Äitienpäivä

Ai että mikä tunne, kun kolmevuotias tulee herättämään antamalla pusun poskelle. Hetken kuluttua mies tuo kahvikupin ja valtavan kakkupalan sänkyyn. Nelivuotias kantaa kirjekuorta, josta paljastuu itsetehty rannekoru, kortteja tulee useampi, vauva kiipeilee selässä. Jotain ainutlaatuista. Onnellista..

Ja kello on vasta kahdeksan.. Mies hoitaa aamupalat, äiti ilmoittaa laiskottelevansa koko päivän. Ruuan tosin tein, mutta muuten otin rennosti. Sain päiväunetkin, sinä aikana tiskihommat oli tehty ja keitetty uudet kahvit. Ruotsista ei kuulemma löytynyt mitään äitienpäivälahjaa, sain lupauksen parisuhdeillasta: tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että kysytään lapsenvahti ja lähdetään kahdestaan kaupunkiin ostamaan jotain kivaa vaimolle, tai mennään syömään.

Parisuhde on miehen kotiuduttua toiminut uskomattoman hyvin. Ehkä pieni ero teki hyvää ja sai huomaamaan, että toista osaa vielä ikävöidä. Olemme jutelleet näinä päivinä varmasti enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. Kaikenlaisista arkipäiväisistä asioista, myös toiveista ja unelmista. Ja jääkiekosta. Tai mies on puhunut siitä, itse vain kuuntelen ja nyökkäilen. ;)

Joka tapauksessa, vietimme lasten kanssa kolme hienoa päivää keskenämme. Ensimmäisen mummulassa, toisen avoimessa päiväkodissa ja lauantain mummulan väen kanssa Ähtärin eläinpuistossa, jonne reissasimne papan asuntolinja-autolla. Retki oli mahtava elämys lapsille. Aurinko paistoi ja oli melkein kesä, pojat juoksivat edestakaisin ihmetellen suuria ja pieniä eläimiä villisian porsaista karhuihin. Kotona kerrottiin iskälle parhaat palat.

Pojat leikkivät kotipihassa naapurin tytön kanssa.. Isommat huolehtivat muistaessaan ettei kaksivuotias karkaa. Äiti vahtii ikkunasta, nuorin nukkuu päiväunia. Elämä on mallillaan.. Äiti on vähän väsynyt, kuten aina aamuisin. Kohta pitää aloittaa ruuanlaitto, sen jälkeen päiväunirumba ja pyykinpesu. Eilisestä siivouspäivästä ei ole enää montaakaan merkkiä jäljellä, muttei se niin vakavaa ole. Pian tulee taas uusi. ;)

Se on jännä kuinka joskus riitti siivouspäivä kerran kahdessa viikossa, nykyään täytyy siivota kunnolla vähintään kahdesti viikossa. Kun muutimme puolitoista vuotta sitten uuteen kotiin, imuroin joka ilta ja pesin vähintään keittiön lattian. Nyt se innostus on hiukan hiipunut, mutta täytyy myöntää, että siivottua tulee silti usein. Kuuden hengen taloudessa tulee sotkua, ja konttaisikäinen syö ja kakoo kaikki roskat lattialta.

Tässä se elämä kuluu ja lapset kasvavat. Ensi viikonloppuna olen taas kanttorin sijaisena ja loppukuusta tulee siitä tili. Kesäkuu kuluu urkujen takana.. Ja sitten onkin jo suviseurat! Aika menee nopeasti. Täytyy ruveta ruuanlaittoon ja nauttia taas siitä tappelusta, pian nämäkin ajat ovat ohi. ;)

Synttärijuhlia

Niin se vain meni keskiviikkokin 8.5. Kaksi vuotta sitten se oli äitienpäivä. Vietimme sen synnytyssalissa punnertaen kolmatta poikaamme maailmaan. Mies sai kätilöltä syntymäpäiväonnittelut, eikä minun tarvinnut ostaa lahjaa sinä vuonna. ;)

Maanantaina pesin ikkunoita. Hommaa on siirretty vuosi, mutta kun alkuun pääsi, se olikin yllättävän mukavaa. Tiistai kului siivotessa, ja iltayö leipoessa. Keskiviikkona sitten juhlittiin isää ja poikaa.

Tällä kertaa juhlat onnistuivat hienosti. Vieraita oli paljon. Lapsia 22 ja aikuisia 11. Tarjottava riitti, ja yläkerran kaiteen raosta onkiminen oli illan kohokohta. :D Täällä maalla ei tarvitse ohjelmaa juuri järjestää, lapset keksivät sitä itse. Aikuisilla riittää aina puhuttavaa, eilen osa lapsista katsoi tietokoneella videota, toiset leikkivät lastenhuoneessa.

Kaikenkaikkiaan päivä oli hieno. Ulkona lämmin ja sisällä viileämpi, kun mies älysi kääntää ilmastoinnin kesäasentoon. ;)

Tänä aamuna noustiin aikaisin ja vietiin iskä junalle. Lähtivät firman porukalla Ruotsiin.. Täällä sitä sitten ollaan viikonloppu yh:na neljän lapsen kanssa. Onneksi ukko on taas sunnuntaina kotona. Saa sitten passata. ;)

Jotain kivaa voisi lasten kanssa kehittää. Jos ilmat olisivat hyvät, voisi lähteä vaikka Ähtärin eläinpuistoon lauantaina. Siis jos jaksan. :D Täytyy suunnitella..

Parempi päivä

Aamulla on mukava herätä haisevan vaipan sijasta huutoon: "Äitii, pyyhkimään!!" Ai että meidän reipasta kolmevuotiasta. Kello näytti puolta yhdeksää, toisetkin heräilivät. Päätin olla reipas, ja jäädä lasten kanssa aamutouhuihin sen sijaan että vetäisin pitkälleni sohvalle ja jatkaisin unia. Jos aamuisen nälkämetelin viitsisi nauhoittaa, sitä ei kuuntelisi kukaan. Kaksivuotias huutaa, vauva huutaa, vanhemmat pojat tappelevat.. Kunhan puurolautaset sai  eteen, mökä hiljeni.

Luulin, että ehtisimme ajoissa tällä kertaa avoimeen päiväkotiin, vaan olipa turha luulo. Ainahan sitä tulee pari muuttujaa. No, yhdentoista aikaan oltiin vihdoin matkassa. Takapenkiltä kuului yhtäkkiä kolmevuotiaan pohdinta: "Äiti, neekelit naulaa meille siks ku niillä on luskea naama ja meillä on valkoset." Mitäs tuohon nyt sanoisi..? Toisaalta parempi noin päin, etteivät itse naura toisten erilaisuudelle.

Päiväkodissa oli väkeä, aikaisin tulleet alkoivat lähtötouhuihin ja meno rauhottui pikkuhiljaa. Mökki on sen verran pieni, että tulee ahdasta jo viiden kotiäidin voimin. Ehdin viiden minuutin verran olla ainoa äiti, kunnes uusin tulokas pääsi paikalle. Maalaiskunnasta hänkin. Meiltä löytyy paljon yhteistä, ja lähtiessä on mukava jatkaa juttua vielä lasten kanssa pihan leikkipuistossa.

Kotona odotti yllätys: ruuan tuoksu oli eteisessä vastassa. Mies oli tullut aiemmin töistä ja nälissään päättänyt tehdä päiväruuan, ja sattumalta juuri saman mitä olin itse suunnitellut. On se mahtavaa istua joskus valmiiseen pöytään, toisen tekemä ruoka on aina paljon parempaa. Kiitos vain ukkokulta.

Jos tätä menoa jatkuu, päivästä tulee loistava. Ehkä suunnistamme lasten kanssa ulos, siellä riittää taas tekemistä. Tai sitten voidaan tapella siitä, kumpi saa nukkua päiväunet. Tosin se on turhaa, koska mies voittaa aina ja joka kerta. Voisin toki lähteä ostamaan saranoita ikivanhaan kaappiin ja laittaa sen kuntoon, sitten olisi tilaa suunnitella vierashuoneeseen ompelukoneelle työpöytää.

Kotielämää

Tänään ollaan sitten oltu ihan vain kotosalla. Tietty mies töissä, mutta sitä ei lasketa. ;) Aamusta oli hermo tiukalla. Eilinen juhlija kyseli kiertoteitä autonsa avaimia, kun ei kehdannut suoraan soittaa. Täytyi sitten pitää puhelimessa hiukan moraalisaarnaa. En kyllä usko olevani mitenkään parempi ihminen, mutta jotkin asiat toisten käytöksessä ärsyttävät.. Ja parempi sanoa suoraan ko. henkilölle kuin ruveta muiden kanssa asioista juoruilemaan. No, äijä väitti uskovansa, vaan hetken päästä löytynyt facebook-päivitys kertoi toista. Että nyt sitä ollaan sitten moralisoiva ämmä, joka ei mistään mitään tiedä ja tunkee nokkansa toisten asioihin. Thänks. Olkoon sitten niin. Elämä jatkuu.

Pojat ovat innostuneet piirtämisestä. Jätin illalla pinon paperia ja puuvärejä keittiön pöydälle, ja aamulla siellä istui kolme pientä poikaa taiteilemassa. Keitettiin kaurapuurot (kuten lähes joka aamu, vaihtelua pliis :D) ja ruvettiin vaipanvaihto- ja pukemisoperaatioon. Tällä hetkellä on kaksi vaippaikäistä, yksi päiväkuiva ja yksi täysin kuiva tapaus. Tämä on suhteellisen tuore tilanne, vielä kuukausi sitten kakkapyllyjä oli aamuisin kolme pesujonossa. ;) Ei mitenkään mieltä ylentävä päivän aloitus. :D

Rytmi on joka päivä aikalailla sama. Aamupalat, jonka jälkeen nuorimmainen menee päiväunille, äiti yrittää tehdä kotitöitä tai pestä pyykkiä ja pojat riehuvat. Joskus äiti istuu sohvalla ja vain seuraa mitä tuholaiset keksivät. Aina kun ei jaksa olla reipas. ;) Tänään istahdin pöydän ääreen piirtämään poikasten kanssa. En ole mikään hyvä piirtäjä, mutta tuotokseni kelpasivat. Äitin taideteokset= A4, jossa on tienristeyksiä ja taloja, muutama yksinkertainen auto ja pari tikku-ukkoa, vietiin käsistä ja niitä piti signeerata jokaiselle. :D Mukava olla joskus ihailtu. ;)

Ruuan jälkeen kaksivuotias meni päiväunille. Juniori kiipeili tuolien jaloissa ja tarvitsi jatkuvasti pelastamista. Ehkä pitää ostaa sille jarrusukat, ettei jalat luista alta. Tyttö on lähtenyt ryömimään, ja nyt harjoittelee konttaamista ja kiipeilyä. Pää on pikkuisella kovilla, kun äiti ei ehdi joka paikasta ottamaan koppia. :/

Nelivuotias lähti naapurin lasten kanssa ulos, ja oli hetki rauhallista aikaa. Selailin nettikauppoja ja löysin outletista kivoja lastenvaatteita. Vanhimmalle housut, tytölle kaksi mekkoa. <3 H&M:n paketti on tullut postiin, siellä olisi isoimmalle pojalle uusi kevättakki.. Lastenvaatteet ostan yleensä kirppareilta tai nettikaupoista. Suurin osa tulee kierrätettynä sukulaisilta, niistä on kiva valita parhaat päältä ja laittaa loput eteenpäin. Meillä on iso suku, ja lapsia on paljon ihan lähistöllä. Monta kertaa on käynyt niin, että kun jotain on tarvinnut, esim. talvikenkiä tai haalaria, joku on yllättäen tuonut, ja pyytämättä. Viime syksynä naapuri toi poikien 80 ja 86cm vaatteita. Olin juuri siivonnut huonokuntoiset isoveljien vanhat pois kaapeista, ja sain nuorimmalle pojalle kaapin täyteen hyviä kamppeita, yhtään ei tarvinnut ostaa itse. :D Talvihaalareitakin tuli kahdet!

Mies kotiutui töistä ja hetken kuluttua pikkuveli ja serkkupoika kaahasivat juuri leimatulla mersulla pihaan. Keitettiin kahvit ja syötiin loput vappumunkit. Pikkupojat istuivat terassilla syömässä omansa, ettei äitin tarvitse imuroida sokeria lattialta. On ne joskus huomaavaisia. Ja ehkä niistä oli kiva kuvitella, että on kesä. :D Ukko lähti jatkamaan terassinportaiden rakentamista, ja puolet lapsista lähti ulos kaveriksi. Hengähdin hetken nuorimpien kanssa, ja päätin lähteä sitten itsekin ulos. Kannoin terassilta roskia talon toiselle puolelle, jonne mies oli sytyttänyt tulet roskanpolttoa varten. Siinä aika kului mukavasti ja turhasta romusta tuli tuhkaa. :)

Kaksivuotias sai jonkin raivarin ja kannoin rimpuilevan pojan sisälle. Alkoi sataa, ja muut tulivat perässä. Pojat katosivat omaan huoneeseensa leikkimään ja taiteilin pienimpien kanssa alakerrassa. Iltapalalla nuorimmainen meinasi jo nukahtaa syöttötuoliin. Tänään täytyy antaa kiitos miehelle, joka oli kerrankin apuna yöpukujen ja -vaippojen vaihdossa. Joka ilta se on yhtä epätoivoista kun kaikki lapset ovat iltavillissä. Yksi pomppii sohvalla, toinen juoksee karkuun ja kolmas yrittää livahtaa päivävaatteissa sänkyyn. Ja vauva huutaa väsymystään.. Joka ilta siitä kuitenkin selvitään ja saadaan lapset laitettua sänkyihin saakka. Sitten alkaakin operaatio 2, nimeltä sänkyyn palauttaminen. Kun kolme poikaa nukkuu samassa huoneessa, aina siellä vähintään kaksi karkailee ja metelöi, ja nakkelee leluja.. :D Ja nykyään toimitus kestää entistä kauemmin, kun tutit on viety pihapuun alle odottamaan oravavauvoja.. :D

Naapuri yritti soittaa, ja huikkasin pihan yli sen käymään. Istuttiin uusilla terassinportailla ja parannettiin maailmaa.. Kumpikin tärisi kun ulkona oli kylmä, mutta ei ihan heti malttanut mennä sisälle, kun tiesi mikä meteli siellä odottaa. :D Kotiäidit yrittävät nauttia jokaisesta hiljaisesta hetkestä, vaikka sitten joutuisi istumaan ulkona. :D No, ajatus karkailee, juttu rönsyilee ja niin edelleen.. Kello näyttää taas sen verran, että pitäisi jo suunnata peiton alle tietäen, että rumba alkaa taas aikaisin aamulla.. Mutta kun ei malta. Nämä ovat niitä hetkiä, kun saa istua yksinään omien juttujensa kanssa. Siis omaa aikaa.

Jotenkin tuntuu, että pää on vieläkin sekaisin, vaikka on yrittänyt purkaa ajatuksiaan tänne. Ehkä niitä on sitten vain liikaa. Pyydän anteeksi sekavaa tekstiä. :D Taidan kuitenkin lähteä nukkumaan, josko aamulla jaksaisin pakata porukan autoon ja lähteä käymään avoimessa päiväkodissa, "vertaistukiryhmässä". ;)

Vappu

Sanotaan näin, että vappu on joillekkin painajaista, joillekkin ei. Meidän perheen vappu sujui hienosti. Ajeltiin jenkkiautolla letkassa kaupungin läpi muiden V8-vehkeiden kanssa. Käytiin vapputorilla lakuostoksilla ja hampurilaisella omien lasten sekä sisarusteni kanssa. Mahdoimme olla näky 11-henkisen porukkamme kanssa. Minä ja mies oltiin siis ainoat "aikuiset", muun seurueen ikäjakauma 8kk viiva 14 vuotta. :D

Ei se mitään, päivä oli loistava niin kauan kun päästiin kotiin. Lapset söivät iltapalaa kun humalainen eno soitti ja tarvitsi kyytiä pojalleen. Suoraan sanottuna raivostutti. Ei se, että poika tahtoi kotiin 45km päähän, vaan se, että aikuinen ihminen unohtuu ryyppäämään ja siirtää vastuun tekemisistään muille. Otin sitten vapaaillan kotoa ja lähdin ajelulle. Toki ensin hiukan raivosin enolle sekä puhelimessa että naamatusten. Oli kerrassaan riemukasta mäkättää ja saarnata ja olla vihainen ihmiselle, joka kiemurtelee ja syyttelee muita, mutta kuuntelee. Eikä se reppana ole oma mies, sille ei viitsi mäkättää. ;) Mutta on hienoa olla oikeassa, ja saada toinen osapuoli tajuamaan se. Tosin äijä tuskin muistaa huomisessa krapulassaan mitään oleellista, mutta sainpaha avautua. :D

Itse en käytä alkoholia lainkaan, koska tiedän rajani ja olen läheltä nähnyt, miten se pirulainen on tuhonnut monta elämää ja perhettä. Se vain on surullista, että Suomessa ei osata juhlia mitään ilman sitä. Tai edes viettää aikaa ilman paria kaljaa. Saunassakaan joku ei voi kaydä ilman yhtä koffia. Sääli on sairautta, mutta silti säälittää tuo alkoholin orjuus.. En väitä olevani parempi kun en juo, mutta uskon, että elämä voi olla hyvää ja jopa parempaa ilman viinaa. Moniin perheväkivallantekoihin liittyy alkoholi olennaisena osana. Useat liikenneonnettomuudet johtuvat humalaisen kuljettajan virheistä. Monet itsemurhat tehdään alkoholin tai muun päihteen vaikutuksen alaisena. Joku kuolee jäätymällä sammuttuaan pakkasessa katuojaan. Toinen hukkuu humalassa veneretkellä. Yksi saa alkoholimyrkytyksen. Ja tupakkaa ei saa mainostaa, mutta alkoholia saa. Näin meillä.

Olisihan se mukava elää pumpulikehdossa metsän keskellä autuaan tietämättömänä moisesta myrkystä, mutta minkäs teet kun se luikertelee joka paikkaan ja ihan lähipiiriin.. Jos olisi valtuudet, kuskaisin parit juopot hoitoon, takoisin toiselle järkeä päähän ja säätäisin vaikka kieltolain. :D Iso ongelma näet itselläni on se, että murehdin liiaksi toisten ihmisten ongelmia. Täällä mietin, miten iso poika pärjää yksin kotona, kuinka ystävä omassa mökissään omien murheidensa kanssa, miten toisen läheisen uusi ihmissuhde onnistuu, kuinka siskonpoika paranee vatsataudista JNE. Täytyy kai todeta, että itsellä on asiat hyvin kyn on energiaa vatvoa toisten ongelmia. ;)

Tämä äiti on huomenna väsynyt kun ei ole nukkumassa vaikka kello lähenee jo kahta yöllä. Saa syyttää itseään kun keittiö on aamulla lasten jäljiltä sekaisin ja pullanmuruja täynnä. Sen kanssa nyt vain on elettävä. :) Ainakin lapset ovat terveitä ja omatoimisia, miehellä riittää töitä, eikä huomenna ole krapulaa. Joten mitäpä meillä olisi valittamista..? ;)