Elämä kulkee..

Uusia kokemuksia taas heitetty eteen. Sopeutumista, pelkoa, jännitystä, iloa, onnea ja hyväksymistä..

Ikäkriisi se ei ota laantuakseen. Esikoinen täyttää 7 vuotta, juhlittiin 8-vuotista avioliittoa. Taas piti kasvaa vähän enemmän aikuiseksi. Luovuin teiniäiti-tittelistä ja myytiin BMW. Eihän me siihen edes mahduttu. ;)

Etsittiin uutta autoa, 7-paikkaista. Ja tajuttiin, ettei sekään enää riitä. Ostettiin 8-paikkainen. Kuorma-auto, koska se on edullisempi pitää. Ja emäntä lähti autokouluun. Tänään sain suoritettua inssin, sain C1-kortin taskuun ja laillisen oikeuden kuljettaa kasvavaa lapsilaumaamme turvallisesti omissa vöissään.

Niin. Kuudennen lapsemme laskettu aika on helmi- maaliskuussa. Synnytys pelottaa. Mutta ympärillä olevien ihmisten ja elämäntilanteiden myötä olen kokenut hyvin vahvasti sen, miten suuri lahja tämäkin tulokas on jo nyt. Olen surrut ystäväperheiden tilanteita, joissa lapset eivät ole tulleet 'helposti' kuten meillä. Ja nyt Luoja on niille rakkaimmille antanut saman odotuksen ihmeen ja onnen kuin meille. Lasketut ajat ovat seitsemän ja neljän päivän erolla omaani. ♡

Täällä odotetaan tällä hetkellä terveitä päiviä, kun lapset ovat kuumeessa vuorotellen. Onneksi meillä on sairastettu harvoin, joten tuntuu vain hyvältä tämmöinen rauhoittuminen. Toki äiti kyllä nyt keksisi kovastikin menoja kun uusi kortti polttelee liikkumaan. Vaan ehditään me myöhemminkin. ;)

Uusi serkkukin on tuloillaan, ja toivomme sen malttavan vielä ensi kuuhun asti. Sitten odotellaankin 6-vuotissynttäreitä ja sen jälkeen joulua. Lumikaan ei tässä vaiheessa vuotta haittaisi, ainakaan minua. Sade ja harmaus kun vetävät heti sohvan pohjalle. Onneksi on tätä elämän vilinää tässä ympärillä. ♡

Vaatepläjäys

Löysin kännykältä kuvia aiemmista ompeluista. Siirränpä ne nyt tänne säilöön.. ;) Kuvia olen ottanut siksi, että tuttavani näkisi, etteivät hänen lahjottamansa kankaat menneet roskiin vaan tulivat käyttöön. Ja tarpeeseen. :) Kiitos vielä sille ihanalle.♡

Tästä kuvasta löytyy housut, shortsit, pitkähihainen paita ja hihaton body. Housujen kankaan olen saanut mummulta jo ainakin kuusi vuotta sitten, ja olen tehnyt yksivuotiaalle Oskarille jo silloin paidan ja housut. Niitä ei kyllä enää taida löytyä.. :/

Eevalle kesäsetti ihanan ohkaisesta trikoosta. Caprien lahkeisiin harjoittelin ruusukkeiden tekoa. Pyykissä ne kyllä kutistuivat, muttei se menoa haittaa. ;)

Tytölle leggareita, 'inkkaripaita', mekko ja pipo, joka on jo hukassa. Luultavasti mummulassa.. :D

Naiselle iski kriisi eräänä aamuna kun ei löytynyt 'mitään ihanaa hametta'. Äiti kaiveli palan puuvillaa ja leikkasi siitä kellohameen. Paidan leikkasin joskus jostain vanhasta 170-senttisestä tahroja väistellen. Kierrätys kunniaan. ;)

Serkkupojan inttiaikaisesta t-paidasta tuli Pikkumiehelle body.

Tästä tehtaasta tuli hihattomia college-huppareita isille ja kolmelle pojalle. Saumuri päätti hajota välillä, mutta onneksi sain sen jotenkuten korjattua itse, niin ei tarvinnut maksaa huoltomiehelle, ainakaan vielä.

Nämä mekkoset on viime kesän aikaisia. Kuvasin niitä myyntitarkoituksessa, mutten sitten raaskinutkaan oikeasti myydä.. Jospa me saataisiin joskus vielä toinenkin tyttö.. ;)

Tämä kangas on retrolakana, ja kaava Mekkotehtaasta. Pikkareiden tarkoitus on pitää vaippa piilossa ja menossa mukana. :)

Ja viimeisimpänä jotain itselleni. Halusin farkkutakin. Ja tietynlaisen. Enkä löytänyt siihen kaavaa. Piti sitten opiskella neljän vuoden takaisia koulujuttuja, ja sainkin oman peruskaavani vielä piirrettyä. Sen pohjalta sitten muokkailin sen mitä osasin, mallailin ja ratkoin.. Iso oli homma, mutta tyytyväinen olen. Kankaat olen saanut mummulta ja siltä ihanalta tädiltä, vetskarin oikein ostin. Ja ylpeänä tuossa juhlin suviseurat. ;)

P.S. Eevalla päällä äitin mammatunika ja ebay-leggingsit. En viitsi heittää omia vanhoja vaatteita roskiin, niin siirrän ne kangaskaappiin odottamaan inspiraatioita.. ;)

Kesälomareissu kaupungin laidalle

Sinne mekin selvittiin. ♡ Vaunu saatiin isin avustuksella alueelle jo alkuviikosta. Torstaina pakkasin lapset ja eväät autoon ja ajelin Söderfjärdeniin. Matkaa kotipihasta tuli arviolta noin 30km. Mies oli päivät töissä, ja tuli illaksi seuroihin. Tässä kuva sadesuojasta, jonka omin pienin kätösin rakentelin, juuri sen Pikkumiehen ainoan kiukkukohtauksen aikaan. Tunteja taisi tuulessa vierähtää parikin, eikä siitä kaunis tullut, mutta tehtävänsä suoritti mainiosti. :)

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Lapset innostuivat talkootyöstä ja palkaksi saamistaan jätskilipuista. ♡ Ja molemmilla muruilla kumpparit väärissä jaloissa.

Näin hyvällä paikalla me saimme olla. Kuva on otettu oman vaunun nurkalta. Lapsilla oli juhlaa, kun pääsivät itsekseen kulkemaan jäätelökioskin ja papan leirin väliä. Tässä ne muruset lähtivät pienempien kanssa 'menettämään' jäätelölippuja. ♡

Pikkumies tutustuu isompien harrastuksiin. Värikynät olivat jatkuvasti levällään vaunun lattialla. Joka välissä piirrettiin ja väritettiin ja taas juostiin papan leiriin..

Seurateltassakin käytiin, eikä sinne liian usein olla eksytty.. Äiti ei jaksanut nipottaa vaan antoi laumansa istua maassa ja täyttää kumppareita hakkeella. Kyllä mieltä lämmitti kun vähän väliä joku lapsista toisti kirkkaalla äänellä pari sanaa, jotka puhuja oli juuri sanonut. Kyllä ne leikkiensä lomasta jotain kuuntelivat ja taisivat ymmärtääkin tarpeeksi..

Haikealla mielellä pakattiin maanantaina tavarat ja palattiin arkeen.. Pitkä talkootyö on nyt huomista loppusiivousta vaille valmista. Ajattelin lähteä lasten kanssa vielä kerran suviseura-alueelle, roskia keräämään. Ensi kesänä päästään sitten taas valmiiseen pöytään.

Laiskottaa

Voi kun olisi ollut kiva jäädä aamulla peiton alle. Pakko oli vääntäytyä ylös, kun alakerrassa huudettiin pyyhkimään. Vessapaperikin on päässyt loppumaan. En ole vieläkään viitsinyt lähteä kauppaan.. Ollaan hyvin pärjätty kosteuspyyhkeillä. :D

Aamupalaksi laitettiin mikrossa kaurapuuroa ja sekaan jogurttia. Hyvin kelpasi. Äiti söi kuivunutta voileipää, ilman lisukkeita, kun ei jaksanut avata juustopakettia.

Reipas viisivuotias kaivoi kuppia tiskikoneesta ja huokaisi: "Taasko tää pitäis tyhjätä!" Niin se tyhjäsi, Eevan avustuksella.♡ Ja sai piirtää rastin jääkaapin ovessa olevaan listaan..

Parit selkäkurat pesin juniorilta. Olohuoneesta nostin muutaman likaisen vaatteen pyykkikoriin. Vaatehuoneesta tai vessasta en jaksanut pyykkejä kerätä. Koska ei vaan huvita.

Ruuaksi tulossa makaronilaatikkoa. Syötiin lasten kanssa salaa karkkia. Neljävuotias viilettää ulkona kalsareissa kun en viitsi tapella sille vaatteita päälle. Saapasjalkakissan extroja on katsottu tänään kuusi kertaa.

Pikkumiehen ihana farkkuhaalari on jäänyt pieneksi. Kun saumurin neulat tekevät reikiä kankaaseen, eikä uusia ollut, piti keksiä jotain mihin sitä ei tarvitse. Leikkelin eilen Työmiehen farkuista uudet haalarit ja ompelin ne tänään loppuun.

Kahvia on mennyt jo kuusi kupillista, tosin viimeinen unohtui taas pöydälle ja meni kylmäksi. Ehkä mä kohta piristyn ja lähden vaikka hakemaan sitä vessapaperia. ;)

Ei aina voi kotityöt kiinnostaa. 

♡

Se olis kesäloma..

Eskarilainen kävi viimeisen päivänsä. Syksyllä se onkin jo koululainen. Pientä ikäkriisiä on äitillä pukannut, mutta eiköhän siitä pikkuhiljaa selvitä. ;)

Aika on juossut taas hurjaa vauhtia. Pikkumies on oppinut kiipeämään seisaalleen ja yläkerran portaat on luultavasti kohta jännin juttu maailmassa. Onneksi alakerran päässä on portti, pitää opetella taas pitämään se kiinni.

Lapsilla jää vaatteet pieniksi. Ja sehän on vain mukavaa, on taas hyvä syy istua ompelukoneella 'harrastamassa'. Sain tuttavalta monta laatikollista kankaita, ja niitä 'tuhotessa' pää lepää ainakin hetken.

Luontokin on ihanasti herännyt. Aurinko sai tämänkin laiskurin houkuteltua pihahommiin. Työmiehen kanssa saatiin parisataa neliötä siivottua nurmikonsiemeniä varten. Kovien tuulten heittelemät risutkin tuli haravoitua pois etupihalta. Nurmikkokin päästiin jo kerran leikkaamaan. Pian on se aika kun ulko-ovet ovat sepposellaan ja kärpäset muuttavat taloon. Hiekkaiset hikipäät huljutellaan uima-altaassa ja kaikki pyyhkeet katoavat kaapista. Silti toivon lämmintä kesää. :)

Oskari toi eskarista ihanan maalauksen. Hain siihen kehykset. Niin on hyvän mielen kuva. ♡

Ostin pojille Lidlistä pienen teltan. Siellä ne nyt opettelevat nukkumista kesää varten. Mahtavat olla kippurassa varpaat suussa, kun tilaa on niin vähän. :D

Äitin tabletti kaivettiin sadepäivän ajankuluksi. Sieltä löytyi hauska valokuvaohjelma, jota sitten testailtiin.

Syksyllä ollaan taas uuden edessä. Aappo lähtee eskariin, ja Eevakin pääsee kerhoon. Tulee yksi päivä viikossa, jolloin ollaan Petterin kanssa kahdestaan. Sattui niin kivasti, että sain Eevan ja Viljamin sisarusryhmään. Muutoin olisi pitänyt kuskata 3- ja 4-vuotias eri päivinä kerhoilemaan. Nyt selviän yksillä ajoilla ja saattaapa se kerhoon jääminenkin olla helpompaa, kun on kaveri mukana.

Taidan tästä lähteä nakkelemaan niitä nurmikonsiemeniä. Huomenna päästään Työmiehen kanssa kahdestaan käymään valmistujaisjuhlissa. Suunnittelin, että mennään 'romanttisesti' kuplavolkkarilla. ;)

Olipa taas onni matkassa..

Tuntui nenässä kumma haju.. Työmies istui koneella ja takassa paloi iloinen tuli. Ajattelin, että puut siellä käryävät, keräilin leluja ja komensin lapsia sänkyihin.

Olin menossa tietokonehuonetta kohti, kun näin sen nurkasta nousevan savun. Tulipa vipinää ukkoonkin kun akka alkoi huutaa!

Joku lapsista oli löytänyt tinakolvin ja tietämättä sen tarkoitusta lykännyt töpselin pistorasiaan. Siinä se pyykkikasan alla iloisena lämpesi ja kärysi. 

Onneksi äiti oli tällä kertaa hereillä.. Ehkä ukkokin olisi hetken päästä huomannut..Viimeistään siinä vaiheessa kun vaatteet olisivat liekkiin asti leimahtaneet. 

Onneksi. Päästiin vähällä.

Juhlaa koko viikonloppu

Työmiehen sisko perheineen oli viikonlopun vierailulla. Ai että sitä elämän mäiskettä, lapsia pyöri talossa kahdeksan ja aikuisiakin ajoittain neljästä kuuteen. No miehet sitten tärkeinä rakensivat taas autotallia, nyt siihen valmistuvat isot lokkiovet..

Lauantai-iltana lähdettiin naisten kesken kuplavolkkari-ajelulle. Jostain syystä kotona tuntui olevan hermot tiukalla, puhelin näet soi armottomasti ja neljäveen kakkavahingoista ja puuttuvasta asuntovaunun roikasta raportoitiin ja muistuteltiin, hoputettiin. Ajeltiin sitten mummulasta roikkaa hakemaan. Eipä kupla tahtonutkaan lähteä käyntiin enää pitkän ajon jälkeen. Pojat ja pappa sitä säätivät ja starttailivat ja kotona Työmiehen hermo pingotti entisestään, kun ei luottanut vaimon velipoikien säätötaitoihin. No, volkkari saatiin kuitenkin käyntiin ja ajeltiin piuhan kanssa kotiin tiskivuorta madaltamaan.

Ukot häipyivät hommiinsa ja akat jatkoivat sisällä. Ladoin astiat koneeseen ja pistin käyntiin. Eipä se lähtenytkään, surisi vain. Nollattiin kone ja käynnistettiin uudestaan. Ja uudestaan. Ilmoitin Työmiehelle, että tiskikone on rikki, ja tiskivuoro vaihtui miesväelle. Ukko tuli sisälle, nollasi koneen ja laittoi sen käyntiin. Noin vain.

Meni hetki, ja lammikko alkoi levitä keittiön lattialle. Pesu oli jo onneksi loppu, poistoputki ilmeisesti rikki. Lapset saatiin nukkumaan, osa asuntovaunuun ja loput sisälle. Ukot rehasivat tiskikoneen pesuhuoneeseen. Ruuvailussa kului useampi tunti, ja välillä piti vesiletkua hakea mummulan tallista. Kahdelta yöllä kone tuupattiin paikoilleen ja testipesu käyntiin. Itse painuin nukkumaan ja Työmies jäi vahtimaan ohjelman loppuun. Lattia pysyi kuivana.

Sunnuntaina satoi vettä. Koko päivän. Piha valui liejua, eikä lasten tappelu tabletin pelivuoroista pysynyt hallinnassa. Lähdettiin koko sakki sisäleikkipuistoon. Moni muukin oli päättänyt viettää sateisen sunnuntain samoin. Eipä se haitannut, lapset riehuivat itsensä piippuun ja nukkuivat kotimatkan. Laitettiin hampurilaisia iltaruuaksi, ja jätettiin taas ukot kotimiehiksi, sillä välin kun haimme facekirppari-ostoksia naapurikunnasta. Ajeltiin navigaattorin ohjaamana reikäisiä pikkuteitä ja toivottiin että auton vanteet (Työmiehen silmäterät) säästyvät lommoilta.

Lasten nukutusoperaation jälkeen vietettiin taas laatuaikaa naisten kesken. Ukot ja lapset nukkuivat ja Veljeni Leijonamieli kaipasi arviontia. Tultiin lopputulokseen, että dvd saa odottaa jemmassa muutaman vuoden. Kuusivuotiaallekin taistelut ja pahat sotilaat ovat turhan pelottavia. Harvoin katson lasten elokuvia etukäteen, mutta olin hyvilläni, että tein niin tällä kertaa. Säästyttiin painajaisilta. ;)

Maanantai-aamuna heräsin iloiseen hihkumiseen. Raotin silmiä ja näky oli tämä. :D Niin se vauva kasvaa ja kehittyy. Oli varmaan kivaa päästä tuohon seisoskelemaan, hihkumisesta päätellen. Laitoin pojasta Työmiehelle kuvan WhatsAppiin. Päivällä poikaa saikin sitten pelastaa mm. tiskikoneesta..

Iltasella vieraiden lähdettyä kotimatkalle ja sateen tauottua livahdettiin ystävän kanssa lenkille. Ei tullut tällä kertaa rakkoja, ja mielialakin parani ulkoilmassa kummasti. Sopivaan pilvenrakoon lenkkimme sattuikin, sillä sade alkoi uudelleen kotipihaan päästyämme. Äiti hölläili ja antoi lapsille iltapalaksi kauan himoittua kääretorttua.

Kylvyn jälkeen eskarilainen sai virtapiikin ja halusi auttaa kotihommissa. Siinä kun itse imuroin, poika oma-aloitteisesti tyhjäsi JA täytti tiskikoneen.

Lasten kasvatusta..

Naapuri sai sunnuntai-aamuna inspiraation siivota tonttien rajalla olevan romuläjän pois. Kävin juttelemassa ja naapurintäti kertoi, että yksi pojista on käynyt potkimassa heidän koiraansa sen ollessa aitauksessa.

Pidin pojille puhuttelun. Face-to-face ja pelottelin(=kerroin faktoja) että koira suuttuu ja puree, eikä päästä irti ennenkuin jalka on poikki, ja alkaa vihata kaikkia lapsia. Naapurit siivoilivat pihalla edelleen ja komensin pojan mennä pyytämään anteeksi. Poika lähti.

Hitaasti se hiippaili pihan poikki. Jäi puun taakse piiloon seuraamaan tädin ja sedän puuhia. Kohta se tuli itku silmässä takaisin sisälle. "Äiti mitä se täti tekee kun mä meen sinne?" Sanoin että täti ei lyö eikä pure, sille tulee hyvä mieli kun käyt pyytämässä anteeksi ja lupaat ettet enää kiusaa koiria. "Miten pyydetään anteeksi?" poika vielä kysyi. Sanoin että 'saanko anteeksi' riittää. Poika lähti juoksujalkaa takaisin ulos. Jäi metsänreunaan odottamaan.

Kohta täti huomasi pojan ja meni luokse. Tovin siellä juttelivat ja pian poika hyppeli takaisin. Ovella jo hengästyneenä huuteli "Se sanoi että silloin kun ne on pihalla niin saa mennä juttelemaan ja ne antaa silittää koiraa!" Kysyin, että tuliko hyvä mieli kun pyysit anteeksi. "Tuli." Poika vastasi ja alkoi pistellä puuroa poskeensa.

Pieniä suuria asioita. Anteeksi pyytäminen on vaikeaa. Olen pojasta ylpeä, kun se teki sen. Näin miten sitä pelotti. Sanoinkin sille miten reipas se oli. Ja olen aika varma, että koira saa tästedes olla rauhassa. Olen sitä mieltä, että puhuttelu tai kotiaresti saati pelikielto ei olisi auttanut, poika unohtaisi koko asian. Anteeksipyyntö ja sen myöntäminen, että on tehnyt väärin käy hyvin 'rangaistukseksi' vaikkei se sitä olekaan. Se pistää ajattelemaan ja sen muistaa pitkään, koska siihen liittyy niin paljon tunteita: jännitystä, pelkoa, häpeää, helpotusta ja iloa.

Se on kuitenkin ehkä vaikein kasvatuskysymys juuri siksi, että itse siinä on huono esimerkki. En minä ainakaan osaa, tai muista, viitsi tai huomaa pyytää anteeksi omia töppäilyjäni. Olisi tärkeää pyytää lapsiltakin anteeksi kun aihetta on. Tämä oli äidillekkin hyvä muistutus. Toivon mukaan naapurisopu säilyy.. Kunnes seuraava ongelma ilmenee. ;)

Huhhei mikä päivä!

Eskarilainen heräsi taas itsekseen jo ennen kahdeksaa. Vaatteet oli päällä ja aamupalankin syönyt 07.40 kun tuli kysymään voisiko jo mennä taksia odottamaan. No taksin tuloon oli aikaa vielä tunti, joten otin pojan kainaloon torkkumaan.

Noustiin ylös sitten myöhemmin ja muutkin heräilivät. Pesin pikkumiestä ja manasin kun vessan valo oli taas pimeä. Kummallisia led-polttimoita kun eivät kuukautta kestä. No ei ollut vika lampussa, koko talosta oli sähköt poikki.

Sähköt palasivat yhdentoista kieppeillä. Saatiin aamukahvit.. Ihana ystäväkin tuli käymään ennen iltavuoroa. Laitoin ruuan uuniin ja linnoittauduin pienimpien kanssa yläkertaan ompelukoneelle. Puolen tunnin välein käytin Eevaa ja Viljamia pissalla, päätin yrittää opettaa niitä kuivaksi, kun vaippojen kulutus on ihan järjetöntä. Hyvin meni siihen asti, että sakki tahtoi ulos. Vaipat jäi päälle ulkoilun jälkeen..

Surruttelin ompelukonetta pyykinpesun lomassa. Työmiehellä venyi päivä ja kotiutui vasta kuudelta. Siihen mennessä oli hermot jo tiukalla poikien painimatsien kanssa. Ukko jatkoi illan autotallin seinien kimpussa, minä ompelujen.

Vakituinen kodinhoitajamme on sairaslomalla ja huomenna tulee pikkumiehen neuvolan ajaksi joku muu. Eihän vierasta voi päästää kaaokseen, joten lasten mentyä nukkumaan, imuroin ja moppasin alakerran ja pyyhin ikkunoista pahimmat sutut pois. Paisteltiin ukon kanssa munakasta iltapalaksi ja jatkoin taas ompelua. Tiukkaa teki, mutta valmiiksi tuli. Ja vielä saman päivän aikana. :)

Toivottavasti eskarilaiselle kelpaa. Vanhan repun vetoketjut olivat rikki ja leikkasin siitä vielä hihnatkin tähän uuteen. Mun mielestä näyttää possulta, vaikka koittaakin jotain Minecraft-tyyppiä esittää. Ehkä poika hoksaa mitä ajattelin. Jännittää... :)

Kankaana on työvaatekangas, jota jäi rattaiden uusimisesta yli. Selkäosassa levyvanua ja vuorikankaana serkkupojan ruutupaitaa. Olkahihnoissa Minecraft-nauhaa koristeena ja säätöhihnat vanhasta repusta. Kaavoja ei ollut, mittailin vanhoja reppuja ja tein sinnepäin. Ja tyytyväinen olen lopputulokseen. 

Pieniä ompeluja..

Tyynynpäällisiä kangaskaapin aarteista..

Näitä oli nopea surautella. Yhteen tuli nepparit, toiseen vetoketju ja loput perustyynyliinan "päällekkäisyys-systeemillä". :) Vasemmalla alhaalla naapurin rouvan makuupussin kangasta, vihreällä päällystin oman pikkumiehen makuupussin. Yläreunan kankaista on tehty hame ja tunika. 

Onhan nuo vanhat kankaat herkullisia. Yksi 'uusi' kangas pujahti mukaan (oikeassa yläkulmassa), kun en raaskinut leikata ehjää retropussilakanaa. Ostin tuon joskus Jyskistä kun halusin tyttövauvalle pinnasänkyyn katoksen. Kangasta riitti myös omaan kesämekkooni.

Ja Eevalle mekko collegesta.. Saa nähdä kuinka pupun kuva kestää, ompelin sen Lidlin hopean värisellä langalla. Mekon kaava OB 4/14 ja pupu jostain vanhemmasta..

Retro ♡

Mä oon hullaantunu retroon. Oon ollu vissii aina. ;)

Nyt kun koti on suht valmiiksi rakennettu, on ollut aikaa tässä asuessa unelmoida ja miettiä sisustusta. Mä oon aika äkkipikainen ja kun saan mielestäni hyvän idean, toteutan sen heti. Työmies ei aina innostu kun töistä tullessa huonekalut on vaihtaneet paikkaa ja lattiassa on naarmuja. Kun enhän mä jaksa odottaa kantoapua, ettei inspiraatio mee ohi, ja rehaan huonekaluja yksinäni paikasta toiseen. Jopa ton juuttaan painavan pianon oon repinyt huoneen poikki toiselle seinälle, ku mä vaan halusin sen siihen. Ja heti. :'D

No lapsia nukkui sitten yhdessä huoneessa neljä, ja eskarilainen alkoi kaivata omaa tilaa. Äitillä oli alakerrassa työhuone, joka joskus alunperin tehtiin poikien huoneeksi. Eihän se siellä uskaltaisi yksinään nukkua, joten Aappo saisi muuttaa kaveriksi. Huone vain on hyvin pieni, eikä sinne mahdu kahta sänkyä järkevästi. Nykyajan kerrossängytkin on hirmu massiivisia, ja mun kukkarolle kalliita.

Etsin netistä pienikokoista kerrossänkyä, tuloksetta. Kuvahaulla löysin ihanan vanhanaikaisen ja siron sängyn. Niitä vain ei myynnissä ollut yhtään. Huutonetissä niitä oli joskus ollut ja hinta nousi poikkeuksetta pilviin. Näytin Työmiehelle kuvaa, ja muisteli mummulan aitan vintillä nukkuneensa sellaisessa. Mutta ei sitä kiinnostanut mummulle soittaa.. ennenkuin näytin uustuotantoon otetun vastaavan sängyn hintaa..

Ja mummulasta löytyikin tämä ihanuus. Sänky on 60-luvun alusta, Työmiehen isälle aikanaan ostettu. Näitä ei kuulemma saa ikinä hävittää, sanoi Työmies. Kunto on alkuperäinen, edes maalia en viitsinyt laittaa pintaan, eikä se kaivannutkaan. 

Tuosta jatkettiin sohvan kimpussa. Inhosin meidän rakennusaikana ostettua sohvaa. Se kun oli niin massiivinen ja tönkkö, ja se oli liian helppo räjäyttää majanrakennustarpeiksi. Sohva lähti ja etsin vanhaa 'piianpenkkiä'. Eräänä iltana sain kuitenkin ahaa-elämyksen: Eevan sänky! Vanha sivustavedettävä, jonka äitini kunnosti ollessani parivuotias. Olen siinä itsekin nukkunut.

Sänky roudattiin alakertaan ja Eevalle laitettiin naapurista saatu pieni puunvärinen jatkettava sänky, joka muuten on myös 60-lukua. ;)

Tilasin Teva-peitteeltä kolme kerrosta patjoja sohvaan, ja samalla poikien kerrossänkyyn patjat. Jyskistä sohvatyynyjä, Teva-peitteeltä pari lisää ja olin tyytyväinen. Työmiehellekin kelpasi.

Tällä hetkellä on työn alla syöttötuoli. Se kun oli irronnut liimauksista ja alkoi olla hengenvaarallisessa kunnossa. Ei se olisi kaivannut kuin liimaa, mutta koska mä taas sain taas idean, ostin VIHREÄÄ maalia ja hioin tuolin Oskarin avustuksella. Nyt se on liimattu ja maalattu yhden kerran. Talossa haisee maalin käry. ;)

Äiti♡

Aamusta tehtiin neljän muksun kanssa ruokakauppareissu, ja hengissä selvittiin jälleen. Kerholainen ei halunnutkaan tänään kerhoon, ja olishan tuossa kiirekin tullut, joten jätettiin tällä kertaa väliin.. Siinäpä se päivä kuluikin kotona. Työmies kotiutui jo kahden jälkeen. Syötiin ylikypsää (hyvin hyvin paistunutta) lasagnea ja ukko lähti hakemaan lattialämmitysputkia autotalliin. Koska on torstai, lapset pääsivät hetkeksi 'isin ja äitin koneelle'. Kylläpä ne sinne pääsevät muulloinkin, mutta torstai on vissiin ehdoton pakko. ;)

WhatsApp pukkasi viestiä naisten riennoista.. Illaksi oli kaavailtu myöhäisillallinen Hotelli Kantarelliksessa. Sunnuntaihin mennessä olisi pitänyt ilmoittautua, mutten tehnyt sitä kun Työmies oli kaavaillut autotallin lattiavalua loppuviikolle. No se suunnitelma tietenkin siirtyi. Mutta sitten äiti..♡

Äiti laittoi viestiä, ettei jaksa lähteä naisteniltaan. Oli kyllä ilmoittautunut ja maksanutkin osansa, vaan nyt tarjosi jollekin tilaisuutta lähteä sijastaan. No Ukon suunnitelmista ei ollut tietoa, joten en voinut tarjoutua. Hetken päästä äiti tarjosi paikkaa suoraan mulle ja hoitopaikkaa lapsille. Olisi lainannut autonkin. Minäpä sitten kiitollisena otin vapaa-illan vastaan. Työmies jäi kotiin vääntämään niitä lattialämmitysputkia.

Hotellissa oli paljon tuttuja naisia. Istuttiin ja syötiin rauhassa. Olipa mukava vain olla ja syödä, kun taas kotona piti tänään kahdesti nousta pyllypyykille lautasensa äärestä. Ohjelmassa oli runoja, vapaata seurustelua ja jälkiruokaa. Ja taas sai vertaistukea ja virkeämpää mieltä.

Meidän pöydässä puheenaiheeksi nousi 'vauvansiemenet' ja se kuinka aiheesta kumpuaviin kysymyksiin vastataan 5-7 -vuotiaalle. Meillä pojat ovat juuri tiedostaneet, että miehillä ja naisilla on erilaiset 'siemenet' ja vehkeet. Miettivät sitten, kuinka niitä siemeniä oikein annetaan, kun ne ovat siellä pussissa piilossa. Vastaukseni meni suunnilleen näin: "Kun sinä olet aikuinen ja löydät vaimon, ja menet naimisiin, niin haluat olla niin lähellä sitä omaa rakasta, että ne siemenet siirtyvät. Tiiät sitten isona kuinka se tapahtuu. " Okei, myönnetään että oli vähän ympäripyöreetä, mutta se kelpasi. :) Nykyään kun jo tokaluokkalaiselle kerrotaan, kuinka ne lapset saavat alkunsa, näin niinkuin biologian merkeissä. Eräs tokaluokkalainen oli kotona jakanut oppimaansa ihan X- ja Y-kromosomit mukaanlukien. Ja sille se oli ihan järkeenkäypää, että jos isi ja äiti on alasti lähekkäin niin pippelistä voi mennä pimppiin vauvansiemeniä. Ja ei siinä sen kummempaa. Ehkä mua vähän jännittää omien poikien tulevat kysymykset.. Jossain kohtaa tulee se päivä kun ymmärrät sitten isona ei enää riitä. Ehkä ne vastauksetkin sitten löytyy..

Ajelin kotiinpäin ja mietin kuinka hyvin asiat taas onkin. Hain univalmiit lapset mummulasta ja matkalla vahingossa opetin niille uuden ärsyttävän lorun, jota itse kakarana hoettiin. Ehkä mä olin vähän väsynyt kun en tullut ajatelleeksi, että joudun sitä kuuntelemaan vielä miljoonat kerrat.. 'Aappo paappo papana, istui oven takana. Mitä siellä tekemässä, kissanpoikia pesemässä...... jne. Voi äitiä. Mutta onhan se nyt edes vaihtelua siihen 'Mitä tehtäis? Sika pestäis. Mikä sika?......

Tykkäyksiä :O

Uskomatonta miten ihmiset hullaantuivat mun kierrätyshaalariin! Oon kyllä itekki erittäin tyytyväinen. Aikaa meni ja talo sotkeentui, harmaantui puolet tukasta jne. Mutta kyllä, kierrätys kunniaan!

Kaavan muokkasin Ottobren jumpsuitista. Vetskari on tullut joskus kirpparilta. Vasemman puoleisen haalarin materiaalit oli kaikkinensa siitä collegetakista, hyödynsin nappilistan, ettei tarvinnut tehdä uusiksi. :) Mies osallistui sen verran, että päätti 'merkin' paikan hupun ja hihan väliltä. Se tuli sitten niskaan, ja hyvältä näyttää.

Tämä ihanuus sai kyllä kehuja. Ja komiahan se on, harmi vaan että kaava oli 74cm ja jää äkkiä pieneksi. No on tuolla vielä yhdet serkkupojan farkut, teen niistä sitten isomman. ;)

Kuvasin vielä Eevan kevättakin kun se sattui päällä olemaan. :) Tuon Ikean kettu- kankaan sain ystävältä. ♥ Tässäkin käytin Jyskin päiväpeittoa vuorikankaana. Vetoketjun yläpää ei kestä katsetta, mutta toimii. Kaava on taas Ottobresta. Viljamin päässä näkyy 'työmiespipo'. Tavallinen musta trikoopipo, jossa keltaisesta työmies-kankaasta tasku. Ja poika on onnellinen. :)

Oon tässä ittekseni miettinyt, että tuo kierrätys on ihan kivaa. Joskus hifistelijä-minä tilasi nauhaa, josta saa pätkittyä 'merkit' ompeluksiin. Ehkä tuo vanhojen riepujen uusiokäyttö kuvastaa mua parhaiten, ja näin ollen LOUHI-merkin ompelen yleensä näihin tuotoksiin. Harvemmin sitä tulee uusia kankaita oikein ostettua, niin että ompeluinspiksen iskiessä on pakko soveltaa vanhoista vaatteista. :)

 

Niin tai näin, voihan sitä 'köyhäkin' harrastaa. :)

Laiska aamu. :)

Ei sitä aina viitsi.. Tai siis mä viitsin mitään aika harvoin. Tai no joo, oon mä useinkin tosi reipas ja teen kaikenlaista, mutta aamut. Puhhuh....

Onneksi eskarilainen on reipas ja omatoiminen. Äiti on kyllä hereillä kun se lähtee, mutta HARVOIN noussut siihen aikaan ylös. Ja meillä on herätys kuitenkin vasta kahdeksalta. :D

Tänä aamuna kello soi ensimmäisen kerran 7.45. Pistin torkun päälle, oon ihan mestari torkuttamaan. Kello pirisi viiden minuutin välein aina 8.35 asti. Petteri höpötti pinnasängyssään. Eskarilainen nousi jo ennen kahdeksaa, puki vaatteet päälleen, söi aamupalaa ja tuli vartin yli kysymään, voisiko jo lähteä odottamaan taksia. En luvannut, koska taksi tulee vasta varttia vaille yhdeksän. Puolelta se kyllästyi odotteluun ja puki ulkovaattet. :)

Nostin pikkumiehen viereeni ja vanuttiin vielä hetki. Aappo johti pienempien leikkejä, rakensivat peitoista telttoja olohuoneeseen. Yhdeksän maissa äitikin raahautui alakertaan keittämään aamukahvia.

Kello on nyt jo yli puolen päivän, eikä äiti ole tehnyt oikeastaan mitään. Pikkuiset on toki saaneet aamupalansa ja juniori on nukkunut jo yhdet päiväunet. Äiti kävi pikasuihkussa sillä välin ja sai vaatteet päälleen. Siihen se sitten jämähtikin. Kolmatta kahvikuppia vedetään ja suunnitellaan josko sitä viitsisi lämmittää lapsille myöhäiseksi lounaaksi eilistä ruokaa, ja laittaa päiväruuan uuniin..
Kyllä mä kohta.. :)

Peitot jäi siihen 'eväsretken' jäljiltä.

Hyvät leikit ilmeisesti menossa. Kai se on kiva taas levittää, kun äiti illalla keräsi kaikki lelut paikoilleen ja tuli tilaa uusille leikeille. :)

Pikkumies nauttii hyppykiikusta. ♡

Pieniä ihania..

Eräs serkkupojista on hyvä leipuri. Laskiaistiistain pullat on leivottu yhdessä nyt kuusi vuotta peräkkäin. ;)

Petteri-pallero♡

Aappo

Eeva ja Oskari

Hupsista. :)