Kiusaa..

Koulut alkaneet, päiväkodit auenneet (ne avoimiksi kutsutut) ja kerhoryhmät täyttyneet. Tässä kuussa juhlitaan nuorimmaisen ykkössynttäreitä, ja aikahan on tosiaan taas mennyt liian lujaa.. Lokakuussa Vanhin täyttää jo viisi, seuraava marraskuussa neljä. Ja tämä melkein-neljä-vuotias pääsi nyt vihdoinkin kerhoon! "Älkää tapelko siellä", oli äipän muistolause kerhon parkkipaikalla. Hakiessa tuli palaute: "A vähän tappeli, kun se ei osannut olla hiljaa ja kuunnella kirjaa." Seuraavalla viikolla meni paremmin: "A vähä vain töni mua kynttiläjutussa." Hienoa pojat, kyllä se siitä. Kerhotädit on kyllä pahempaakin nähneet kuin meidän jannut.

Kissa tuli taloon, tyttö lähti kävelemään ja V puhua papattaa varsinkin silloin, kun pitäisi olla hiljaa. Tietenkin. Kissa-parka on kovilla, kun innokkaita silittäjiä ja kanniskelijoita ryntäilee joka nurkan takaa kovine kourineen. Sohvan takanakaan ei ole enää turvallista, sen näet pystyy siirtämään, huomasivat pojat. Talon emäntä ei elukasta tykkää, ruokkii silti ja siivoaa hiekkalaatikon. Mutta mitäpä sitä ei tekisi perheensä eteen..

Viisivuotias alkaa olla jo melko nokkela. Jotain pyysin sitä hakemaan, ja tietokonehuoneesta kuulunut vastaus nosti kyllä virneen isännänkin naamalle: "Kuuleppas nyt äiti rakas, en minä nyt voi." Näköjään olen joskus lapselle puhunut nätistikin. Ei haittaa. Konfliktitilanteissa se muistaa jo äitin puolesta komentaa toista pyytämään anteeksi. Ja jos aamulla herää ennen muita, se laittaa kaakaot velipojille valmiiksi.

Tuo melkein-4-v onkin sitten hiukan hankalammassa iässä. Mitään pyyntöä se ei täytä, yövaippaakaan se ei enää viitsi itse ottaa aamulla pois, ja jokaisesta vastoinkäymisestä se huutaa hoosiannaa. Ruoka-aikana ei jaksa syödä, mutta heti kun pöytä on tyhjätty, se hiippailee keittiöön särppäämään voileipää. Jos poika on omatoimisesti mennyt päiväunille, on satavarma, että peiton alla sillä on tuttipullo suussa. Ja sen se on joko hakenut pikkusiskolta, tai kiivennyt tiskikaapista ja kaivanut jääkaapista maitopurkin. Hiljaa ja ovelasti. Kysyttäessä kieltää, "Et sä nähny. Sä et ollu siellä." Onneksi E-tyttö ei syö tuttia... Mutta tässä yhtenä aamuna A tuli nätisti sanomaan: "Tuu äiti kahville, mä oon keittäny sulle aamukahvit." (Apua) No siellähän oli. Täysi pannu kahvia. Siitä kyllä näkyi läpi. Mutta minkäs teet, jos kahvipurkissa ei ole kuin pari ruokalusikallista, ja vettä se litra. Sen "kahvin" kyllä pystyi juomaan, jos suhteet olisi olleet toisin päin, kupista olisi saanut haarukalla maistella. :) Ihana poika. <3

Meidän lapset on helppohoitoisia. Koska ne on meidän lapsia. Naapuriin syntyi viime viikolla pikkuveli, ja isommat sisarukset (siis vain ne alle kouluikäiset tosin) oli meillä yhden aamupäivän hoidossa. Huh, niille sai keksiä viihdykettä. Ja jos yksivuotias vierastaa, eikä suostu syömään, niin sehän ei sitten syö. Päiväunet jäi pätkiksi, kun ei vieraassa paikassa osannut nukkua. E tietenkin huusi mustasukkaisuuttaan, kun äiti kantoi naapurin poikaa sylissä. Ja jos laski lattialle, niin kävipä tietenkin kiusaamassa, niin että äitin syli varattiin taas. Videot on onneksi erittäin helppo konsti saada ruuanlaitto-/tiskirauha.

Tänään sitten sitä pientä kiusaa vauvauutisen kunniaksi: Naapurin ukko kun kerran kadehti sitä, että äidille ja vauvalle tuodaan tuliaisia. Isä saa aina jäädä ilman. Aikoipa joskus viedä omat tuliaisensa isälle, ja jättää äidin ja vauvan ilman pakettia, vaimo vie niille kuitenkin.. Ideahan oli erittäin käyttökelpoinen, muttei ilmeisesti koskaan toteutettu. Siis näin kenenkään perheen ulkopuolisen toimesta. Minäpä sitten kokeilin, koska tämä samainen ukko on nyt se isä. Ihan S-Marketissa ruokaostosten lomassa mietin jotain jäynää. Kotona kirjoitin saatekirjeet jokaiseen osaan, pakkasin kassiin ja laitoin miehen kiikuttamaan kassin perille:
- Iso Battery-tölkki - Levottoman yön aiheuttaman alavireisyyden hoitoon.
- Kestovaippa koko S, sekä kolme lisäimua - Lisäinfoa osoitteesta www.google.fi //kestovaippa/käyttöohjeet.
- Paketti kertakäyttöisiä kumihanskoja sekä pyykkipoika - Hätä housuissa - hanskat hukassa?
- Kaksi mustaa pikkuautoa - Taantumisen varalle.
- Fazerin Lontoon rae suklaalevy - Kukaan ei ole täydellinen - et edes sinä. Lohtua.
Tunnin päästä tuli mmviesti, kuvassa paketin sisältö ja tekstissä naurua ja uhkaus siitä, että tämä muistetaan vielä. Jes! Olin riemuissani, hihittelin itsekseni jo kaupassa, saati sitten pakettia kotona väsätessä, ja se otettiin hyvin vastaan. :D

Kunhan tästä flunssasta lopullisesti tällä erää paranen, käyn itsekin kurkkaamassa sitä pientä nyyttiä silläkin uhalla, että epätoivoinen vauvakuume taas iskee. Tänään oli hoidossa 10kk serkkutyttö, joka oli taas omaa luokkaansa. Osasi kyllä vaatia huomionsa. Välillä hetken leikki ja tuohusi, mutta auta armias, jos joku pojista tuli lähelle, tai E varasti lelun. Ja sitten jaloissa roikkui kaksi huterasti seisovaa pientä tyttöä. Ainakin tunsi itsensä tarpeelliseksi. :) Päivä meni kuitenkin hienosti ottaen huomioon sen, ettei tyttö ole meillä koskaan ennen ollut hoidettavana. Täytyy ihailla lapsen sopeutumiskykyä.

Ja täten lupaan pysyä Facebookin kirppareilta erossa tämän kuukauden loppuun asti. Tai ainakin olla ostamatta mitään. Muuten joudutaan rakentamaan toinenkin vaatehuone lastenvaatteille.. Kun sieltä vaan tekee niin hyviä löytöjä.. Mutta minä lupaan.

Mäkiä suuntaan katsomatta

Arki rullaa.. Päivät tuntuvat olevan jotensakin pitkiä. Istun virastolla vastailemassa puhelimeen, pikkuveli katsoo sillävälin ettei lapset tuhoa taloa taikka toisiaan. Onneksi vain joka toinen päivä. Nimittäin kotona odottaa aina pienimuotoinen kaaos. Kuravaippa ja -housut kävelevät portailla vastaan. Leluja tipahtelee yläkerran kaiteen raosta. Leivänmurut narskuvat jalkapohjiin. Tiskipöytä vyöryy yli äyräiden ja ruokapöytä lainehtii, milloin mehua tai maitoa, toisinaan kaakaota. Mutta lapset ovat tallessa ja ruokittu.
Palkallinen työpäivä loppuu sopivasti, kotona saa heti ruveta ruuanlaittohommiin. Palkaton työ jatkuu luontevasti loppupäivän. Kerran erehdyin menemään päiväunille miehen kehotuksesta. Tunnin lepäilyä seurasi totaalinen kilahdus, romahdus ja pari kiinni paiskottua ovea. Litra maitoa oli kaatunut lattialle ja ehtinyt valua keittiön kaappien alle listojen alta. Aurinko oli ehtinyt osan jo tahmata kiinni lattiaan. Vessa oli räjähtänyt, pönttöharjat, jakkarat, käsipyyhkeet ja potta kaikki somassa kasassa märällä lattialla. Tahmaisia pieniä jalanjälkiä joka puolella. Ja mies unessa vierashuoneessa. ****
Elämä jatkui. Raivonpuuska hoiti siivouksen. Äiti lähti mustikkaan. Illalla suihkutettiin lapset. Aamulla oli mukava nousta puhtaaseen kämppään.
Kolmena iltana oltiin metsässä. Nelivuotias yllätti ahkeruudellaan. Isi antoi sille palkkarahan taskunpohjalta. Leivottiin kaksinkertainen mustikkapiirakka. Vieraat tulivat puoli tuntia liian myöhään.
Traktori kävi myllästämässä pihaa. Maakasoja komeilee ympäri markkia. Multa leviää pienten työmiesten jaloissa sisälle. Tietysti keittiön oven kautta, koska on kesä ja terassin kautta on helpompi kulkea. Hiekkaakin saapuu olohuoneeseen uudelta hiekkalaatikolta. Pyykkikone pesee ja rumpu kuivaa. Äiti alkaa odottaa jo lunta..
Naistenvaivat ovat pysyneet. Vaikka hetki sitten näytti että kuukausittainen piina jäisi taasen katkolle, elämä jatkui viikon perästä normaalina. Myöhästyminen oli tällä naisella tässä asiassa ensikertainen kokemus. Ei mainittavaa. Eikä pahoinvointia. Vielä?
Facebook kertoo ikätovereiden menevän naimisiin. Meillä tulee syksyllä viisi vuotta avioliitossa. Kiitän joka päivästä. Myös niistä vaikeammista. Viraston postin mukana tulee syntymäilmoituksia. Avioliiton ulkopuolella syntynyt. En oikein ymmärrä miksi se sattuu silmään. Kastekirjeeseen pitää laittaa kasteohjeen ja kummilomakkeen lisäksi maistraatin ohje lapsen sukunimen valinnasta. Meidän perheessä lapsilla oli ensin isä ja sitten vasta elämä. Me olemme päässeet helpolla. Kukin tyylillään.
Perjantai on lapsilisäpäivä. Se tarkoittaa isoja ruokaostoksia. Ja ehkä jopa viikonloppureissua asuntovaunulla. Tänään on tosiaan ehtinyt senkin siivoamaan, vaunun matotkin kuivuvat pesun jäljiltä ulkona. Vessakasetinkin ilkesin pestä. Pakosti.
Mies lähtee huomenna työmatkalle ja on yön äitinsä luona. Vanhin pojista pääsee mukaan, ja saa lomailla mummun hoivissa isin ollessa töissä. Kotiin jää kolme lasta ja pakkaushommat. Selvitään kyllä.
Tuore leipä tuoksuu. Kuivausrumpu hurisee. Yläkerrasta kuuluu kaksivuotiaan tasainen kuorsaus. Imuri lojuu keittiössä ja ulkona on pimeää. Kotoisaa. Kiitollinen mieli. Leipämaistiaisen vielä otan ja kömmin sitten itsekin nukkumaan. Oman kullan kainaloon. ;)

Kotona on taas hyvä olla..

Mahtava reissu takana.. Perjantaina satoi inhottavaa tihkua koko päivän, elostelin lasten kanssa asuntovaunussa. Illalla itku kurkussa jokaisella kun ei päässyt ulos purkamaan energiaa. Mies saapui Pudasjärvelle ja toi auringon..
Meillä oli ihana leiri. Me, sisko perheineen viereisessä vaunussa ja täti miehensä ja tyttärensä kanssa teltassa siinä välissä. Keiteltiin kahvia ja ruokaa, käytiin kentällä jätskillä, laulettiin ja hikoiltiin. Onneksi meillä on iso vaunu, muuten olisi tullut turhan ahdasta. ;) Saatiinpa sunnuntai-iltana aikaiseksi kunnon riitakin miehen kanssa. Siinä vaiheessa leiristä oli jo yksi perhe kotiutunut ja väsymys iskenyt päälle. Sillä hetkellä kun olin paasaamassa ukolle syytä itkemiseeni, miehen veli pisti päänsä ovesta. No, "kolmas pyörä" pisti molemmat keskustelemaan suht asiallisesti, ja kriisi saatiin selvitettyä. Lähdettiin illalla vielä kentälle kahville.
Suviseuramyymälässä oli rannekkeita lapsille, joihin kirjoitettin vanhempien puhelinnumerot eksymisen varalta. Kyllä ne tarpeeseen tulivatkin. V katosi kahdesti. Onneksi kummallakin kerralla oli joku ihana ihminen huomannut pojan hätääntyneen ilmeen ja soitti äidille.
Maanantaina koittikin sitten lähtöhetki. Pakattiin tavarat ja ajeltiin Ruukkiin. Mummu lämmitti puusaunan ja ai miten makealta tuntuikaan päästä pesulle. Nukuttiin vaunussa ja seuraavana päivänä jatkettiin matkaa Ylivieskaan.
Mies sai veljensä kanssa inspiraation ruveta asentamaan autotallin seinään ulko-ovea. Keskiviikkoilta kuluikin siinä. Torstaina päästiin kotiin puoli kahdentoista aikaan illalla. Oma sänky ja oma pönttö. <3
Tänään onkin pyykkäilty ja opeteltu taas elämään talossa. Tiskikonekin tuntui aluksi vieraalta. Pääsin jopa hetkeksi iltavapaalle! Olin ensikertalaisena Partylite-kutsuilla. Jotain raaskin ostaakin, tilipäivä kun sattui olemaan. Tosin verottaja vei palkasta kolmasosan. :/ Tuleepahan palautuksia. Ehkä. Sitten joskus. Mutta onpahan laskut maksettu ja vaunun lainanlyhennyskin menee.
Ensi viikolla tämä mamma lähtee toimistotädiksi. Pitää muistaa käyttää silmälaseja niin näyttää uskottavammalta. ;)
V on kuumeessa. Pikkuneidillä nousi maanantai-iltana pieni kuume, joka kesti sen kolme päivää, ja sitten ilmaantui näppyjä. Mahdollisesti vauvarokko. Tai sitten vesi-sellainen.. Ja lusikkakin kilahti ensi kerran tytön suussa tänään! Onhan se kohta jo 10kk. ;)
Nyt hiljeni poikien huone.. Tyttökin taisi nukahtaa. Mies pelaa Hill Climbiä.. Pitää alkaa nukkumaan, että jaksaa aamulla kanttoriksi hautajaisiin.

Reissun päälle..

Se on kumma, miten suviseuroihin lähtö aina takkuaa. Nytkin, kun vaunu saatiin kuntoon, niin autoon ei saatukaan vetokoukkua. No vetoauto järjestyi sillä, että osa porukasta lähti papan kyytiin. Mies oli suunnitellut pitävänsä perjantain vapaata, mutta koska ei ilmoittanut sitä ajoissa, se ei lopulta onnistunutkaan. Ja ensi viikon kesälomareissu pitää sitten tehdä ilman vaunua.. Huoh...
No nyt ollaan kuitenkin matkalla Pudasjärvelle muiden yhtä hullujen sekaan. Pienten lasten kanssa hikoilemaan ahtaisiin tiloihin, helteiseen vaunuun nukkumaan ja väentungokseen tuplarattaiden kanssa. Kesän kohokohta! Oikeasti. Mieli ja sielu lepää kaltaistensa keskellä. Kaikki on tuttua kaikille, turvallista ja normaalia. Kukaan ei käänny perään laskemaan lapsilukua, kukaan ei ihmettele meikitöntä naamaa tai lasten rään tahrimaa paitaa. :)
Ukkonen näkyy jääneen taakse. Samoin lukuisat matkavalmistelut. Miehen vaatetus ja kengät on uusittu. Lapsille hankittu shortseja, kumisaappaita ja lippalakkeja. Nelivuotias halusi välttämättä H&M:lta kirkkaanpunaiset tennarit. :D Motonetistä asuntovaununpeilit ja akku, Prismasta juniorimakuupusseja ja evästä..
Vaunua on pakkailtu monena päivänä, muistilistaa käyty läpi varmasti sata kertaa.. Aamuisen saunomisen jälkeen pojat pukivat päälleen kumppareita myöten ja odottelivat pappaa lähtövalmiina ainakin tunnin verran. ;)
Seuraava etappi taitaa olla Kalajoki. Sään salliessa päästetään lapset uimaan ja ruokaillaan, ennenkuin jatketaan matkaa. Nyt tuntuu jo lomalta! Kotiäideillä sitä ei tahdo koskaan olla.. Mutta tällä reissulla saa relata. Koti pysyy siistinä kun siellä ei kukaan mellasta, lapsille kirjataan puhelinnumerot eksymisen varalta. Ollaan ulkona ja tavataan tuttuja. Vaunullakaan ollessa ei tarvitse stressata sillä kalusto on oma.. ;)
Radiosta kuuluu jo terveisiä suviseuroista. Pian mekin ollaan siellä! <3

Juhannusjuhlaa

Hei ystävät rakkaat! Kuinkas teidän juhannus sujui? Täytyy sanoa, että täällä päässä viime päivät ovat olleet kerrassaan loistavia. :))
Juhannus alkoi juhlavalla lipunnostolla naapurin pihassa perjantaina tasan kello kuusi. (Se on ainut jolla on lipputanko tässä lähiössä. ;) ) Veisattiinpa oikein virrestä. :D Tai ainakin eno veisasi itseni lisäksi. Muista en ole ihan varma. ;)
Olin lauantaiaamun kanttorin sijaisena, kuten sunnuntainakin, mutta eivät ne työt kummemmin elämää häirinneet.
Saatiin siskon perhe juhannusvieraiksi. Saunottiin joka ilta, ja lauantaina sisko käänsi oikein saunavihdankin. Pitää muuten muistaa viedä se ulos tuolta pesuhuoneesta, sain siitä allergiakohtauksen aamulla. :D
Lauantaina mentiin juhannuksen kunniaksi kahden perheen voimin kotiväen ruokapöydän täytteeksi. Vietettiin ihana päivä isolla porukalla perheen ja ystävien kesken, pikkupojat pääsivät elämänsä ensimmäisen kerran jokirantaan ongelle. Saalistakin tuli, ne piti illalla vielä perata ja grillata. Ja uskalsivat pojat maistaakin. ;) Oli meillä toki muutakin grillattavaa, kiitos taas siskon, ja saatiin vielä kaksi juhannusvierasta lisää kun täti ilmestyi miehensä kanssa iltaa istumaan.
Sunnuntaina töistä tullessa kotona odotti yllätys: sen lisäksi, että tiskipöytä oli siivottu, hellalla kiehui iso kattilallinen KUORITTUJA perunoita. No minä tein sitten mureketta, mies hoiti muusin pöytään. Ja maistui hyvälle. Tosin sisko oli tainnut hoitaa sen tiskihomman, sillä lusikat, haarukat ja veitset oli lajiteltu erikseen. Mies ei sellaiseen kuluta turhaan energiaa. ;)
Ruuan jälkeen sakki meinasi väsähtää ja hieno sunnuntaipäivä uhkasi mennä makoiluksi. Onneksi saatiin loistava idea.
Vaunu oli saatu kasaan perjantaina, ja siivottua kuntoon. Päätettiin lähteä tyyppaamaan kalusto. Puolessa tunnissa vaunuun oli pakattu eväät, uintikamppeet, vaipat ja astiat unohtamatta vessapaperia. Miehet löivät vaunun siskonmiehen Excursionin koukkuun ja navigaattoriin kirjattiin päämääräksi Storsandsvägen.
Perille päästiin ja pienen säätämisen jälkeen löytyi uskomaton retkipaikka. Hiekkaranta oli pitkä kuin nälkävuosi, merivesi oli uimakelpoista ja pitkälle matalaa. Aurinkokin ilmaantui pilvimuurin takaa paistamaan juuri meille. Lapset rakastuivat paikkaan heti, samoin aikuisemmat. Joka iikka uskaltautui uimaankin.
Vaunulla käytiin välillä paistamassa lättyjä ja makkaraa ja taas mentiin rantaan. Eipä ole leppoisampaa reissua ennen tehty. Taatusti uusitaan, ja ensi kerralla ollaan yötä. :) "Palas päivä ikinä!" tuumasi kolmevuotias kotimatkalla takapenkiltä.
Näistä oli meidän juhannus tehty: perheestä, ystävistä, elämästä ja pienistä iloista, pientä hulluutta unohtamatta. :) Tosin kilometrin juoksu matalassa merivedessä pikkusiskoa karkuun (vahingossa roiskaisin sen päälle vettä) otti vähän tervakeuhkon kunnon päälle, mutta se on sivuseikka.
Elämä on hienoa. Pyykkikoneessa pyörii hiekkaiset pyyhkeet ja kastuneet vaatteet. Väki nukkuu. Naapuri kävi lainaamassa maitolitran. Odottelen pikkuveljeä yökylään, se lupasi olla huomisen lapsenvahtina. Itse menen kirkkoherranvirastolle opiskelemaan kanslistin hommaa. Neljän yön päästä lähdetään suviseuroihin ja seuraava viikko on miehellä kesälomaa. Ei passaa valittaa kun kaikki tuntuu olevan taas niin hyvin. ;)

Mä puhuin äsken äitin kanssa alakerrassa...

Nelivuotias oli vissiin joskus tutkinut pyykkikoria. "Äiti sulla on joskus tullut pikkareihin punasta kakkaa." "Ei ei se ole kakkaa kun se oli verta." "Mitä? Miks sulta valuu pyllystä verta?" "Naisilta tulee joskus verta pimpasta, ei se ole vaarallista." No pojalle selitys kelpasi. Toiset olivat jo omassa huoneessa menossa nukkumaan. Isoveli alkoi heti valistaa pienempiä. "E (3-v), kuule, äitiltä tulee joskus pimpasta verta kun se on nainen!" "V (2-v), kuulitko sä, äitiltä valuu *ssshhtss-äänitehoste* pyllystä verta!!".. No mitenkäs tämän nyt sitten paremmin selittäis..? Kysymyksiä seuraa taatusti lisää ja huomenna naapurinkin lapset saavat kuulla miten äitin pylly toimii.. :D

No eipä siinä. Pääsin töihin taas. Kanttori pitää kuukauden virkavapaata ja toimin juhannukseen asti sijaisena. Ihana päästä töihin lomalle. ;) Toki tekemistä sitten riittääkin hautajaisten ja lauluiltojen kanssa, mutta onpahan hyvä palkka. :) Ukko tosin soitti kesken mummokuoron harjoitusten haluavansa nukkumaan kun on kuumeessa. No pidän huolen ettei huomenna mene sairaana töihin.

Ystävä soitti tänään ja kertoi hakevansa asuntoa. Aikoivat pitää puolison kanssa miettimistauon. Toivon että asiat siellä järjestyvät ja asumuserosta seuraa enemmän hyvää kuin pahaa.

Tää iltavilli lapsilla on jotain ihan kamalaa. Tekis mieli kuvata videolle, mutta eipä siitä muuta selkiäis kuin tämä kauhea meteli joka lienee pahempaa kuin sodassa. Pappa tapasi sanoa kun oma väki riehaantui:"Jos sodassa olis näin kova meteli, niin siellä ei olis kukaan." Samaa täällä liputetaan.

Lastenhuoneen metallinen turvaporttikin on mennyt rikki. Että miettikääs siitä minkälaisia tuholaisia meillä pahana päivänä asuu. ;) Hyvänä päivänä on kolme kultaista pikkupoikaa jotka istuvat keittiössä taiteillen toisilleen ja äitille puuväripiirustuksia ja perhekuvia. Ja osaavat sanoa kiitos, ja oho sori äiti, se oli vahinko.

Kolmen viikon päästä on suviseurat! Ihana päästä omalla vaunulla! Ja oman perheen kesken. Viime vuonna yövyttiin vuokravaunussa tädin ja sen lasten kanssa. Ressaava reissu oli, mutta hyvin meni kuitenkin. Tänä vuonna ressi ainakin vaunun osalta nolla! En malta odottaa..

Täytyypä tästä lähteä raivaamaan kulkuväylät auki ja lääkitä mies yöunille. Aamulla pitää olla pitämässä kiinni ettei karkaa töihin ja sairastu pahemmin. Väitti kyllä ettei kuumetta enää ole, mutta mittari todistaa toista. Miehet kyllä on kamalia kun sattuvat sairastamaan, sillä silloin tehdään vähintäänkin kuolemaa ja ollaan täysin passattavia.. Onneksi meidän edustaja on kuitenkin hyvin harvoin sairas. *koputtaa puuta*

Elämää kerrassaan. Pitää yrittää nauttia välillä, mummokuoron mukaan eläkkeellä on vielä vähemmän aikaa tehdä tai miettiä mitään, kun silloin vasta onkin kiire. Uskoisko tuota...? :)

Kiirettä pitää

Monta viikkoa mennyt hujauksessa. Kaksi viikonloppua reissatessa. Anoppi on nähty, toisena viikonloppuna Vantaa, Kehä kolmonen ja Nummela.. Sillä reissulla koukkuun tarttui oma asuntovaunu.

Täytyy kyllä ihmetellä tuota Etelä-Suomen omakotiasumista. Tontit ovat pieniä. Siis TOSI pieniä. Omalla pihalla ei voi edes pierasta ilman että naapuri kärsii. Talo, josta asuntovaunun haimme, oli rinteessä ahdettuna muiden mökkien väliin. Tontilla ei ollut tilaa nurmikolle, eikä liioin talollekkaan. Talo oli hyvin hyvin pieni. Kesämökin kokoinen, jos sitäkään. Ja ruma. :/ Remontti vielä kesken..

Ihmettelin tätä asumista sedän vaimolle, joka meinasi, että Pohjanmaalla ne kuvitelmieni kartanot ovat. Olin ajatellut, että pääkaupunkiseudulla ihmiset ovat rikkaita ja asuvat hulppeissa lukaaleissa. Ilmeisesti ne 200neliön mökit ovatkin meilläpäin.. Vähän suuntaa antoi se, että setä maksaa rivitaloasunnosta 1500 euroa vuokraa/kk. Huhheijjakkaa. Me lyhennetään sen verran asuntolainaa kahdessa kuukaudessa. :D

No, meillä on nyt oma asuntovaunu, jolla päästään suviseuroihin. Makuupaikkoja on viidelle aikuiselle, mahdollisuus rakentaa kerrossänky ja asentaa suihku. Etuteltta tuli kaupan päälle. Nyt pitää varmaan liittyä karavaanareihin. Vaunu oli täällä meidän peräkylällä neljäs. On puoli metriä pitempi kuin naapurin munsterland ja toisen naapurin soliferista ei edes puhuta. ;) Ja naiset kävivät kadehtimassa sinisen väristä sisustaa, on nimittäin tyylikäs. :) Pikkusisko ei ole vielä käynyt. Se alkaa nyt kisaan mukaan. Meillä on auto ja vaunu muttei vetokoukkua, niillä on auto ja koukku muttei vaunua. Kohtapa niillekkin sellainen ilmestyy, ja pikkuisen isompi kuin meillä. Jos ei muuten niin ainakin uudempaa vuosimallia. :D Kilpavarustelu on ihan kivaa niin kauan kun itse on johdossa. :D Tämä on tätä Pohjalaista naapurisopua..

Kaiken kaikkiaan elämä hymyilee. Helteitä on piisannut ja lapsilla on toinen kahluuallas jo menossa. Ensimmäinen hajosi ja paikkailtiin jo viikon perästä.. Nyt on muutaman päivän satanut ja ukkostanut. Ja kakarat ovat tietty siksi ihan seinähulluja.. Eilen jo hajosin niihin, onneksi pikkuveljellä on rahapula, se tuli heti pyydettäessä lapsenvahtikeikalle ja päästiin ukon kanssa tuulettumaan pariksi tunniksi. Luksusta sekin. Mietin vaan, kuinka monella perheellä on mahdollisuus saada lastenhoitaja tunnin varoitusajalla ja pikkupalkalla..?

Kello on puoli kymmenen ja puolet lapsista vielä nukkuu! Itse nousin jo tunti sitten kun nuorimmainen heräsi ja alakerrassa huudettiin pyyhkimään.. Vaunun matot pitäisi pyykätä, keittiön lattia kaipaisi pesua ja pyykkiäkin saisi taas pestä. Kävi muuten pyykkikoneellekin köppäisesti. Ihmettelin kun ohjelma oli jo loppunut mutta pyykit valuivat vettä. No koneesta löytyikin sitten taskullinen ruuveja. Poistoputki tukossa, nukkasihti jumissa jne. No pikku vinkkinä aloin itse purkamaan vehjettä. Ukko vaan tuumasi: ai sä korjaat sen, ja häipyi. No löysin vian, korjasin sen, sain miljoona haavaa ja nirhaumaa käsiin ja hermot kireiksi. Kone käyntiin ja uusi vika ilmaantui. Rumpu ei pyörinyt. Ja remminhän saa vain ruotsista. Iskä kaivoi puhelimen päässä netistä oikeanlaisen ja pistin tilaukseen. Mies ihmetteli ulkona kaverin 205:en hätävilkkuja.. Lopulta kun remmi kolahti postilaatikkoon, kiepautin sen paikoilleen koneeseen nätisti kuin ammattilainen, eikä mies edes neuvonut vieressä kun se oli töissä. :))

Naisethan tätä maailmaa pyörittää. Kukkakaupan myyjä totesi, että auton ilmastointilaitteen keksijän on pakko olla nainen. Tämä naisinsinööri lähtee nyt pesemään vauvanpyllyä..