Härdelli...

Heti aamusta se alkaa.. Kuulen unen läpi kuinka lapset hääräilevät huoneissaan. Vauva alkaa kitistä kainalossa, käännän kylkeä ja jatkan imettämistä. Kohta alkaa kuulua kaapin ovien kolahtelua.
"Kuka kiipeilee keittiössä, heti pois sieltä!" "Okei", joku mutisee ja hyppää alas työtasolta. Kännykkää kai etti, kun isi piilotti sen..

Neiti E tulee maristen huoneeseen. "Auauau kirvelee! P koski muhun sen ällöttävillä käsillä. Se on sorkkinu kakkua." Voi itku, siellä on siis joku kaivanu kakkua jääkaapista ja melkein2-v on plääjännyt jämät pitkin pöytää ja ikkunoita. Siivousta tiedossa taas..

Joku yrittää ulos. "Heti sisälle, kukaan ei mee tähän aikaan ulos!" Onkohan niillä edes vaatteita päällä. Pikkusen hävettää kun naapurit näkee meidän lasten pomppivan yökkäreissä tai pelkässä vaipassa pihalla.. Varmaan miettii kuinka laiska äiti niillä on ku nukkuu vaan eikä pue eikä vahdi..

Vauva jatkaa kitinää ja imetetään taas. Sillä on nuha ja syöminen on hankalaa kun nenä on täynnä räkää. Petteri kömpii peiton alle ja tuikkaa kylmät jalat mun jalkoihin kiinni. Tahmaiset kädet kutittelee äitin varpaita.

Kiskon housut jalkaan ja raahaudun alakertaan. Otan pojilta kännykät pois kun sovittiin että niiden käyttöä vähennetään kesälomalla. Ainiin, joudun antamaan ne kohta takaisin kun lähtevät polkupyörillä kesäkerhoon.. Istun pöntöllä ja lasken montako kertaa jollain on äitille asiaa lyhyen vessakäynnin aikana. Vain kaksi keskeytystä tällä kertaa.

Kiskon vaatteet niskaan, ja kurkkaan peiliin. Otsatukka sojottaa. Eilinen poninhäntä roikkuu löysänä. Onpas likainen, en jaksa suihkuun nyt, saa kelvata vielä tämän päivän. Pari pinniä, hyvä. "Äiti, O kiusaa!!!" "Enpäs vaan toi alotti!" V tulee kantelemaan: "Äiti A yritti heittää O:ta leekoilla." Huh ku tekis mieli kahvia...

Keittiössä odottaa eiliset tiskit. Tyhjään koneen ja laitan kakun rääppeet roskiin. Se olikin jonkun eilinen kakunpala jota se pikkumies oli käynyt maistelemassa. "Äiti toi ei anna mun pelata!" "Äiti A lyö!" "ÄITI!!!" Taas tullaan kantelemaan. Vauva alkaa itkeä yläkerrassa. Haen sen alas vaunuihin ja se onneksi jatkaa vielä unia.

Löydän jääkaapista appelsiinimehua ja istun sen kanssa alas. "Äiti mäki haluun tota!" joku pyrähtää heti marisemaan. "Et sä tykkää siitä ja sitäpaitsi se loppu." ja lapsi lähtee hetken vinkumisen jälkeen leikkimään. Aurinko paistaa kutsuvasti terassille. Tekee mieli tupakkaa, vaan onneksi sitä ei ole. Lopetin melkein vuosi sitten. En muista monettako kertaa, mutta päätin tämän olevan viimeinen.  Taas kuuluu huuto poikien huoneesta ja kohta tullaan kantelemaan kuinka joku löi ensin takaisin.

"Äiti tee ruokaa! Äiti mullon nälkä!" "Mannapuuroo!" Ei taida olla maitoa tarpeeksi.. Petterille pitäisi vaippa vaihtaa ja pukea vaatteet. Tutinkin se on löytänyt, pitää sekin ottaa pois ja kuunnella hetki huutoa tutin perään. Neiti E istuu lattialla ja laulaa omiaan kitarisat vilkkuen. Korvia särkee vaan onhan se kiva että riittää mielikuvitusta sepittää satuja. Pojilla on taas riita käynnissä.

Kai se täytyy aamukahvi keittää ja lapsille puuro. Tähän ne tuli taas jonossa kurkkimaan pöydille, eikö löydy mitään syötävää... Jos jonkun muuttaisin niin tuon riitelyn poistaisin. Tai edes sen että mun pitäisi ottaa joka kiusaamiseen kantaa.

Hyvää huomenta vain itse kullekin. Tästä se taas lähtee, ja suunta eteenpäin. :)