Mäkiä suuntaan katsomatta

Arki rullaa.. Päivät tuntuvat olevan jotensakin pitkiä. Istun virastolla vastailemassa puhelimeen, pikkuveli katsoo sillävälin ettei lapset tuhoa taloa taikka toisiaan. Onneksi vain joka toinen päivä. Nimittäin kotona odottaa aina pienimuotoinen kaaos. Kuravaippa ja -housut kävelevät portailla vastaan. Leluja tipahtelee yläkerran kaiteen raosta. Leivänmurut narskuvat jalkapohjiin. Tiskipöytä vyöryy yli äyräiden ja ruokapöytä lainehtii, milloin mehua tai maitoa, toisinaan kaakaota. Mutta lapset ovat tallessa ja ruokittu.
Palkallinen työpäivä loppuu sopivasti, kotona saa heti ruveta ruuanlaittohommiin. Palkaton työ jatkuu luontevasti loppupäivän. Kerran erehdyin menemään päiväunille miehen kehotuksesta. Tunnin lepäilyä seurasi totaalinen kilahdus, romahdus ja pari kiinni paiskottua ovea. Litra maitoa oli kaatunut lattialle ja ehtinyt valua keittiön kaappien alle listojen alta. Aurinko oli ehtinyt osan jo tahmata kiinni lattiaan. Vessa oli räjähtänyt, pönttöharjat, jakkarat, käsipyyhkeet ja potta kaikki somassa kasassa märällä lattialla. Tahmaisia pieniä jalanjälkiä joka puolella. Ja mies unessa vierashuoneessa. ****
Elämä jatkui. Raivonpuuska hoiti siivouksen. Äiti lähti mustikkaan. Illalla suihkutettiin lapset. Aamulla oli mukava nousta puhtaaseen kämppään.
Kolmena iltana oltiin metsässä. Nelivuotias yllätti ahkeruudellaan. Isi antoi sille palkkarahan taskunpohjalta. Leivottiin kaksinkertainen mustikkapiirakka. Vieraat tulivat puoli tuntia liian myöhään.
Traktori kävi myllästämässä pihaa. Maakasoja komeilee ympäri markkia. Multa leviää pienten työmiesten jaloissa sisälle. Tietysti keittiön oven kautta, koska on kesä ja terassin kautta on helpompi kulkea. Hiekkaakin saapuu olohuoneeseen uudelta hiekkalaatikolta. Pyykkikone pesee ja rumpu kuivaa. Äiti alkaa odottaa jo lunta..
Naistenvaivat ovat pysyneet. Vaikka hetki sitten näytti että kuukausittainen piina jäisi taasen katkolle, elämä jatkui viikon perästä normaalina. Myöhästyminen oli tällä naisella tässä asiassa ensikertainen kokemus. Ei mainittavaa. Eikä pahoinvointia. Vielä?
Facebook kertoo ikätovereiden menevän naimisiin. Meillä tulee syksyllä viisi vuotta avioliitossa. Kiitän joka päivästä. Myös niistä vaikeammista. Viraston postin mukana tulee syntymäilmoituksia. Avioliiton ulkopuolella syntynyt. En oikein ymmärrä miksi se sattuu silmään. Kastekirjeeseen pitää laittaa kasteohjeen ja kummilomakkeen lisäksi maistraatin ohje lapsen sukunimen valinnasta. Meidän perheessä lapsilla oli ensin isä ja sitten vasta elämä. Me olemme päässeet helpolla. Kukin tyylillään.
Perjantai on lapsilisäpäivä. Se tarkoittaa isoja ruokaostoksia. Ja ehkä jopa viikonloppureissua asuntovaunulla. Tänään on tosiaan ehtinyt senkin siivoamaan, vaunun matotkin kuivuvat pesun jäljiltä ulkona. Vessakasetinkin ilkesin pestä. Pakosti.
Mies lähtee huomenna työmatkalle ja on yön äitinsä luona. Vanhin pojista pääsee mukaan, ja saa lomailla mummun hoivissa isin ollessa töissä. Kotiin jää kolme lasta ja pakkaushommat. Selvitään kyllä.
Tuore leipä tuoksuu. Kuivausrumpu hurisee. Yläkerrasta kuuluu kaksivuotiaan tasainen kuorsaus. Imuri lojuu keittiössä ja ulkona on pimeää. Kotoisaa. Kiitollinen mieli. Leipämaistiaisen vielä otan ja kömmin sitten itsekin nukkumaan. Oman kullan kainaloon. ;)

Kotona on taas hyvä olla..

Mahtava reissu takana.. Perjantaina satoi inhottavaa tihkua koko päivän, elostelin lasten kanssa asuntovaunussa. Illalla itku kurkussa jokaisella kun ei päässyt ulos purkamaan energiaa. Mies saapui Pudasjärvelle ja toi auringon..
Meillä oli ihana leiri. Me, sisko perheineen viereisessä vaunussa ja täti miehensä ja tyttärensä kanssa teltassa siinä välissä. Keiteltiin kahvia ja ruokaa, käytiin kentällä jätskillä, laulettiin ja hikoiltiin. Onneksi meillä on iso vaunu, muuten olisi tullut turhan ahdasta. ;) Saatiinpa sunnuntai-iltana aikaiseksi kunnon riitakin miehen kanssa. Siinä vaiheessa leiristä oli jo yksi perhe kotiutunut ja väsymys iskenyt päälle. Sillä hetkellä kun olin paasaamassa ukolle syytä itkemiseeni, miehen veli pisti päänsä ovesta. No, "kolmas pyörä" pisti molemmat keskustelemaan suht asiallisesti, ja kriisi saatiin selvitettyä. Lähdettiin illalla vielä kentälle kahville.
Suviseuramyymälässä oli rannekkeita lapsille, joihin kirjoitettin vanhempien puhelinnumerot eksymisen varalta. Kyllä ne tarpeeseen tulivatkin. V katosi kahdesti. Onneksi kummallakin kerralla oli joku ihana ihminen huomannut pojan hätääntyneen ilmeen ja soitti äidille.
Maanantaina koittikin sitten lähtöhetki. Pakattiin tavarat ja ajeltiin Ruukkiin. Mummu lämmitti puusaunan ja ai miten makealta tuntuikaan päästä pesulle. Nukuttiin vaunussa ja seuraavana päivänä jatkettiin matkaa Ylivieskaan.
Mies sai veljensä kanssa inspiraation ruveta asentamaan autotallin seinään ulko-ovea. Keskiviikkoilta kuluikin siinä. Torstaina päästiin kotiin puoli kahdentoista aikaan illalla. Oma sänky ja oma pönttö. <3
Tänään onkin pyykkäilty ja opeteltu taas elämään talossa. Tiskikonekin tuntui aluksi vieraalta. Pääsin jopa hetkeksi iltavapaalle! Olin ensikertalaisena Partylite-kutsuilla. Jotain raaskin ostaakin, tilipäivä kun sattui olemaan. Tosin verottaja vei palkasta kolmasosan. :/ Tuleepahan palautuksia. Ehkä. Sitten joskus. Mutta onpahan laskut maksettu ja vaunun lainanlyhennyskin menee.
Ensi viikolla tämä mamma lähtee toimistotädiksi. Pitää muistaa käyttää silmälaseja niin näyttää uskottavammalta. ;)
V on kuumeessa. Pikkuneidillä nousi maanantai-iltana pieni kuume, joka kesti sen kolme päivää, ja sitten ilmaantui näppyjä. Mahdollisesti vauvarokko. Tai sitten vesi-sellainen.. Ja lusikkakin kilahti ensi kerran tytön suussa tänään! Onhan se kohta jo 10kk. ;)
Nyt hiljeni poikien huone.. Tyttökin taisi nukahtaa. Mies pelaa Hill Climbiä.. Pitää alkaa nukkumaan, että jaksaa aamulla kanttoriksi hautajaisiin.