Meillä on selvitty loppupeleissä pienillä haavereilla..

Puhuttiin töissä tänään tapaturmista.. Ja miten itse toimii semmoisen sattuessa. Kävin kesällä koulussa ensiapukurssin ja sen jälkeen puolittain toivoin että pääsisin tositilanteeseen auttamaan. Onneksi sellaisia ei kuitenkaan ole kohdalle osunut, mutta pieniä haavereita olen 'päässyt' paketoimaan. Työmies ei kykene kovin selväjärkisesti toimimaan jos jollain tulee verta, mutta onneksi kuitenkin toinen meistä onnistuu yleensä ajattelemaan/toimimaan edes suurinpiirtein järkevästi.

Viimeisin tapaus oli juhannuksena. Keittiössä oli hiljaista. 2- ja 4-vuotiaat siellä hääräsivät. Pian nelivuotias tuli olohuoneeseen pidellen poskeaan ja sormien välistä pulputti verta. Työmies säikähti ja alkoi säntäillä ympäriinsä. Nostin lapsen vaatehuoneen lattialle makuulle ja käskin Työmiehen pidellä lapsen päätä paikoillaan sen aikaa että katson mitä tapahtui. Poskessa oli pitkä ja syvä haava, kaksivuotias oli osunut ihkauudella juuresveitsellä (jossa oli ollut teräsuojus paikallaan, ja jonka lapset olivat osanneet ottaa pois) velipoikaa poskeen. Onneksi veitsi oli terävä, sillä haavan reunat olivat todella siistit ja ne oli helppo puristaa toisiaan vasten. Liimasin tueksi ison laastarin, otin sideharsorullan jolla painaa haavaa, ja hypättiin serkkupojan (onneksi se oli meillä) kyytiin. Päästiin keskussairaalan päivystykseen ja haava liimattiin kiinni. Peruspohjalainen juhannus ei näemmä ole mitään ilman puukkoja..

Liimailtu on meidän poikia ennenkin: kerran pikkuveli koppasi toista kahvikupilla päähän ja sen jälkeen leukaan, jolloin piti leukaa liimata. Toisen kerran isoveli huitoi pulkkamäessä liukuria, jolloin pikkuveljen poskeen piti käydä laittamassa liimaa.
Aivotärähdyksen seurantaohjeita on saatu useamman kerran, kun joku on pudonnut milloin mistäkin kiipeilyn seurauksena. Viimeisin taisi olla vuosi sitten, kun kaksivuotias seisoi kielloista huolimatta syöttötuolissa ja tietenkin se tasapaino sitten petti ja kivilattia otti kopin. Tyttö meni hetken haukottuaan veltoksi ja silloin lähdin kyllä äkkiä. Onneksi tallissa oli silloinkin serkkupoikia, koska Työmies oli töissä, ja muut lapset uskalsi jättää heidän hoitoonsa.

Kynsiä on mustunut.. Viljami oli pomppinut peräkärryllä ja jalka oli jäänyt alle kun kärry kippasi takakenoon. Varvas meni mustaksi ja turposi kun kynnen alle kerääntyi verta. Lääkäristä sain kuparisen klemmarin ja ohjeen kuumentaa sen pää ja painaa kynnen läpi, jolloin paine ja veri pääsee pois. Sepäs olikin uskomattoman vaikeaa, kun poika huusi ja potki aina kun varpaaseen koski, mutta onnistui lopulta ja kipu hellitti heti. Työmies oli peukalonsa telonut eikä pystynyt nukkumaan jomotuksen takia. Kahdelta yöllä se paineli autotalliin ja kun ei muuta keksinyt, porasi porakoneella kynteen reiän!

Facebookissa seuraan Poikien Äidit ryhmää. Siellä oli joskus päivitys jossa piti jatkaa lausetta: Tiedän olevan poikien äiti kun... No: "Ostan kuukausittain uusia lenkkareita pienten tai puhkikuluneiden tilalle."" Vessassa pitäisi olla mustat käsipyyhkeet."" Tiedän, että jos pojalla on kipua kiveksissä, on lähdettävä viipymättä sairaalaan." -Kyllä. On olemassa ilmiö, joka on hyvin yleinen vaiva pojilla, ja jota kutsutaan kiveksen kiertymäksi. Mikäli näin pääsee tapahtumaan, oireena on todella kova kipu ja hoitona leikkaus kuuden tunnin kuluessa kivun alkamisesta. Hoitamattoman tapauksen seurauksena on kuolio kiveksessä ja vaikutukset tietysti hedelmällisyyteen. Kahdesti on käyty tätä vaivaa epäiltäessä päivystyksessä, onneksi kummallakaan kerralla ei tarvittu leikkausta vaan kivun syy oli jokin muu.. Mutta tiedoksi siis kaikille poikien äideille, ottakaa tuollaiset kivut vakavasti. Parempi käydä näytillä varmuuden vuoksi kuin jättää käymättä.

Sitten vielä sellainen sukuvika kuin tyrä. Se on leikattu meidän lapsista kahdelta, joista toinen on tyttö. En tiennyt että nivustyrä voi tulla myös tytöille, luulin sen olevan poikien vaiva kun en ollut kuullut vastaavia tapauksia ennen. Mutta niin vain on. Onneksi nivustyrä on vaaraton niin kauan kuin se on kivuton ja laskeutuu painettaessa takaisin. Leikkauskin on nopea ja rutiininomainen, toipuminen lapsilla nopeaa, eikä se rajoita elämää myöhemmin. Ellei haava sitten tulehdu, niinkuin meille kävi suviseuroissa vuonna 2014. Vaan sattuipa suviseurojen ensiavussa olemaan lastenkirurgi lääkärin päivystysvuorossa, saatiin asiantuntevat neuvot ja antibioottikuuri, ja haava parani sen jälkeen hienosti.

Pitää koputtaa puuta ettei ketään ole tarvinnut kipsata tai tikata paria tikkiä enempää. Paitsi Työmiestä, mutta se oli silloin kun ukko oli vielä nuori ja villi ja vapaa. Nyttemmin ehkä vähän rauhoittunut.. Tässä kun noita oikeita onnettomuustilanteita miettii, niin luulen kyllä ettei musta sairaanhoitajaakaan isona tule, nää pienemmän mittakaavan hoitamiset riittää ihan hyvin. Pojat tykkää ajella mopoilla ja mönkijällä, joten meillä on ollut sopimus, että vain isin ollessa kotona se on sallittua. Äitin täytyy olla ensiapulaukun kanssa valmiina, eikä äiti uskalla katsoa ajamista.. Ihme kuitenkin mielestäni on se, ettei niillä vehkeillä ole mitään sattunut, sen verran hurjan näköistä touhu välillä on. Paitsi kerran, mönkijällä vedettiin rattikelkkaa ja kyydissä olija putosi, jolloin kelkka ajoi pojan polven yli. Polvi kesti vaikka kipeä olikin, ja kepit haettiin henkiseksi tueksi. Niitä tarvittiin puolikas eskaripäivä, ja sen jälkeen ne odotti nurkassa, koska muuten hidastivat liikkumista.

Miten muissa lapsiperheissä? Mun mielestä meidän lasten tapaturmat on olleet pieniä ja harvassa trampoliineista, moposta ja mönkijästä huolimatta. Ja ihan varmasti vauhtiakin joka muksulla on enemmän kuin tarpeeksi. Onko meillä ollut tähän asti vain hyvä tuuri ja suojelusenkelit hereillä? Vai maksetaanko me tapaturmavakuutuksia ihan turhaan? En mä valita, parempi näin. Vaikka meillä on monta lasta, niin ei silti yhtäkään ylimääräistä. Ja terveitä ne on kun liikkuvat ja kokeilevat rajojaan..

Pitäisi tuonne yläkertaan käydä peittelemässä.. Aamulla taas meno kouluun ja päiväkotiin, mulla on menossa työharjoittelussa viimeinen viikko ja näytöt. Ensi viikolla taas muutamaksi päiväksi koulun penkille ja sitten syysloma! Aion nukkua silloin edes kahdeksaan. Ei tuo juniori vieläkään nuku täyttä yötä, taitaa uneksia pelottavia kun nostaa joka yö metakan jossain kohti. Kai tääkin on vaan vaihe..

Seuraava päivitys taitaa liittyä autoihin! En ymmärrä niistä mitään, mutta ne on joskus raivostuttavan iso pala elämää, joten vuodatusta luvassa.

Hyvää yötä.♡

Heippa taas!

Jostain nurkan takaa pätkähti mieleen: hei, mullahan tais olla joku blogi!.. Kyllä se vielä löytyi, viimeinen teksti oli näköjään päivätty yli vuosi sitten.. Pitääpä koittaa kirjoitella kuulumisia vähän useammin kuin vuoden välein.

Tällä hetkellä elämä on tosi kiireistä. Aloitin tammikuussa lähihoitajan opinnot aikuiskoulutuksessa, ja ensi vuoden jouluna olisi tarkoitus valmistua. Tai oli.. Tässä vaiheessa opintoja pitäisi päättää osaamisala, mutta hartaankaan pähkäilyn jälkeen mä en todellakaan tiedä mikä musta isona tulee. Lapset on ihan ok, nuorten kanssa en pärjää, vanhuksista en tiedä kun en ole koskaan vanhainkodissa ollut, suuhygienistillä ei kauheasti ole töitä, eikä jalkahoitajallakaan, mielenterveys- ja päihdeala taitaa olla mulle liian rankka... No, koska mun alkuperäinen haave oli koulunkäyntiavustaja, kysyin opettajalta onnistuisko hypätä alkuvuodesta suoraan sille alalle. Se on kuulemma mahdollista, joten siihen siis! Joten ensi vuonna aion valmistua lähihoitajan sijasta koulunkäyntiavustajaksi, mikä sen virallinen tutkintonimike sitten lieneekään..

Koululaisia meillä tällä hetkellä on mun lisäkseni kolme: 4-, 3- ja 1-luokkalainen. Eeva aloitti eskarin ja Petteri ja Helmi ovat päiväkodissa. Lapset ovat sopeutuneet tilanteeseen hienosti. Toki välillä on aamuja jolloin päiväkotiin jäädään huutamaan, mutta yleensä pieni rauhoittuu nopeasti. Lasten kuskaaminen on mun vastuulla ja hoitopäivät on varattu kouluaikojen mukaan, koska Työmies lähtee aamulla jo kuuden aikaan ja työpäivä loppuu sitten kun työmaa sallii.. Se onkin sitten ottanut hoitaakseen ruokaostokset työmatkalla, niin mun ei tarvitse enää illalla kaupoille lähteä.

Muutakin jännää on tapahtunut: pikkuveli meni naimisiin, toinen pikkuveli osti oman asunnon, kolmas löysi itselleen ihanan naisen. Olen siis saanut kaksi uutta ystävää. Serkkupojat viihtyy meillä edelleen, nuoremmalle opetin viime syksynä ajokortin ja nyt se tulee meille mopon tilalta bemarilla.
Ja meille muutti kissa! En pitänyt itseäni mitenkään kissaihmisenä, luulin inhoavani niitä.. Meillä oli kissa muutama vuosi sitten, mutten osannut kiintyä siihen. Syynä taisi olla silloiset raskaushormonit, koska nykyinen kissa (Papu nimeltään) ei ärsytä mua lainkaan, ja osaan jopa puhua sille.
Ja kaksi pupua.. Työmies nauroikin, että emännällä taitaa olla vauvakuume kun tontti täyttyy elukoista. Kanoista mä haaveilen edelleen, ehkä mä joku päivä pystytän kanakopin tontin nurkalle.

Mutta joo, vauvakuume on kova. Oon vähän kyllä jo itkeskellyt että onko lapsiluku täysi kun ei 2,5 veellä ole vieläkään pikkusisarusta. Mutta aika kai sen näyttää. Kyllä mun sydämeen mahtuis vielä monta pientä..❤

Tämmöisiä kuulumisia täältä mummulan sohvalta.. Työmies tuossa hoputtaa että kotiin pitäis lähteä.. Palataanpa taas!

Kesäloma äidin silmin

Kyllä mä alan olemaan jo ihan kypsä tähän "lomailuun". Aamusta alkaa vinkuminen, että pitää päästä uimaan, pitää päästä kaverille yökylään tai pitää saada kaveri meille yökylään. On tylsää kun peliaika loppuu, on kurjaa kun on ampiaisia, hyttysiä, paarmoja. Pyörät on hankalia kun ne kaatuu ja tulee naarmuja jalkoihin. Laastaritkin on loppu, vaikka juuri niitä ostin SEITSEMÄN pakettia. Skeittaaminen on ihan tylsää. On ihan tylsää kun äiti kieltää skeittaamasta trampoliinilla. Isommat kiusaa pienempiä ja pienemmät sotkee kaikkien leikit.

Kodinhoitohuone ja terassi on täynnä kenkiä, märkiä hiekkaisia pyyhkeitä ja epämääräisiä vaatemyttyjä. Tiskiallas ja -pöytä täynnä kuppeja joista on kerran hörpätty vettä ja keittiön lattialla miljoona mehuläikkää kun lapset läträävät kannuun tiivisteestä mehua ja siitä kuppiin ja ohi.. Vaatehuoneen lattiaa ei näy, neiti vaihtelee mekkoja sitä mukaa kun niihin tulee läikkä tai tahra.

Koko ajan jollakin on nälkä ja kaapista kaivetaan leivät, voi, juusto, makkarat ja hillo. Kaakaojauhetta pölisee pöydillä ja lattialla. Ruoka-aikaan ei kenellekään maistu. Ja taas kohta on muka nälkä. Illalla ei voi mennä nukkumaan koska ei ole yö eikä pimeää. Aamulla herätään ennen sianpieremää ja koko touhu alkaa alusta. Kiukutellaan koska väsyttää, tapellaan koska toisen naama ärsyttää, valitetaan koska on tylsää..

Työmiehellä oli kaksi viikkoa kesälomaa ja pääsimme reissuun. Porissa oli mukavaa, kelit mahtavat ja lapsetkin pysyivät tallessa. Käytiin päivä kotona pesemässä pyykkiä ja leikkaamassa nurmikko, ja jatkettiin reissua Työmiehen mummulaan pohjoiseen. Loppuviikoksi anoppi tuli nuorimmaisen jalkapallocupin perässä tänne, ja yöpyivät meillä. Arki alkoi taas kun Työmies lähti töihin.

Vähän suunnittelin lähteväni lasten kanssa omaan mummulaani. Hirveästi ei 300km yksin kuuden muksun kanssa houkuta, mutta mummulan kesä kyllä.. Uimaranta, majat, asvaltoitu piha ja potkulaudat.. Ärsyttävän kovaääniset crossimönkijät jäisivät kotiin ja jätkät saisi rauhassa asua tallissa öljyisissä remppavaatteissa. No okei, ei ne asu siellä kuin illat, ja silloinkin niillä on aikaa keittää kahvia, tuoda mulle suklaata, pelata pikkupoikien kanssa pleikkarilla ja vahtia niitä kun ajelevat mopoilla. Katsotaan nyt jaksanko lähteä reissuun.. Mummulassa kesävieraita varmasti riittää muutenkin.

Vaan onhan se silti ihanaa kun ei tarvitse herätyskelloa, eikä aikatauluja. Pihassa on auto, jolla voi lähteä mihin vain ilman että tarvitsee ketään odottaa koulusta kotiin. Eikä tarvitse kiirehtiä takaisin hakemaan jotain kerhosta. Ja ruokaa voi kokata kevyemmin, usein se voileipä riittää lounaaksi ja makarooni päivällä. Voi lojua terassilla auringossa ja jättää siivoamatta, koska kaaos leviää heti uudestaan, riittää että illalla järjestää enimmät lelut ja kantaa pyykit pesuun.

Mutta koskas ne koulut alkaakaan, kuukausi vielä?

Viikko vielä koulua!

Eilen oltiin retkellä. Koko perhe ei mahtunut autoon, joten ajettiin mummulan kautta ja osa lapsista pääsi papan kyydillä.  Palatessa oli aikaa pysähtyä mummulaan olemaan. Harvoin siellä tätä nykyä tulee aikaa vietettyä, kun mummu on työelämässä. Ehkäpä kesällä sitten enemmän.

Pikkusisko tuli yökylään, kun aamuksi tarvittiin lapsenvahtia hammaslääkärin vuoksi. Oskarille laitettiin yläleukaan kamalan näköinen oikomiskoje, ja itkuhan pojalla tuli. Äitilläkin säälitti, kun tokaluokkalainen joutui opettelemaan R-kirjainta uudelleen rautojen vuoksi. Oppi se sen matkalla jo ennen koulun pihaa.

Pikkuveli on meillä viettänyt paljon aikaa.. Tallissa ja lasten kanssa. Havahduin siihen, ettei sitä ole näkynyt ainakaan viikkoon. Syy selvisi viikonloppuna puskaradion kautta, tytönhän se oli löytänyt. Olin ensin vähän surullinen, koska veli on ollut todella läheinen, ja nyt sen aika menisikin johonkin muuhun. Suru kesti ehkä sekunnin, ja tällä hetkellä olen vain onnellinen nuoren parin puolesta. Tänään kävivät näyttäytymässä, ja kovasti tykkäsin tyttöystävästä. ;)

Kesäkin on käynyt näytillä, sitä täytyy kuitenkin vielä odottaa.. Äitiltä sain pari kurkun ja tomaatin tainta, vielä ovat jopa hengissä. Vähän näyttää kurkun lehdet kellastuneet, kai ne on saanut kylmää tuossa terassilla. Toivottavasti selviävät. :D

Pikkuisten touhuja olen seuraillut. Meillä on muutaman vuoden vanha lasten sähköauto, joka ei enää toimi. Isommat ovat sitä ruuvanneet ja osia puuttuu ja renkaat meinaa lähteä irti. Sillä nuo kaksi nuorinta kuitenkin yrittävät kovasti ajaa. Isoveli työntää ja vetää, pikkusisko pärisee kyydissä vaikkei auto mihinkään liiku. Netistä pomppasi mainos eteen, ja mä niihin helposti lankean. Joku nettikauppa mainosti sähköautoja -60% ja Työmiehen luvalla tilasin mustan Jeepin. Vaikea on pitää salaisuutta, ja malttaa odottaa että auto tulee postiin. Petterille jo lupasin, että jos tutti jää pois niin äiti ostaa pojalle auton. Kyllähän pojalle diili kelpasi, ja osoitteli ikkunasta ulos harmaata Golffia:"tuolla on kyk auto!" Saapa nähdä pitääkö sopimus pojan puolelta.. Aina kun yllätän sen tutti suussa ja sanon, ettei isot pojat syö tuttia, poika vastaa:" mä oon pimmi poika".. Ja onhan se pieni.. Muttei tuttia kyllä enää oikeasti tarvitse..

Viikonloppuna päästään serkkutytön ristiäisiin kummeiksi.♡ Kirpparilta löysin ihania korkkareita, mekko kyllä vielä puuttuu. Loppuviikosta suunnittelin lähteä kaupoille, tytötkin tarttee isommat juhlamekot. Ompelukone kyllä on ja jotain kankaitakin löytyis, vaan kun päivisin aika menee yksivuotiasta vahtiessa.. Ja yöllä on kyllä aiheellisempaa nukkua kuin ommella. Eiköhän sekin aika vielä koita että voin uppoutua ompeluksiin..

Joskus vain pitää pysähtyä ja olla onnellinen.

Tänään oli kaunis päivä. Monelta kantilta. Aurinko paistoi ja oli lämmin.♡ Sain velipojan houkuteltua lapsenvahdiksi ja pääsin naisten reissuun.♡ Hyppäsin kyytiin ja olo oli jotenkin luottavainen sen suhteen, että veli pärjää hankalan vierastavan juniorin kanssa. Unohdin kotiasiat ja rentouduttiin kylpylässä, syötiin rauhassa ja tutustuin mahdolliseen uuteen ystävään.♡

Kotona oli kaikki mennyt hienosti. Kävin maitokaupassa ja laitettiin Eeva 4-veen kanssa pyykit ulos kuivumaan. Istuttiin auringossa ja nautiskeltiin.♡ Velipojat toivat monta laatikkoa jäätelöä. Työmies ahersi pitkää ylimääräistä päivää kaukana kotoa.♡

Täti soitti ja tarjosi leikkimökkiä. Pitäisi kuulemma äkkiä hakea pois kaivinkoneiden tieltä. Ihan mahtavaa, nyt ei tarvitsekaan rakentaa sellaista itse, kuten suunnittelin "sitten kun on rahaa". Haetaan leikkimökki huomenna!♡ Tässä juuri mietin sisustusta, taidan kantaa lastenhuoneen leikkikeittiön ja astiat kesäksi sinne..

Eeva ajeli pienellä pyörällään. Voi miten sitä harmitti kun jäi isommista jälkeen. Polvet koukussa tyttö vispaa niin lujaa kuin jaksaa, ja aina häviää kisassa. Jonkin aikaa on facebookin kirppareilta etsitty isompaa pyörää ajatuksella "sitten kun tili tulee"..
Sitten tulikin whatsapp-ryhmään tarjolle juuri sopivan kokoinen pyörä. Ja sen sai hakea ilman rahaa. Voi miten me oltiinkin neidin kanssa onnellisia! Lähdettiin heti, ja konttiin ilmestyi muutakin, mistä omistaja halusi eroon, kuten pikkuinen potkumopo Petterille.♡

Työmieskin ajoi perässä kotipihaan. Taskusta kaivoi setelin ja käski hakea grilliin kaasua. Lapset saivat valvoa tänään myöhään, pitihän niittenkin kesän ekat makkarat saada. Ja neidin piti sisäänajaa uusi polkupyörä.♡

Kiitos näistä ♡♡♡♡♡♡♡♡!

Mitäs sitä viikonloppuna tehtiinkään...

Aurinko tekee ihmeitään. Äiti saa virtaa ja piha kuivuu. Vähän näkyy jo vihreääkin kurkistelevan. Pikkuhiljaa herätään henkiin viime viikon kooman jälkeen.

Meillä kävi taas ei-toivottu-Yrjö. Koko perhe kävi melko rytinällä sen läpi. Onneksi ajoitus oli niinkin hyvä, että Työmies sairasti vappuna kun oli vielä vapaalla, ja äiti seuraavana yönä. Taisi ukko olla itsekin vielä puolikuntoinen kun auliisti lupasi olla vielä tiistainkin kotona hoitamassa lapsia, että saan sairastaa rauhassa.♡

No ohi se sitten lopulta meni. Ja tuli lämpimät päivät! Lapset nauttivat auringosta ja juoksivat paitahihasillaan koko päivän ulkona. Kaksivuotiaskin karkasi toisten perässä naapuriin, ja sen jälkeen on ollut jatkuvasti sinne menossa. Tänään yritti pikkuneitiäkin houkutella mukaan.
Kaikkein lämpöisimpänä päivänä äitikin sai aikaiseksi. Pesin terassin lasit, ja talon ikkunat ulkopuolelta. Pesin koko talon sisäpuolelta yrittäen yrjöpöpöjä pois. Vaihdoin mattoja ja pyöritin pyykkiä koko päivän. Keräsin jopa talven risut nurmikolta. 

Sitten tuli kylmä ja pyykinpesustakin sain tarpeekseni.

Viikonloppuna olin lasten kanssa mummulassa Työmiehen hoitaessa omia kevätsiivojaan kotona. Sunnuntai löhöttiin koko porukalla kotona. Maanantai menikin tuplasynttäreitten merkeissä.
Mahatautipöpön takia en uskaltanut synttärivieraita kutsua kotiin, vaan ajattelin varata paikallisen yrityksen tilat pariksi tunniksi. Mummu kuitenkin tarjosi mummulaa juhlapaikaksi, joten kutsuttiin kummit sinne. Ja juhlat menikin rennosti. 6-vuotias oli innoissaan ja sai hienoja lahjoja. Työmieskin sai suklaata. ;) Ja sain nuuhkutella pientä ihanaa serkkutyttöä. ♡

Tänään onkin taas pyykkikone laulanut tauotta. Se on jännä miten sitä pyykkiä parissa päivässä kertyy niin paljon että hyvä kuin ei vielä ulos asti ryömi. Pyykkihommassa mun inhokki on kaappeihin latominen. Likapyykin lajittelu, koneeseen laitto, kuivuriin vaihto tai ripustaminen, sekä viikkaaminenki on ihan mukavaa, mutta se viimeinen etappi tökkii. Kun pitäisi lajitella hyllyille ja samalla viikata uudestaan ne mitä on levitetty kaapissa.. Homma ei todella vie kuin muutaman minuutin, mutta sen aloittamista venytän viimeiseen saakka. :D

Tiskit taidan kyllä nyt jättää aamuun. Huomenna tulee kodinhoitaja, niin että se saa tiskata. ;) Imuroida mun kyllä aamulla pitää, täällä narskuu hiekka ja tikkarinmuruset tarttuu sukkiin. En tykkää käyttää sukkia, ja paljaitten jalkojen alla muruset on ikäviä. Villasukat kyllä toimii niiden kanssa ihan hyvin, ja niitä on nyt tarvittukin kun keittiön lattialämmitystermostaatti sanoi sopimuksen irti. Kivilattia on tosi kylmä ilman sitä lämmitystä.

Huomenna sitten Oskarin kanssa hammaslääkäriin oikomishoitoon. En tiiä kumpaa jännittää enemmän. Kivaa se nyt ei ainakaan tule olemaan. Se on sukuvika tuo kiero kalusto.. Vaan eiköhän siitäkin selvitä.. Jos nyt lähtis tönimään tuon Työmiehen omalle puolelleen sänkyä, että pääsis itekin nukkumaan.

Tässä vielä burgeripiirakka, jota testattiin kun sitä niin kehuttiin netissä. Ja joo, hyvää oli. :)

Perhe ♡

Meillä on yhdellä pojalla aakkos-epäily. Epäily on äidin. Soittelin muutama kuukausi sitten neuvolaan ja kyselin neuvoja vilkkaan ja välillä todella vaikean lapsen kanssa. Psykologille ei päästy, koska pojalla ei ole viivästymiä kehityksessä. Odotellaan siis eskarin alkua, josko sieltä pääsisi sitten koulupsykologin juttusille, ennenkaikkea siksi, että äiti saisi neuvoja lapsen ymmärtämiseen ja vaikeiden tilanteiden hallintaan. Tähän mennessä niitä ovat esim. pukeminen, lähteminen jonnekin, riitelystä tulleen pahan mielen käsittely, rauhoittuminen..
Ainoa konsti, jonka neuvolasta sain, oli rastilista. Näitä on kyllä kokeiltu useasti, muttei ole toiminut. Nyt kokeiltiin taas ja saatiin ihan hyviä tuloksia esim. pukemisen suhteen, ja olen sitä mieltä, että myös lapsen karttunut ikä edesauttoi rastilistan idean ymmärtämistä. Sovittiin, että 'kiltteysrasteja' saa juurikin esimerkiksi siitä pukeutumisesta, kerhosta haettaessa reippaasta ulkovaatteiden pukemisesta, äitin auttamisesta, jne. Poika sai päättää palkinnon ja rastien määrän sen saamiseksi. Ensin sovittiin reissu HopLoppiin kun 20 tulisi täyteen. Se toteutuikin jo hiihtolomalla, ja sisaruksetkin pääsivät mukaan. Seuraava saldo oli pojan mukaan 44 ja sitten lähdettäisiin uimahalliin.

Tänään sitten oli tilinkin tilanne sellainen että päästiin uimaan. Me ollaan ukon kanssa aikamoisia vilukissoja, joten lähistön uimahallit eivät houkutelleet 'kylmään' veteen. Vaakakupissa oli myös eväät. Uimisen jälkeen kun on kova nälkä, olisi kiva käydä myös syömässä. Vertailujen jälkeen päätettiin lähteä Härmän kylpylään.
Uimakamppeet pakkasin jo illalla, aamulla keitettiin puuro ja pakattiin lapset autoon. Jännäsin, miten yksivuotias suhtautuu kylpylään, kun ei ikinä ole uimassa käynyt. Jännitys oli kuitenkin turhaa. Tyttö nautti vedestä heti, eikä äitin tarvinnut kuin vahtia ettei se kaadu. Oli ihana olla pitkästä aikaa koko perheellä yhdessä, ilman kiirettä ja seurata miten hauskaa ipanoilla oli. Eipä siinä itse oikeasti uimaan ehtinyt, mutta oli mukava lillua altaassa ja leikkiä lasten kanssa.
Uinnin jälkeen ruokailtiin buffetissa. Jokainen löysi herkkuja, ja sai vatsansa täyteen viimeistään jälkkärijäätelöllä.

Tähän päivään mahtui muutakin kivaa, nimittäin kuplavolkkarin testailu talviunien jälkeen. Autoon on tehty iso remontti, maalipinta ja sisäverhoilu on uusittu, moottori ja vaihteisto on käyty läpi, jäljellä on enää uusien renkaiden hankinta.. Mutta testiajot on nyt suoritettu, kävin nelikon kanssa mummulassa, ja sen jälkeen parin pojan kanssa lähikaupassa. Koska sieltä ei löytynyt simaa, ukko lähti sitä hakemaan kahden muun lapsen kanssa toisesta kaupasta. Mun sydän hymyili (ja varmasti naamakin) kun se otti ne lapset mukaan, koska on tosi harvinaista että mies semmoista tekee. Simaa löytyi ja vappumunkit tuli leivottua.

Tämmöisiä päiviä saisi olla useamminkin. Siis että tehtäisiin koko perheellä jotain. Vaikka retki metsään, tai nuotio pihannurkalle. Lapsista näkee, miten ihanaa ja tärkeää on kun isi ja äiti pysähtyvät kotitöistään vain olemaan. Ja aina siitä pienestäkin hetkestä saa virtaa.. ♡