivat rikki ja leikkasin siitä vielä hihnatkin tähän uuteen. Mun mielestä näyttää possulta, vaikka koittaakin jotain Minecraft-tyyppiä esittää. Ehkä poika hoksaa mitä ajattelin. Jännittää... :)

Kankaana on työvaatekangas, jota jäi rattaiden uusimisesta yli. Selkäosassa levyvanua ja vuorikankaana serkkupojan ruutupaitaa. Olkahihnoissa Minecraft-nauhaa koristeena ja säätöhihnat vanhasta repusta. Kaavoja ei ollut, mittailin vanhoja reppuja ja tein sinnepäin. Ja tyytyväinen olen lopputulokseen. 

Pieniä ompeluja..

Tyynynpäällisiä kangaskaapin aarteista..

Näitä oli nopea surautella. Yhteen tuli nepparit, toiseen vetoketju ja loput perustyynyliinan "päällekkäisyys-systeemillä". :) Vasemmalla alhaalla naapurin rouvan makuupussin kangasta, vihreällä päällystin oman pikkumiehen makuupussin. Yläreunan kankaista on tehty hame ja tunika. 

Onhan nuo vanhat kankaat herkullisia. Yksi 'uusi' kangas pujahti mukaan (oikeassa yläkulmassa), kun en raaskinut leikata ehjää retropussilakanaa. Ostin tuon joskus Jyskistä kun halusin tyttövauvalle pinnasänkyyn katoksen. Kangasta riitti myös omaan kesämekkooni.

Ja Eevalle mekko collegesta.. Saa nähdä kuinka pupun kuva kestää, ompelin sen Lidlin hopean värisellä langalla. Mekon kaava OB 4/14 ja pupu jostain vanhemmasta..