torstai 2. toukokuuta 2013

Kotielämää

Tänään ollaan sitten oltu ihan vain kotosalla. Tietty mies töissä, mutta sitä ei lasketa. ;) Aamusta oli hermo tiukalla. Eilinen juhlija kyseli kiertoteitä autonsa avaimia, kun ei kehdannut suoraan soittaa. Täytyi sitten pitää puhelimessa hiukan moraalisaarnaa. En kyllä usko olevani mitenkään parempi ihminen, mutta jotkin asiat toisten käytöksessä ärsyttävät.. Ja parempi sanoa suoraan ko. henkilölle kuin ruveta muiden kanssa asioista juoruilemaan. No, äijä väitti uskovansa, vaan hetken päästä löytynyt facebook-päivitys kertoi toista. Että nyt sitä ollaan sitten moralisoiva ämmä, joka ei mistään mitään tiedä ja tunkee nokkansa toisten asioihin. Thänks. Olkoon sitten niin. Elämä jatkuu.

Pojat ovat innostuneet piirtämisestä. Jätin illalla pinon paperia ja puuvärejä keittiön pöydälle, ja aamulla siellä istui kolme pientä poikaa taiteilemassa. Keitettiin kaurapuurot (kuten lähes joka aamu, vaihtelua pliis :D) ja ruvettiin vaipanvaihto- ja pukemisoperaatioon. Tällä hetkellä on kaksi vaippaikäistä, yksi päiväkuiva ja yksi täysin kuiva tapaus. Tämä on suhteellisen tuore tilanne, vielä kuukausi sitten kakkapyllyjä oli aamuisin kolme pesujonossa. ;) Ei mitenkään mieltä ylentävä päivän aloitus. :D

Rytmi on joka päivä aikalailla sama. Aamupalat, jonka jälkeen nuorimmainen menee päiväunille, äiti yrittää tehdä kotitöitä tai pestä pyykkiä ja pojat riehuvat. Joskus äiti istuu sohvalla ja vain seuraa mitä tuholaiset keksivät. Aina kun ei jaksa olla reipas. ;) Tänään istahdin pöydän ääreen piirtämään poikasten kanssa. En ole mikään hyvä piirtäjä, mutta tuotokseni kelpasivat. Äitin taideteokset= A4, jossa on tienristeyksiä ja taloja, muutama yksinkertainen auto ja pari tikku-ukkoa, vietiin käsistä ja niitä piti signeerata jokaiselle. :D Mukava olla joskus ihailtu. ;)

Ruuan jälkeen kaksivuotias meni päiväunille. Juniori kiipeili tuolien jaloissa ja tarvitsi jatkuvasti pelastamista. Ehkä pitää ostaa sille jarrusukat, ettei jalat luista alta. Tyttö on lähtenyt ryömimään, ja nyt harjoittelee konttaamista ja kiipeilyä. Pää on pikkuisella kovilla, kun äiti ei ehdi joka paikasta ottamaan koppia. :/

Nelivuotias lähti naapurin lasten kanssa ulos, ja oli hetki rauhallista aikaa. Selailin nettikauppoja ja löysin outletista kivoja lastenvaatteita. Vanhimmalle housut, tytölle kaksi mekkoa. <3 H&M:n paketti on tullut postiin, siellä olisi isoimmalle pojalle uusi kevättakki.. Lastenvaatteet ostan yleensä kirppareilta tai nettikaupoista. Suurin osa tulee kierrätettynä sukulaisilta, niistä on kiva valita parhaat päältä ja laittaa loput eteenpäin. Meillä on iso suku, ja lapsia on paljon ihan lähistöllä. Monta kertaa on käynyt niin, että kun jotain on tarvinnut, esim. talvikenkiä tai haalaria, joku on yllättäen tuonut, ja pyytämättä. Viime syksynä naapuri toi poikien 80 ja 86cm vaatteita. Olin juuri siivonnut huonokuntoiset isoveljien vanhat pois kaapeista, ja sain nuorimmalle pojalle kaapin täyteen hyviä kamppeita, yhtään ei tarvinnut ostaa itse. :D Talvihaalareitakin tuli kahdet!

Mies kotiutui töistä ja hetken kuluttua pikkuveli ja serkkupoika kaahasivat juuri leimatulla mersulla pihaan. Keitettiin kahvit ja syötiin loput vappumunkit. Pikkupojat istuivat terassilla syömässä omansa, ettei äitin tarvitse imuroida sokeria lattialta. On ne joskus huomaavaisia. Ja ehkä niistä oli kiva kuvitella, että on kesä. :D Ukko lähti jatkamaan terassinportaiden rakentamista, ja puolet lapsista lähti ulos kaveriksi. Hengähdin hetken nuorimpien kanssa, ja päätin lähteä sitten itsekin ulos. Kannoin terassilta roskia talon toiselle puolelle, jonne mies oli sytyttänyt tulet roskanpolttoa varten. Siinä aika kului mukavasti ja turhasta romusta tuli tuhkaa. :)

Kaksivuotias sai jonkin raivarin ja kannoin rimpuilevan pojan sisälle. Alkoi sataa, ja muut tulivat perässä. Pojat katosivat omaan huoneeseensa leikkimään ja taiteilin pienimpien kanssa alakerrassa. Iltapalalla nuorimmainen meinasi jo nukahtaa syöttötuoliin. Tänään täytyy antaa kiitos miehelle, joka oli kerrankin apuna yöpukujen ja -vaippojen vaihdossa. Joka ilta se on yhtä epätoivoista kun kaikki lapset ovat iltavillissä. Yksi pomppii sohvalla, toinen juoksee karkuun ja kolmas yrittää livahtaa päivävaatteissa sänkyyn. Ja vauva huutaa väsymystään.. Joka ilta siitä kuitenkin selvitään ja saadaan lapset laitettua sänkyihin saakka. Sitten alkaakin operaatio 2, nimeltä sänkyyn palauttaminen. Kun kolme poikaa nukkuu samassa huoneessa, aina siellä vähintään kaksi karkailee ja metelöi, ja nakkelee leluja.. :D Ja nykyään toimitus kestää entistä kauemmin, kun tutit on viety pihapuun alle odottamaan oravavauvoja.. :D

Naapuri yritti soittaa, ja huikkasin pihan yli sen käymään. Istuttiin uusilla terassinportailla ja parannettiin maailmaa.. Kumpikin tärisi kun ulkona oli kylmä, mutta ei ihan heti malttanut mennä sisälle, kun tiesi mikä meteli siellä odottaa. :D Kotiäidit yrittävät nauttia jokaisesta hiljaisesta hetkestä, vaikka sitten joutuisi istumaan ulkona. :D No, ajatus karkailee, juttu rönsyilee ja niin edelleen.. Kello näyttää taas sen verran, että pitäisi jo suunnata peiton alle tietäen, että rumba alkaa taas aikaisin aamulla.. Mutta kun ei malta. Nämä ovat niitä hetkiä, kun saa istua yksinään omien juttujensa kanssa. Siis omaa aikaa.

Jotenkin tuntuu, että pää on vieläkin sekaisin, vaikka on yrittänyt purkaa ajatuksiaan tänne. Ehkä niitä on sitten vain liikaa. Pyydän anteeksi sekavaa tekstiä. :D Taidan kuitenkin lähteä nukkumaan, josko aamulla jaksaisin pakata porukan autoon ja lähteä käymään avoimessa päiväkodissa, "vertaistukiryhmässä". ;)

1 kommentti:

  1. voimia sinne pikku-lapsi arkeen <3 niin tuttua tuttua touhua 10v.n takaa ;) kun 4 oli yhtä aikaa vaipoissa,kenelläkään ei järkeä päässä tippaakaan ja se oma riittämättömyyden tunne joka päiväistä :)

    VastaaPoista