tiistai 30. huhtikuuta 2013

Nojoo tätä se joskus on..

No mitäpä tässä. Kai sitä täytyy hiukan kertoa itsestään ja elämästään..
Siispä:
Olen 23-vuotias ylioppinut kotiäiti. Siis lukion käynyt, ja ammattikoulusta äitiyslomalle jäänyt..
Perhettä on. Mies, kolme poikaa ja yksi tyttö. Lapset 4, 3, 2 ja 8kk.. Hyvä tahti, joku vois sanoa. ;)
Vuonna 2009 muutimme miehen kotikaupungista "takaisin" kotikonnuilleni. 2012 muutettiin kerrostalokolmiosta omaan tupaan keskelle metsää.. Ai mikä autuus. On oma piha ja puuliiteri, pressutalli ja pari autoa. Naapurissa eno perheineen, toinenkin. Mummula kymmenen minuutin päässä, toinen kaukana. Mutta iskälle maksetaan isoa autoa, päästään reissuun kun siltä tuntuu.

Elämä on siis kokolailla mukavaa. Ainahan näin ei tietenkään ole, eihän kellään. Mutta ei passaa valittaa. Tänään on ollut hieno päivä.

Kävin aamupäivällä lasten kanssa Prismassa ruokaostoksilla. Lupasin ipanoille vappupallot, jos ovat kunnolla. No saihan ne sellaiset. Reissu meni suorastaan hienosti. Kaksivuotias alkoi kiukuttelemaan vasta kassan jälkeen. :D Päästiin kotiin, piha näytti tyhjältä. Olohuoneessa oli kuitenkin miehen työvaatteet keskellä lattiaa, olihan se siis jo kotona. Hernesopan keittoon, mökä oli melkoinen kun pesue huusi nälkäänsä ja pomputteli uusia pallojaan. Eikä se pihakaan tyhjä ollut. Terassille oli ilmestynyt lautakasa, ja ukko alkoi värkkäämään terassinkaiteita ja portaita. Talo alkaa näyttää valmiilta!

Mies aikansa rakensi ja lähti sitten viimeistelemään appiukon auton vahausta. Huomenna,  vappuna olisi kaiketi tarkoitus lähteä sillä vappuajelulle. Annoin lasten tapella keskenään, putsailin vanhaa kaappia ja pakkasin talvivaatteita kaappiin. Syötin iltapalat ja laitoin kaksivuotiaan nukkumaan, kun päiväunet jäivät tänään puoleen tuntiin. Sitten veivasin munkkitaikinan kummallisen inspiraation tuloksena. Kaksi vanhempaa poikaa taistelivat minkä ehtivät ja nuorimmainen kiipeili jaloissa, tuoleja ja portaita vasten, kaatuili ja huuteli. Nelivuotias reipastui välillä sylittämään pikkusiskoa. Äiti väänsi ja keitteli munkkeja, joita sitten siman kanssa maistettiin kun koko satsi oli valmis.

Mies kotiutui ja vähän päästä pikkuveli pörähti pihaan, saunahan oli lämmin. Munkit menivät niilläkin alas, tuli hyvä mieli kun kelpasivat. ;)

Tässä kun miettii vappua, muistaa vuoden taakse. Silloin ei ollut hyvä päivä, ei lainkaan. Munkitkin lässähtivät ja sima loppui kesken. :D Taisi olla raskauspahoinvointiakin, ja tämä kaksivuotias pahimmassa tapaturmaiässä. Äkkiäpä sitä on aika taas kulunut. :D

Miesväki lähti saunaan, ja yläkerta hiljeni. Kellokin "vasta" kymmenen, tässähän ehtii vielä vaikka mitä. :D

Että tämmöistä tänään. :)

1 kommentti: