Mäkiä suuntaan katsomatta

Arki rullaa.. Päivät tuntuvat olevan jotensakin pitkiä. Istun virastolla vastailemassa puhelimeen, pikkuveli katsoo sillävälin ettei lapset tuhoa taloa taikka toisiaan. Onneksi vain joka toinen päivä. Nimittäin kotona odottaa aina pienimuotoinen kaaos. Kuravaippa ja -housut kävelevät portailla vastaan. Leluja tipahtelee yläkerran kaiteen raosta. Leivänmurut narskuvat jalkapohjiin. Tiskipöytä vyöryy yli äyräiden ja ruokapöytä lainehtii, milloin mehua tai maitoa, toisinaan kaakaota. Mutta lapset ovat tallessa ja ruokittu.
Palkallinen työpäivä loppuu sopivasti, kotona saa heti ruveta ruuanlaittohommiin. Palkaton työ jatkuu luontevasti loppupäivän. Kerran erehdyin menemään päiväunille miehen kehotuksesta. Tunnin lepäilyä seurasi totaalinen kilahdus, romahdus ja pari kiinni paiskottua ovea. Litra maitoa oli kaatunut lattialle ja ehtinyt valua keittiön kaappien alle listojen alta. Aurinko oli ehtinyt osan jo tahmata kiinni lattiaan. Vessa oli räjähtänyt, pönttöharjat, jakkarat, käsipyyhkeet ja potta kaikki somassa kasassa märällä lattialla. Tahmaisia pieniä jalanjälkiä joka puolella. Ja mies unessa vierashuoneessa. ****
Elämä jatkui. Raivonpuuska hoiti siivouksen. Äiti lähti mustikkaan. Illalla suihkutettiin lapset. Aamulla oli mukava nousta puhtaaseen kämppään.
Kolmena iltana oltiin metsässä. Nelivuotias yllätti ahkeruudellaan. Isi antoi sille palkkarahan taskunpohjalta. Leivottiin kaksinkertainen mustikkapiirakka. Vieraat tulivat puoli tuntia liian myöhään.
Traktori kävi myllästämässä pihaa. Maakasoja komeilee ympäri markkia. Multa leviää pienten työmiesten jaloissa sisälle. Tietysti keittiön oven kautta, koska on kesä ja terassin kautta on helpompi kulkea. Hiekkaakin saapuu olohuoneeseen uudelta hiekkalaatikolta. Pyykkikone pesee ja rumpu kuivaa. Äiti alkaa odottaa jo lunta..
Naistenvaivat ovat pysyneet. Vaikka hetki sitten näytti että kuukausittainen piina jäisi taasen katkolle, elämä jatkui viikon perästä normaalina. Myöhästyminen oli tällä naisella tässä asiassa ensikertainen kokemus. Ei mainittavaa. Eikä pahoinvointia. Vielä?
Facebook kertoo ikätovereiden menevän naimisiin. Meillä tulee syksyllä viisi vuotta avioliitossa. Kiitän joka päivästä. Myös niistä vaikeammista. Viraston postin mukana tulee syntymäilmoituksia. Avioliiton ulkopuolella syntynyt. En oikein ymmärrä miksi se sattuu silmään. Kastekirjeeseen pitää laittaa kasteohjeen ja kummilomakkeen lisäksi maistraatin ohje lapsen sukunimen valinnasta. Meidän perheessä lapsilla oli ensin isä ja sitten vasta elämä. Me olemme päässeet helpolla. Kukin tyylillään.
Perjantai on lapsilisäpäivä. Se tarkoittaa isoja ruokaostoksia. Ja ehkä jopa viikonloppureissua asuntovaunulla. Tänään on tosiaan ehtinyt senkin siivoamaan, vaunun matotkin kuivuvat pesun jäljiltä ulkona. Vessakasetinkin ilkesin pestä. Pakosti.
Mies lähtee huomenna työmatkalle ja on yön äitinsä luona. Vanhin pojista pääsee mukaan, ja saa lomailla mummun hoivissa isin ollessa töissä. Kotiin jää kolme lasta ja pakkaushommat. Selvitään kyllä.
Tuore leipä tuoksuu. Kuivausrumpu hurisee. Yläkerrasta kuuluu kaksivuotiaan tasainen kuorsaus. Imuri lojuu keittiössä ja ulkona on pimeää. Kotoisaa. Kiitollinen mieli. Leipämaistiaisen vielä otan ja kömmin sitten itsekin nukkumaan. Oman kullan kainaloon. ;)