sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Äitiys

Lapsena mä haaveilin, että isona musta tulee touhukas pullantuoksuinen äiti.

Haaveilen siitä edelleen.. Äiti musta tuli, muttei ehkä sellaista kuin kuvittelin. Mulla on ihania naisen ja äidin malleja, ja vaikka tiedän, että oon tämmösenä riittävän hyvä, vertailen silti itseäni heihin.

Oma äiti luki satuja. Iltaisin saatiin sisarusten kanssa kuunnella jatkokertomuksena Ronja Ryövärintytär, Veljeni Leijonamieli, Peppi Pitkätossu ja monet muut. Äidiltä löytyi usein aikaa istahtaa kesken päivän lukemaan ääneen kirjoja. Voi kuinka silloin ajattelin, että isona sitten mä luen omilleni. Kuinkas kävi.... Mä inhoan ääneen lukemista! Osaan kyllä, mutten viitsi. Iltasadut voi laskea yhden käden sormilla ja ne jatkokertomuksetkin on jääneet kesken. "Äiti tuu lukemaan iltasatu!" kuuluu yläkerrasta varsin harvoin ja niinäkään harvoina kertoina ei oikeasti huvittaisi yhtään... Mutta kyllä mulla on vielä aikaa opetella siihen! Eikö niin?? Pitää yrittää heti huomenna.

Äiti leipoi usein pullaa. Ja leipää. Ihanaa hiivaleipää ja sämpylöitä. Kyllä mä osaan leipoa pullaa, vaan teen sitä ehkä pari kertaa vuodessa. Ehkä vois useemminkin. Se tuoksuu niin hyvälle. Eikä se nyt oikeasti niin iso homma ole. Se vain tuntuu siltä. Sämpylöitä oon elämässäni tehnyt ehkä kahdesti. Se ei oo mun mielestä kovin helppoa, vaikka kaikki niin sanookin. Sitä kakkoota oon tehny muutaman kerran ja se kyllä on helppoa, vaan kun on niin paljon helpompaa ostaa kaupasta valmiiksi viipaloitua leipää... Argh. Pitää yrittää leipoa jotain huomenna.

Mummu on kovin liikkuvainen tapaus. Se reissaa paljon, eikä sitä hankalatkaan ajomatkat pelota. Se käy katsomassa lapsiaan täällä ja saattaa viikonlopun aikana kiertää kymmenenkin taloa ja käydä tervehtimässä lapsenlapsia. Mua ahdistaa pelkkä ajatuskin kuskina isossa kaupungissa saati sitten vieraassa maassa. Toivottavasti mun lapset ei isoina muuta kovin kauas, koska mä en hirveesti tykkää autossa istumisesta. Reissuun en kyllä lähde ainakaan heti huomenna.

Toinen mummu paikkasi vaatteita ja parsi sukat. Sillä oli mieletön kasvimaa jossa kasvoi perunoitten lisäksi mansikoita, kaiken lajin herukoita, ja kaikenmaailman maustekasveja, joista mä en ymmärrä mitään. Työmiehen mummulassa oli kaksi isoa kasvihuonetta, joista perhe ja työväki söi ainakin kurkut ja tomaatit. Mulla on tasan kaksi viherkasvia, joita muistan kastella just ennen ku ne kuolee kokonaan. Kiinanruusujakin oon haudannut ainakin kolme. Jukkapalmu mätäni ja traakkipuu kuivui. Ei onnistu. Pitääpä kastella nuokin heti huomenna. Ehkä mun täytyy nuo Oskarin housutkin paikata haaroista. Kun ei niistä ole kuin ommel vähän matkaa purkautunut. Huomenna sitten.

Anoppi on huikea pihanikkari. Sillä riittää ideoita heinäseipäistä ja vanhoista kärrynpyöristä. On kukkapenkkejä ja koristelampi vesisuihkulla. Kesällä pihassa on katos grillausta ja oleilua varten. Polkupyörät on nätisti telineessä autokatoksessa, ja nurmikko leikattu. Mulla ei ole kukkapenkkejä. Viime kesänä en leikannut nurmikkoa kertaakaan. En oo edes testannut meidän ajettavaa leikkuria. Pihamaalla lojuu sukkia, legopalikoita ja risuja. Värikkäät hiekkalelujen säpäleet loistelee auringossa ja kuistilla on läjä roskapahvia. Lasiterassille on kerätty tällä hetkellä 4kassillista lehtiä, 3pilttipurkkeja, yksi niiden kansia ja muita metallitölkkejä, yksi banaanilaatikollinen limsapulloja. Terassin pöydällä on kaksi isoa täysinäistä lasitölkkiä täynnä tumppeja. Hyijje. Ehkäpä voisin käydä kuskaamassa moskat kierrätykseen, vaikkapa sitten huomenna.

Mitä mä sitten muka teen..? Tuossa iltahommia pyöritellessä oikein pohdiskelin mihin se päivä taas kului. No aamulla taisin laittaa pyykkiä pyörimään ja eiliset tiskit koneeseen. Sitten Työmies alkoikin hoputtaa talliin, kuplavolkkarin kattoverhoiluja liimaamaan, kun sillä on muka kiire saada se ulos tallista. No pari saumaa sain tehtyä, ja sitten pitikin lähteä kaupasta hakemaan perunoita ja ruveta ruuanlaittoon. Nuorimmaisen päikkärit olikin yllättävän pitkät ja ehdin silittää ja vaihtaa auringon houkuttelemana keittiöön kevätverhot ja keltaisen pöytäliinan. Taas piti tiskata ja viikata pyykkiä, mutta ehdittiin sitten hetkeksi pienten kanssa ulos. Siivosin autosta roskat ja kadonneet hanskat ja kuskasin peräluukusta viime viikonlopulta jääneet pulkat ja liukurit puuliiteriin. Sainpa sitten Työmiehen kuskiksi hakemaan pari lasta mummulasta. Ehdittiin sielläkin oleentumaan. Kotona lapset halusivat katsoa elokuvaa, joten istuttiin sitten koko kööri sohvalle ja murusteltiin popcornia pitkin olohuoneen mattoa. Sitten pörähti joku mersu pihaan, ja sen perässä vielä kolme muuta autoksi luultavaa. "Isot pojat" (on kaksi viiva kolme velipoikaa ja kaksi serkkupoikaa, tänään vielä lisäksi pari niiden kaveria) tulivat käymään. Keitettiin kahvia, ja keitinpä vielä puoliksi vitsillä kolmen litran riisipuuron ja kiisselin päälle. Hyvin kelpasi. Todellakaan aina en jaksa niille kokata, ovat jo isoja miehiä ja yleensä keittävät meillä itse kahvinsa. Lapset saatiin nukkumaan, ja käytiin Työmiehen kanssa vielä tallissa liimailemassa pätkän verran kattoverhoilua. Sitten piti vielä muistaa laittaa pyykkiä kuivumaan ja kerätä rojut lattioilta.
Silti joka ilta tuntuu, että taaskaan en saanut mitään aikaiseksi. Joka ilta on huono omatunto siitä, ettei ole huomioinut lapsia tarpeeksi. Kovin usein ei ehditä yhdessä koko perhe muualle kuin ruokapöytään. Ompelukone on pöydällään pölyyntynyt jo ainakin vuoden. Vaatehuone pullistelee ja kaapit on täynnä epämääräisiä piuhoja, yksittäisiä palapelinpaloja ja kaikenmaailman kakkaa. Pyykkikorit ei oo koskaan tyhjät ja keittiön matto on jäätynyt takaterassilla roikkuessaan maahan kiinni.
Onneksi on huominen. Huomenna mä sitten taas yritän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti