Koulut alkaneet, päiväkodit auenneet (ne avoimiksi kutsutut) ja kerhoryhmät täyttyneet. Tässä kuussa juhlitaan nuorimmaisen ykkössynttäreitä, ja aikahan on tosiaan taas mennyt liian lujaa.. Lokakuussa Vanhin täyttää jo viisi, seuraava marraskuussa neljä. Ja tämä melkein-neljä-vuotias pääsi nyt vihdoinkin kerhoon! "Älkää tapelko siellä", oli äipän muistolause kerhon parkkipaikalla. Hakiessa tuli palaute: "A vähän tappeli, kun se ei osannut olla hiljaa ja kuunnella kirjaa." Seuraavalla viikolla meni paremmin: "A vähä vain töni mua kynttiläjutussa." Hienoa pojat, kyllä se siitä. Kerhotädit on kyllä pahempaakin nähneet kuin meidän jannut.
Kissa tuli taloon, tyttö lähti kävelemään ja V puhua papattaa varsinkin silloin, kun pitäisi olla hiljaa. Tietenkin. Kissa-parka on kovilla, kun innokkaita silittäjiä ja kanniskelijoita ryntäilee joka nurkan takaa kovine kourineen. Sohvan takanakaan ei ole enää turvallista, sen näet pystyy siirtämään, huomasivat pojat. Talon emäntä ei elukasta tykkää, ruokkii silti ja siivoaa hiekkalaatikon. Mutta mitäpä sitä ei tekisi perheensä eteen..
Viisivuotias alkaa olla jo melko nokkela. Jotain pyysin sitä hakemaan, ja tietokonehuoneesta kuulunut vastaus nosti kyllä virneen isännänkin naamalle: "Kuuleppas nyt äiti rakas, en minä nyt voi." Näköjään olen joskus lapselle puhunut nätistikin. Ei haittaa. Konfliktitilanteissa se muistaa jo äitin puolesta komentaa toista pyytämään anteeksi. Ja jos aamulla herää ennen muita, se laittaa kaakaot velipojille valmiiksi.
Tuo melkein-4-v onkin sitten hiukan hankalammassa iässä. Mitään pyyntöä se ei täytä, yövaippaakaan se ei enää viitsi itse ottaa aamulla pois, ja jokaisesta vastoinkäymisestä se huutaa hoosiannaa. Ruoka-aikana ei jaksa syödä, mutta heti kun pöytä on tyhjätty, se hiippailee keittiöön särppäämään voileipää. Jos poika on omatoimisesti mennyt päiväunille, on satavarma, että peiton alla sillä on tuttipullo suussa. Ja sen se on joko hakenut pikkusiskolta, tai kiivennyt tiskikaapista ja kaivanut jääkaapista maitopurkin. Hiljaa ja ovelasti. Kysyttäessä kieltää, "Et sä nähny. Sä et ollu siellä." Onneksi E-tyttö ei syö tuttia... Mutta tässä yhtenä aamuna A tuli nätisti sanomaan: "Tuu äiti kahville, mä oon keittäny sulle aamukahvit." (Apua) No siellähän oli. Täysi pannu kahvia. Siitä kyllä näkyi läpi. Mutta minkäs teet, jos kahvipurkissa ei ole kuin pari ruokalusikallista, ja vettä se litra. Sen "kahvin" kyllä pystyi juomaan, jos suhteet olisi olleet toisin päin, kupista olisi saanut haarukalla maistella. :) Ihana poika. <3
Meidän lapset on helppohoitoisia. Koska ne on meidän lapsia. Naapuriin syntyi viime viikolla pikkuveli, ja isommat sisarukset (siis vain ne alle kouluikäiset tosin) oli meillä yhden aamupäivän hoidossa. Huh, niille sai keksiä viihdykettä. Ja jos yksivuotias vierastaa, eikä suostu syömään, niin sehän ei sitten syö. Päiväunet jäi pätkiksi, kun ei vieraassa paikassa osannut nukkua. E tietenkin huusi mustasukkaisuuttaan, kun äiti kantoi naapurin poikaa sylissä. Ja jos laski lattialle, niin kävipä tietenkin kiusaamassa, niin että äitin syli varattiin taas. Videot on onneksi erittäin helppo konsti saada ruuanlaitto-/tiskirauha.
Tänään sitten sitä pientä kiusaa vauvauutisen kunniaksi: Naapurin ukko kun kerran kadehti sitä, että äidille ja vauvalle tuodaan tuliaisia. Isä saa aina jäädä ilman. Aikoipa joskus viedä omat tuliaisensa isälle, ja jättää äidin ja vauvan ilman pakettia, vaimo vie niille kuitenkin.. Ideahan oli erittäin käyttökelpoinen, muttei ilmeisesti koskaan toteutettu. Siis näin kenenkään perheen ulkopuolisen toimesta. Minäpä sitten kokeilin, koska tämä samainen ukko on nyt se isä. Ihan S-Marketissa ruokaostosten lomassa mietin jotain jäynää. Kotona kirjoitin saatekirjeet jokaiseen osaan, pakkasin kassiin ja laitoin miehen kiikuttamaan kassin perille:
- Iso Battery-tölkki - Levottoman yön aiheuttaman alavireisyyden hoitoon.
- Kestovaippa koko S, sekä kolme lisäimua - Lisäinfoa osoitteesta www.google.fi //kestovaippa/käyttöohjeet.
- Paketti kertakäyttöisiä kumihanskoja sekä pyykkipoika - Hätä housuissa - hanskat hukassa?
- Kaksi mustaa pikkuautoa - Taantumisen varalle.
- Fazerin Lontoon rae suklaalevy - Kukaan ei ole täydellinen - et edes sinä. Lohtua.
Tunnin päästä tuli mmviesti, kuvassa paketin sisältö ja tekstissä naurua ja uhkaus siitä, että tämä muistetaan vielä. Jes! Olin riemuissani, hihittelin itsekseni jo kaupassa, saati sitten pakettia kotona väsätessä, ja se otettiin hyvin vastaan. :D
Kunhan tästä flunssasta lopullisesti tällä erää paranen, käyn itsekin kurkkaamassa sitä pientä nyyttiä silläkin uhalla, että epätoivoinen vauvakuume taas iskee. Tänään oli hoidossa 10kk serkkutyttö, joka oli taas omaa luokkaansa. Osasi kyllä vaatia huomionsa. Välillä hetken leikki ja tuohusi, mutta auta armias, jos joku pojista tuli lähelle, tai E varasti lelun. Ja sitten jaloissa roikkui kaksi huterasti seisovaa pientä tyttöä. Ainakin tunsi itsensä tarpeelliseksi. :) Päivä meni kuitenkin hienosti ottaen huomioon sen, ettei tyttö ole meillä koskaan ennen ollut hoidettavana. Täytyy ihailla lapsen sopeutumiskykyä.
Ja täten lupaan pysyä Facebookin kirppareilta erossa tämän kuukauden loppuun asti. Tai ainakin olla ostamatta mitään. Muuten joudutaan rakentamaan toinenkin vaatehuone lastenvaatteille.. Kun sieltä vaan tekee niin hyviä löytöjä.. Mutta minä lupaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti