Kun on lapsesta kyse...

Suututtaa niin maan perusteellisesti terveyskeskuksen toiminta täällä perähikiässä. Soitin aamulla 9.45 lääkäriin, kyse 1-vuotiaasta joka loukkasi jalkansa. (Isoveli 2-v pudotti kaapin päältä suolakivilampun ja tyttö jäi alle) Lääkäri laittoi ajan hoitajalle, klo 14.00(!!) koska lääkäriaikoja ei ollut. No tyttö kirkui kotona itsensä uuvuksiin, nukahti ja heräsi kesken kun piti lähteä.. Hoitaja katsoi, "pitäisi näyttää lääkärille, voitte mennä heti pääterveysasemalle, tänään otetaan täältä potilaita koska meidän lääkäri on sairaana". Just  joo. Miksei tuota voinut sanoa jo aamulla puhelimessa???? Nyt klo 14.30 on hieman hankala järjestää asiat niin, että ehtii tytön kanssa kahdestaan sinne ennen neljää jolloin röntgen menee kiinni. Sanoin ettei se onnistu. "No kyllä kun on lapsesta kyse, asiat pitäisi hoitaa mahdollisimman nopeasti". Olen samaa mieltä. Tajusit sen vain hiukan liian myöhään. No mennään huomenna sitten.. Jos pää on kasassa vielä silloin, jatkuvaa kipuitkua on rankkaa kuunnella..

Pyydän teitä,
lukekaa Aale Tynnin Rohdinmekkoballadi,
niin kerron sen jälkeen tarinan,
jonka nimenä voisi olla äitiysmekkoballadi
ja joka voisi alkaa:
Ja äitiysmekko yllään oli vaimosella,
joka tuli klinikkaan synnyttämään
yhdeksättä lastaan.
Hän tuli kaukaa järvien ja metsien takaa
ja oli niitä, jotka tulevat taas ja taas.

Vaikka siellä sipistiin ja supistiin,
hän käveli rohkeasti kuninkaan luo
ja sopeutui hovitapoihin.
Mutta kun häneltä kysyttiin yhä uudestaan:
Mitenkä te luulette jaksavanne?
Ettekö yhtään ajattele?
Montako te vielä aiotte?
Eikö nyt oltais järkeviä?
hän vaikeni
aivan kuin olisi ajatellut:
Ei, kuningas, et kaikkea tiedä.

Näin hänen katsovan miehensä
ja kahdeksan lapsensa kuvaa
ja hymyilevän.
Ja hän halusi pian takaisin maahansa,
missä hän voi vapaasti itkeä ja nauraa
ja missä on kevyt kulkea.

Kuulin hänen laulavan sille yhdeksännelle
vanhasta kehtolaulusta:
"Taivahast'on lapsi tullut, taivahan tulen kisoista,
Luojan lemmen leikinnöistä, ei vahingon valkeoista"

Hän kiitti ja lähti  kääröineen omaan maahansa.
Minä näin hänen kulkevan äitiysmekossaan
ja tiesin hänen unohtavan neuvot kuninkaan.
Minä ikkunasta katsoin ja kauan vaikenin
ja sanoja kehtolaulun minä hiljaa muistelin.

Runon tekijää en tiedä. Tällä on kuitenkin helppo kuvailla tämänhetkiset mietteet. Olen kohdannut nuo kysymykset, olen surrut niitä. Olen itkenyt julmia kommentteja ja hävennyt sitä, mitä minun ei tarvitsisi. Rv tänään 10+1. Jos kaikki menee hyvin, viidennen lapsemme LA on 4.9. <3

Hiljaiseloa.

Elämä on tällä hetkellä vain selviytymistä päivästä toiseen. Eipä jaksa tehdä oikeastaan mitään, mutta eipä sitä viitsi surra, aina voi pitää ovet lukossa niin, ettei kukaan näe tätä kaaosta..

Pyykkivuori kasvaa, koneellisen pesen silloin tällöin, ja unohdan laittaa sen kuivumaan. Kodinhoitohuoneessa liikkuminen on mahdotonta, sillä  lattiaa (sitä pientäkään) ei näy. Joku päivä sitten reipastun..

Lattiat ovat likaiset. Keittiöstä olen sen joutunut hammasta purren muutaman kerran pesemään, kun joku on kaatanut maitolasinsa. Imurin raatokin on vähemmällä käytöllä kuin ikinä ennen. Levätkööt sekin raukka. Pitäisi muutenkin hankkia  uusi työkalu. Ehkä sitten kun tästä taas pääsee tolpilleen.

Sormenjäljet peittävät ikkunat ja lelut, parittomat sukat, kirjat ja nokkamukit lojuvat olohuoneen lattialla. Ei niitä kukaan kerää edes komennosta, niin enpä viitsi minäkään. Ehkä tämä talo pysyy vielä hetken pystyssä.

Ompelukoneet pölyttyvät työhuoneessa. Olohuoneen verhot pitäisi lyhentää, ja keittiöön keksiä jouluverhojen tilalle toiset. Onhan tässä vielä aikaa.

Äiti on kotona, kirjaimellisesti vain ON. Mutta edes on. ;) Ja laittaa ruokaa, ihan väkisin, mutta tekee sitä joka tapauksessa. Isommat  pojat ovat saaneet vuorotellen tyhjätä tiskikoneen, äiti täyttää sen, jos jaksaa. Ja mies yrittää ymmärtää.

Tänään jaksoin olla lasten kanssa ulkona rakentamassa lumilinnaa. Ja ukkokin tuli auttamaan. Naapurinkin kanssa ehdittiin jutella pitkät pätkät. Kaikki on hyvin. <3 Ehkä jo kuukauden päästä uskaltaa avata ovet lukosta. ;)

Kriisi!!! :D

Päiväkodista tuli muistutus, että eskariin ilmoittautuminen on meneillään. APUA!

Murskaava ikäkriisi iski samantien. Enhän mää VOI olla vielä niin vanaha!!! ..että esikoinen lähtee "kouluun".. Vastahan se syntyi.

Itte olin eskari-ikäisenä muka niin iso tyttö jo. Tuohan on vielä ihan vauva.. :/ En tosiaankaan uskaltais päästää sitä yksin pyörällä edes lähimmälle leikkikentälle, vaikka itte sain polkea yksin mummulaan heti kun pyörällä pysyin pystyssä. Niin se aika vaan menee.. Järkyttävää..

Uskallankohan mä ilmottaa sitä eskariin lainkaan. Eihän se pakollista oo..? Pitääkö mun tosiaan aikuistua ja mennä katu-uskottavana äiti-ihmisenä vanhempainiltoihin ja -vartteihin..? Meiäthän nauretaan pihalle sieltä, kun ollaan vielä ihan kakaroita ittekki. (Vaikka lapsia onki tuplaten enempi kuin keskivertoperheellä.. ;) ) Täytyykö mun päästää poika pois turvallisesta kotimökistä? Sinne, missä voi joutua kiusatuksi, tai kiusaajaksi.. Pitääkö mun luottaa se opettajan valvonnan alle, sen jonka vahdittavana on ne kakskyt muutaki..? Entäs taksi? Mitä  jos joku kiilaa sen jokeen? Tai ajaa keulaan? Onko niillä turvavyöt kiinni siellä takana?

Eihän tästä tuu mitään.. Onneks on vielä kesä aikaa sopeutua. :D

Taas kaikki mullin mallin.. :)

Eipä sitä kannata mitään suunnitella, tämä elämä yllättää ihan täydellisesti vähän väliä.. :D

Äiti odotteli malttamattomasti maaliskuuta. Jotain tapahtui, ja kotiäitiys alkoikin jo nyt. Lääkäri määräsi sairaslomalle, viikoksi ja sen jälkeen hakemaan uuden paperin. Eletään siis viikko kerrallaan kotona, kunnes työsopimus loppuu.

Parisuhde teki melkoista siksakkia joululoman ja vuodenvaihteen yli. Piti ottaa väsynyttä äitiä niskasta kiinni ja kerrata tärkeysjärjestyksiä. Sovittiin, että seuraavan vapaapäivän tullen otetaan aikaa ja lähdetään illaksi johonkin. Tarkempaa suunnitelmaa ei tehty.

Odotettu päivä koitti. Surffailin päiväuniaikaan netissä ja eksyin hotellivertailuun. Ammaksi luvannut pikkuveli suostui jäämään yöksi, varasin hotellihuoneen ja ilmoitin ukolle vasta varmistuksen tultua.

Ilta oli ihmeellinen, ei tarvinnut riidellä mistään. Vaikka ulkona oli karmiva pakkanen, käveltiin miehen valitsemaan ravintolaan, syötiin ilman kiirettä ja viihdyttiin. Isi- ja äiti-vaihteet sai kääntää hetkeksi pois päältä ja olla ihan rauhassa. :) Kierrettiin jopa kauppoja ja shoppailtiin! Ja olihan se luksusta, kun hotellihuoneessa oli oma sauna ja poreallas!

Aamulla huomattiin, että oli ollut omituista nukkua, kun jalkopäässä ei ollut kolmea paria kylmiä jalkoja. Kotona odotti yllätys. Olin valmistautunut kaaokseen ja haiseviin vaippoihin, mutta talo olikin siisti, lapsenvahti hereillä, lapset syötetty, pesty ja puettu. Ja kello vasta 11. :D

Työelämä oli sinänsä mukavaa, mutta parisuhde maksoi siitä eniten. Nyt kotiäitiyden alkaessa pitää muistaa olla tyytyväinen, että miestä näkee hereillä. :)

Lapset "joutuvat" vielä muutaman kerran päiväkotiin, mutta irtisanon hoitopaikat heti kun asiat selkeytyvät. Muistuttakaa sitten mitä tämä oli, kun seuraavan kerran haikailen pois kotoa. :D

Nyt kävi näin. Kiitos kaikesta. :)

Takaisin tuttuun ja turvalliseen.

Päätös on nyt tehty, se on vakaa, ja se oli helppo: Maaliskuussa äiti jää kotiin. Työelämä on nyt nähty ja koettu, ja se saa riittää tältä erää. Syitä on monia:

1. Päiväkodin aukioloajat eivät jousta iskän työaikojen mukaan. Toisin sanoen mummua rasittaa hakea lapsia päiväkodista muutamaksi tunniksi jatkohoitoon.
2. Äiti ei voi tehdä aamuvuoroja kuin viikonloppuisin, muutoin työajat ovat 11- 21. Siis, äiti näkee iskää vain silloin kun se nukkuu.
3. Ei kannata. Verojen, päivähoitomaksujen ja työmatkakulujen jälkeen palkasta jää käteen 300 euroa. Sen vuoksi äiti ei viitsi uuvuttaa itseään.
4. Äiti ei tykkää päiväkodista, koska:
a) Lapset eivät ole vieläkään sopeutuneet sinne. Joka kerta jokainen tappelee vastaan. Joka kerta hakiessa kysytään:"koska meidän ei enää ikinä tartte mennä päiväkotiin?"
b) Päiväkodin tädit eivät osaa pestä tuttipulloa, eivätkä katsoa repusta kuivia varahanskoja.
c) Päiväkodissa saa laittaa hiekkaa toisen paidankauluksesta sisään.
d) Päiväkodin tädit eivät ehdi vaihtaa vaippoja ulos lähtiessä. Jos 1-vuotias on kakannut housuun välipalan jälkeen ennen kolmea, kakka on housuissa vielä puoli viisi kun lapsi haetaan päiväkodin pihasta kotiin.
e) Lapset käyttäytyvät (kuulemma) kunnolla päiväkodissa. Kaikki patoutumat riehutaan ulos sitten illalla kotona. Kun neljä lasta juoksee koko illan pitkin seiniä, yrittäkääpäs laittaa ne ajoissa nukkumaan. Heko heko.

5. Äiti haluaa olla parempi äiti. Nyt äiti on väsynyt, kiukkuinen, kosketuskammoinen, itkuinen, univelkainen, stressaantunut ja ilkeä. Sama koskee myös roolia nimeltä Vaimo.
6. Esikoinen lähtee syksyllä eskariin, ja äiti haluaa olla kotona pienen "koululaisen" kotiutuessa.

No niin. Minä palaan siis tuttuun ja turvalliseen kotiäidin arkeen. Työelämä on ihanaa, mutta se vie liikaa aikaa perheeltä ja parisuhteelta.
Eikä tuo nyt kuitenkaan ihan vaan syvältä ole ollut. Ollaan taas monta kokemusta rikkaampia. Iskä on saanut uuden suhteen ja näkökulman lapsiin ja kotitöihin. Äiti tietää, miltä tuntuu nousta ennen sianpieremää tienaamaan perheelle rahaa, josta verottaja taas vie suurimman osan. Äiti ei enää pelkää pultsareita, och vågar prata sitt dåligt svenska.

Taas tänään pojat kysyivät kotimatkalla: "koskako me ei enää mennä päiväkotiin?" Vastasin että Maaliskussa.
"Voitaisko me sitte mennä sinne sun kerhoon?" Kyllä se passaa, äitin kerholla tarkoitetaan avointa päiväkotia. Siis sellaista, johon äitikin "saa tulla". ;)

Nyt äiti toivoo, että Maaliskuu tulisi nopeasti. :)

Tällä terapian tahdilla...

Käsityöthän lasketaan terapiaksi? Kohta sitä taitaa kuitenkin joutua johonkin laitokseen, kun terapiaistunnot venyvät yli puolen yön ja seuraavaankin päivään..?

Viljami rakastaa nukkekotileikkejä, joten äiti toivoi joulupukilta pojalle nukkekotia. Jonkin aivopierun seurauksena äiti päätti auttaa pukkia ja tehdä sellaisen itse. Tietenkään kaikki ei mennyt kuten elokuvissa, ja lopputuloksen voisi sijoittaa ala-asteen aikoina tehdyksi.. Katon reuna aaltoilee, samoin ikkuna- ja oviaukot.

Ja maalattu lopputuloskin näyttää kutakuinkin siltä, että se on suhittu spray-maalilla ilman teippiä. (Ja niinhän se meni!) Mutta pojalle kelpaa, sehän tässä oli pointti.

Oskarilla olikin ihan oma toive. Sepäs olikin sitten pakko tehdä itse, kun sitä ei mistään saanut. Täytyy kyllä sanoa, että enemmän tämä osui omalle alalle, kuin tuo sininen systeemi tuossa edellä. Ja tämä vaatimaton toive olikin sitten nyrkkeilysäkki, ja "sellaiset hanskat myös".

Hanskojen suhteen kävi mäihä, pikkuveli lahjoitti vanhat nyrkkeilyhanskansa korjattavaksi. Ja pienen väännön ja käsinompelun (siis tommoset punkerothan ei mitenkään mahtunu paininjalan alle, vaikka kaikkeni tein) jälkeen niistä tuli vallan kelvolliset ja toimivat jälleen.

Jouluostokset venyivät muutenkin ihan viimetinkaan, kun päivät kuluivat töissä. Kummilapsia ei syystä ja toisesta lahjottu tänä vuonna mitenkään. Lupaan olla parempi kummitäti ensi vuonna. Kangaskaapissa majaili muutama Raumalainen posliinikoira, ja tiskivuorta paetakseni lukittauduin "työhuoneeseen" ja surruttelin kummitytön kokoisen mekon. Sikäli mikäli se neidille kelpaa. Kankaaseen painettu pehmokoiran ompeluohje tietysti tunki väkisin helmaan, ja jouduin peittämään sen hassusti pussittavalla taskulla..

Sitten tämä kaksivuotias vaippapylly.. <3 Eihän 92senttisiä bodyja löydy enää muualta kuin Metsolasta. Hannan Kankaan salaisesta paketista tuli kuitenkin kiva pallotrikoo, ja sehän passasi bodyn ompelun opetteluun mainiosti. Ja hyvä tuli.

Samaisesta paketista nämäkin kankaat. Ja mikäs siinä ommellessa, kun kankaat oli kerran valmiiksi leikattuina pöydällä. Koko setti valmistui sinä aikana, kun ukko kävi "pikaisesti hakemassa" unohtuneen puhelimensa neljän kilometrin päästä. Ja juu, se meni autolla. Ihana hiljaisuus. Mistä se tuli? Taisipa viimeinenkin kukkuja simahtaa.. Ja kello on vasta 23.47. Ei meillä ole joulun aikaan mitenkään rytmi mennyt sekaisin. Tuntuu ehkä ihan pikkuisen silmissä tämänaamuinen herätys töihin kello 05.45. Mutta kangaskaapissa olis vielä punaisen sävyistä samaa pallotrikoota. Tulis tosi kivat leggarit ja mekko tytölle. Varsinkin kun vähän yhdistelis..??