Tällä terapian tahdilla...

Käsityöthän lasketaan terapiaksi? Kohta sitä taitaa kuitenkin joutua johonkin laitokseen, kun terapiaistunnot venyvät yli puolen yön ja seuraavaankin päivään..?

Viljami rakastaa nukkekotileikkejä, joten äiti toivoi joulupukilta pojalle nukkekotia. Jonkin aivopierun seurauksena äiti päätti auttaa pukkia ja tehdä sellaisen itse. Tietenkään kaikki ei mennyt kuten elokuvissa, ja lopputuloksen voisi sijoittaa ala-asteen aikoina tehdyksi.. Katon reuna aaltoilee, samoin ikkuna- ja oviaukot.

Ja maalattu lopputuloskin näyttää kutakuinkin siltä, että se on suhittu spray-maalilla ilman teippiä. (Ja niinhän se meni!) Mutta pojalle kelpaa, sehän tässä oli pointti.

Oskarilla olikin ihan oma toive. Sepäs olikin sitten pakko tehdä itse, kun sitä ei mistään saanut. Täytyy kyllä sanoa, että enemmän tämä osui omalle alalle, kuin tuo sininen systeemi tuossa edellä. Ja tämä vaatimaton toive olikin sitten nyrkkeilysäkki, ja "sellaiset hanskat myös".

Hanskojen suhteen kävi mäihä, pikkuveli lahjoitti vanhat nyrkkeilyhanskansa korjattavaksi. Ja pienen väännön ja käsinompelun (siis tommoset punkerothan ei mitenkään mahtunu paininjalan alle, vaikka kaikkeni tein) jälkeen niistä tuli vallan kelvolliset ja toimivat jälleen.

Jouluostokset venyivät muutenkin ihan viimetinkaan, kun päivät kuluivat töissä. Kummilapsia ei syystä ja toisesta lahjottu tänä vuonna mitenkään. Lupaan olla parempi kummitäti ensi vuonna. Kangaskaapissa majaili muutama Raumalainen posliinikoira, ja tiskivuorta paetakseni lukittauduin "työhuoneeseen" ja surruttelin kummitytön kokoisen mekon. Sikäli mikäli se neidille kelpaa. Kankaaseen painettu pehmokoiran ompeluohje tietysti tunki väkisin helmaan, ja jouduin peittämään sen hassusti pussittavalla taskulla..

Sitten tämä kaksivuotias vaippapylly.. <3 Eihän 92senttisiä bodyja löydy enää muualta kuin Metsolasta. Hannan Kankaan salaisesta paketista tuli kuitenkin kiva pallotrikoo, ja sehän passasi bodyn ompelun opetteluun mainiosti. Ja hyvä tuli.

Samaisesta paketista nämäkin kankaat. Ja mikäs siinä ommellessa, kun kankaat oli kerran valmiiksi leikattuina pöydällä. Koko setti valmistui sinä aikana, kun ukko kävi "pikaisesti hakemassa" unohtuneen puhelimensa neljän kilometrin päästä. Ja juu, se meni autolla. Ihana hiljaisuus. Mistä se tuli? Taisipa viimeinenkin kukkuja simahtaa.. Ja kello on vasta 23.47. Ei meillä ole joulun aikaan mitenkään rytmi mennyt sekaisin. Tuntuu ehkä ihan pikkuisen silmissä tämänaamuinen herätys töihin kello 05.45. Mutta kangaskaapissa olis vielä punaisen sävyistä samaa pallotrikoota. Tulis tosi kivat leggarit ja mekko tytölle. Varsinkin kun vähän yhdistelis..??

Kuinkas sitten kävikään..

"Käväisin" Eurokankaassa. Saumurilankoja ja nepparipihtejä hain. "Mä vähä vaan kurkkaan"-palapuolelta tarttui mukaan tämmöinen neulos, insiraatio kutittelee jo. Kerranki jotain ihan vaan ittelle. ;)

Tietysti piti sitten resoria ostaa myös, ja niin että voi värin valita kotona. Kerrottakoon nyt kuitenkin, että kaapissa odottelee pojille kankaita, näistä resorit myös niihin. ;)

Ja niin.. Nepparipihtejä ei EK:ssa ollut, joten kävelin viereiseen ompelukoneliikkeeseen, ja sieltä löytyi. Ja siellä oli jotain muutakin. Satasen käytetty ja huollettu ompelukone. Myyjän mielestä se ei kuitenkaan ollut hintansa väärti, joten nosti ikkunalta toisen koneen, ja lupasi sen samaan hintaan. No minähän sen sitten ostin. Joululahjaksi. ;) Soitin ukolle töihin ja kerroin heräteostoksesta, mies otti asian niin tyynesti, kuin olisi tiennyt jo. Ehkä se tiesi odottaa, kun olen pitkän aikaa jo manannut vanhaa konetta. ;)

No, minäpä vietän tämän viimeisen vapaapäivän tähän uuteen ystävään tutustuen.

Äitistä on akku tyhjä..

Ei mennyt taaskaan niinkuin elokuvissa.  Jostain tuli taas vti. Jouduin sairaslomalle viikonlopuksi. Sain antibiootit ja käskyn mennä tarkempiin tutkimuksiin, sillä tämänkertainen oli neljäs tätä lajia heinäkuun jälkeen.  Eli siis noin kerran kuussa on syöty kuuri.

No oireet helpottivat ja pääsin taas pariksi päiväksi töihin. Perjantaina oli vapaata ja päätin käydä lasten kanssa kirpputorilla katsomassa Viljamille toppapukua. Jotenkin olo tuntui omituiselta. Löysin haalarin ja ajeltiin kotiin. Kuume nousi ja kurkku tuntui ilkeältä. Kurkin peilin kautta ja oikealla puolella näkyi selvästi outoja vaaleita läiskiä. Otin buranaa ja selvisin kotona loppupäivän.

Yöllä kuume nousi taas, joka paikkaa särki ja palelin. Laitoin pomolle viestin, itkin pikkuisen ja käskin ukon kotiin. Aamulla ajoin buranan voimin päivystykseen hakemaan jälleen sairaslomaa. Ehdin käväistä vielä kotimatkalla lidlissä, josta mukaan tarttui lämpöinen villapaita ja virkkauslankoja makaamisen takeeksi.

Seuraava yö menikin kammottavaa päänsärkyä potiessa. Huimasi ja oksetti, hain taas buranaa ja hetken päästä hikoilin.. Isommat pojat olivat taas kömpineet jalkopäähän, jatkettiin unia vielä hetki.

Päivä mennyt maatessa. Mies otti pari lasta mukaan ja lähti käymään maitokaupassa. Viljami nukahti lattialle kiukkukohtauksen seurauksena.  Oskari istuu tietokoneella ja äiti makaa ja palelee.. Tiistaina tulee nieluviljelyn tulokset, maanantaina pitäisi olla työterveyshuollon laboratoriokokeissa ja saada lapset päiväkotiin jo kahdeksaksi.  Ehkä tämä tästä.

Kun harvoin sairastaa niin sitten täytyy sairastaa kaikki kerralla..?