torstai 19. syyskuuta 2013
Huh mikä reissu..
tiistai 17. syyskuuta 2013
Apua mua jännittää!!
Viikossa mun elämä on kääntynyt ihan päälaelleen. Jos se oli yhtä hullunmyllyä ennen, niin nyt se on täysin sekaisin.
Naapurin kanssa oli joskus puhetta, että kauppaan, jossa hän on töissä, tarvittaisiin työntekijöitä. Huomasin siinä, että mulla olisi nyt sauma mennä hetkeksi töihin kun nuorin täytti eilen vuoden ja kunnalta saataisiin hoitaja kotiin. Enkä ole raskaana. Enkä kyllä tiedä koska menkat pitäisi alkaa..
No torstaina sitten tuli puhelu, kun olin synttäripäiväni kunniaksi kangaskaupassa. "Voinko tulla illalla tekemään työhaastattelun?" No niinpä se tuli, kerroin rehellisesti millainen mökkihöperö olen, enkä luvannut etten olisi heti raskaana jos töihin pääsen. Mutta niin sitä vain tuli työpaikka! Siis tälle kotiäidille, joka ei ole aiemmin tosissaan edes miettinyt töihin lähtöä, tultiin kotipihaan saakka tarjoamaan töitä. Elämä on ihmeellistä.
Ja nyt mua jännittää. Tänään on ensimmäinen päivä. Teen iltavuoroja, joten lapsia ei tarvitse viedä naapuria kauemmas paria tuntia pitempää kun mies töistä tullessaan ottaa ne kotiin. Minkähänlainen kaaos täällä mahtaa olla kun tulen kymmenen aikaan takaisin..? Ja muistaako se syöttää lapset ja tajuaako se todella vahtia niitä herkeämättä, etteivät ne karkaa..? Tai tappele portaissa.. Tai tuhoa keittiötä.. No, lopulta sen on pakko oppia.. Mutta alku jännittää...
Ja tähän vielä seurakunnan keikat lisäksi. Kuinka etuoikeutettu minä olen, kun saan tehdä kolmea työtä?.. Aamupäivät kotona, illat kaupassa ja viikonloppuja kirkossa. Ja tottakai oma jaksaminenkin pelottaa! Kuinkas muuten..?
Jännäkakka kurkkii.. ;) Nuorimmaisella on vähän lämpöä, annoin sille kuumelääkettä. Roskikset on täynnä ja Viljami karkasi ulos vesisateeseen. Kävin eilen naapurissa kokeilemassa tytölle välikausihaalaria. Yhdet ostin ja kaupan päälle sain vielä toiset. Pipojakin ilmaantui pussiin kiva läjä. Ja muutama Ottobre lainaksi, piirsin niistä illalla jo parit leggingsit ja pipot. Kunhan ehdin ompelemaan.. Tuleekohan sille enää aikaa?? :D
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Näistä aamuista mä tykkään..
..kun kukaan ei vielä marise, tappele, kantele, roiku lahkeessa jne.. Vaan lapset herää hyväntuulisina ja rauhallisina. Ja äiti on ehtinyt pukeutua, juoda kahvit ja selata facebookin. ;)
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Ikäkriisi..
Mies herätti aamulla kuuden aikaan kun oli lähdössä töihin. Puolen tunnin päästä Aappokin kömpi jo ylös ja päätin sitten kerrankin olla ajoissa hereillä. Joku kummallinen vatsavaiva iski yllättäen ja kärvistelin sen kanssa kippurassa sohvalla niin kauan, että särkylääke ehti vaikuttaa. No aikaahan oli runsaasti ennenkuin muut lapset heräävät, joten ehdin laittamaan tukkaa ja miettimään omaa pukeutumista. Kylläpä muuten kohottaa itsetuntoa kun on tukka hyvin ja vaatteet kohdillaan.
Rakastan näitä syksyaamuja, kun on kirpakka sumuinen ilma ja hiljaisuus. Se pistää miettimään syvällisiä. Näin syntymäpäivänä sitä ajattelee omia vanhempiaan ja kiittää tästä elämästä. Huono omatunto iskee tupakoidessa. Äitin nähden en polta, vaikka se varmasti tietää tämän paheen. Ehkä mä haluan sen silmissä olla se kiltti ja vastuuntuntoinen tyttö, joka joskus olin.. Murrosiässä sitä tuli kapinoitua ja poikaystävän löydyttyä tapeltua sen puolesta kaikin voimin. Vanhemmat kun inhosivat Samia ihan periaatteesta. Pikkuhiljaa he tutustuivat ja ihastuivat, oppivat päästämään musta irti ja antoivat siunauksensa. Vaikka elämä ja seurustelu siinä taistelussa olikin vaikeaa, se kannatti, se vahvisti ja varmisti omat tunteet: tuon kanssa mä loppuikäni haluan elää, se ei pelästy pienistä. Ja niin me käveltiin alttarille syyskuussa 2007. <3
Iskän kanssa tullaan hyvin juttuun. Se tietää mun virheeni ja tarjoaa tupakan. ;) Se jaksaa selittää elämän vaikeita kysymyksiä ja puhelimessa sen kanssa kuluu aina vähintään puoli tuntia. Jos paha kriisi iskee, isi tulee käymään ja tuo turvallisen olkapään. Meillä on yhtä lyhyt pinna, mutta ollaan molemmat tietyllä tavalla ylpeitä ja sitkeitä. Äitiltä ollaan opittu sietokykyä ja tyyneyttä kohdata asiat sellaisina kuin ne ovat.
Isovanhemmiltakin on tarttunut hyvät opit. Ihan konkreettisen voisin mainita, kun tuo pullataikina nyt tuolla kohoaa. Kun en aiemmin saanut ikinä sitä onnistumaan. Aina tuli pullista tykinkuulia. Mummulta sain neuvot taikinan tekoon ja kohottamiseen, ja sen jälkeen homma onkin toiminut niin hyvin, ettei oma ukkokaan tahtonut uskoa pullaa mun leipomaksi. Taikinaa pitää näet sekoittaa ja pullat pyörittää aina samaan suuntaan, koska hiiva kulkee siellä "nauhana". Jos se "katkeaa", taikina nousee huonosti. Rasvaa en sulata velliksi, vaan sekoitan sen koneella klönttinä taikinaan. Kulhon päälle laitan liinan ja nostan taikinan uuniin kohoamaan. Uuniin käännän päälle vain valon, näin se on vedoton ja sopivan lämmin paikka kohota. No mummun neuvoilla sain jopa pyöreistä pullista ehjiä. Ne pitää lintata juuri ennen voitelua ja uuniin laittamista, sitten ne eivät repeile. ;)
Katsotaan kuinka tänään käy. Ihana kun on kiertoilmauuni, saan pullat paistettua ennen puoltapäivää kun äiti tulee ammaksi. Ja ehkä soitan ekan pellin jälkeen naapurin aamukahville.
Onpa muuten omituista olla näin aikaisin hereillä, monta juttua ehtinyt jo tekemään. Oskarikin heräsi ja linnottautui velipojan kanssa tietokoneelle katsomasn muumeja. Eeva tuolla kujertelee vielä sängyssä ja Viljami taisi siirtyä meidän sänkyyn jatkamaan uniaan. Mikäs tässä ollessa.. :)
Niin se vain hurahti tämäkin päivä..
Isot pojat lähtivät puolen päivän aikaan päiväkerhoon. Otin kaksi nuorempaa kyytiin ja ajelin uunipellin kanssa vanhan ystäväni äitiä tervehtimään. Uunipellin tarina menee näin:
Ystäväni tupsahti keväällä meille poikaystävänsä kanssa. Mukana heillä oli leivontavärkkejä, peltejä ja läjä keittokirjoja, sekä katsastushuoltoa vailla oleva pikkuinen pösö. Sillä aikaa kun ukot ropasivat pösöä, akat leipoivat sisällä. Tai siis kaveri leipoi ja itse seurasin vierestä.. ;) No, luomuksia tuli jos jonkinlaisia, montaa sorttia. Tarkotus oli viedä ne ystävän työpaikalle seuraavana aamuna, kun olisi viimeistä päivää töissä. Viimeinen piirakka oli menossa uuniin, mutta kuinka ollakaan, pelti oli liian suuri, eikä mahtunut mitenkään päin. Taikina siirrettiin mun pellille ja hyvin paistui. No, kun tämä tuulihattu sitten tuli myöhemmin palauttamaan peltiä, se olikin väärä ja kaiken lisäksi liian pieni. Ei se ole haitannut, kunnes vasta nyt syksyllä, kun pitäisi tehdä iso kakku pikkutytön synttäreille ja paistaa levypohjat kolmella pellillä yhtä aikaa. Siis kun minähän olen niin laiska, etten ala kolmea taikinaa tekemään taikka paistamaan sitä kolmessa osassa.
Siis mentiin sitten lasten kanssa peltiä vaihtamaan. Ystävän äiti oli tulostamme erittäin ilahtunut, hän kun asuu nykyään yksin, mies muutti kirkkomaalle viime vuonna ja lapset ovat jo kaikki pesästä pois lentäneet. 'Isoäiti' keitti hyvät kahvit ja nosteli pöytään herkkuja montaa sorttia. Kävi välillä pesemässä Viljamin suklaisia käsiä ja touhusi mielissään. Kaivoi lapsille leluja ja istui sohvalle lukemaan pojalle satukirjaa. <3 Pari tuntia vierähti oikein mukavasti, ja jäi fiilis, että on tervetullut useamminkin. JA arvatkaa minkä Eeva kaivoi sieltä kopasta ensimmäisenä!!?? NUKKEVAUVAN!! Se siis alkaa selvästi näyttää tyttömäisiä piirteitään.. Ihanaa. Mä kun olen pelännyt, ettei siitä tytöstä tyttömäistä prinsessaa tule ikinä, kun on kolme isoveljeä.. Mutta alku näyttää tällä hetkellä äitin silmiin erittäin lupaavalta. ;)
No haettiin pojat kerhosta ja samalla serkkupoikakin koulusta. Oskarille oli sattunut pieni haaveri, olivat kaverin kanssa kolauttaneet viisaat päät kirjaimellisesti yhteen ja sen seurauksena kaksi alahammasta alkoi 'heulia'. Soitin hammaslääkäriin ja saatiin huomiselle aika. Ei tuo vakavalta vaikuta, mutta onhan se aina hyvä käydä näyttämässä.
Olihan se Aappokin ehtinyt kerhossa kiukuttelemaan, mikä oli odotettavissa, kun heräsivät aamulla turhan aikaisin ja pitivät järkyttävää meteliä koko aamupäivän. Oli kummallisia tappeluita ja herneitä nenässä jokaisella, ja jokaikisestä asiasta.. Josko huomenna parempi päivä pojilla.
Ukkoa ei kuulunut kotiin ja soittelin perään. Ilmoitti olevansa myöhään töissä. No menin sitten lasten kanssa ulos, kyllästyin sekaiseen terassiin ja otin itseäni niskasta kiinni. Työkalut ja epämääräiset kanisterit nurkan taakse piiloon, luistimet varastoon, homeiset kengät roskiin jne.. Ja kas kun alkoikin näyttää jo paremmalta. Vähän vielä miehekkäästi lapioin, roudasin muutaman kiven ja keräilin roskia pihalta kottikärryihin.
Mies kotiutui seitsemän jälkeen. Kävin ruokakaupassa esikoisen kanssa, tuhlasin sinne melkein satasen (ush) ja laitoin iltapalan. Sami livahti jo nukkumaan(suotakoon se 12-tuntisen työpäivän jälkeen), lapset innostuivat vielä tappelemaan ja muistin koneessa haisevat pyykit. Äiti on tulossa huomenna vahtimaan muita lapsia kun menen Oskarin käyttämään siellä hammaslääkärissä. Oli pakko vielä illan päälle pistää pyykkikone pyörimään, imuroida, ja pestä keittiön lattia, muuten äiti ei älyä olla tekemättä kotihommia täällä. Jos ei ole tekemistä niin sen on pakko olla tekemättä??
Sokerikakkupohjan laitoin uuniin huomista varten. Sain ukolta luvan mennä synttärilahjana kangaskauppaan ja äiti lupasi, että voin mennä ilman lapsia sen hammaslääkärin jälkeen. ;) Saa nähdä raaskinko lähteä.. :)) Ja katsotaan kuka sen täytekakun lopulta huomenna tekee. Mitään juhlia en pidä, mutta lapsille on oltava kakku, olipa sitten kenen synttäripäivä tahansa. Niin että jos huomenna on ajoissa liikenteessä, saattaapi saada täältä kakkukahvit. ;)
Tässä vielä kuva prinsessasta ja prinsessan ihanasta hameesta, joka on tehty naapurin vahvimman naisen lahjoittamasta kankaanpalasta. <3 Hametta ei tietenkään kokonaan näy, mutta lavastus on ainakin hyvä. ;)