Apua mua jännittää!!

Viikossa mun elämä on kääntynyt ihan päälaelleen. Jos se oli yhtä hullunmyllyä ennen, niin nyt se on täysin sekaisin.

Naapurin kanssa oli joskus puhetta, että kauppaan, jossa hän on töissä, tarvittaisiin työntekijöitä. Huomasin siinä, että mulla olisi nyt sauma mennä hetkeksi töihin kun nuorin täytti eilen vuoden ja kunnalta saataisiin hoitaja kotiin. Enkä ole raskaana. Enkä kyllä tiedä koska menkat pitäisi alkaa..

No torstaina sitten tuli puhelu, kun olin synttäripäiväni kunniaksi kangaskaupassa. "Voinko tulla illalla tekemään työhaastattelun?" No niinpä se tuli, kerroin rehellisesti millainen mökkihöperö olen, enkä luvannut etten olisi heti raskaana jos töihin pääsen. Mutta niin sitä vain tuli työpaikka! Siis tälle kotiäidille, joka ei ole aiemmin tosissaan edes miettinyt töihin lähtöä, tultiin kotipihaan saakka tarjoamaan töitä. Elämä on ihmeellistä.

Ja nyt mua jännittää. Tänään on ensimmäinen päivä. Teen iltavuoroja, joten lapsia ei tarvitse viedä naapuria kauemmas paria tuntia pitempää kun mies töistä tullessaan ottaa ne kotiin. Minkähänlainen kaaos täällä mahtaa olla kun tulen kymmenen aikaan takaisin..? Ja muistaako se syöttää lapset ja tajuaako se todella vahtia niitä herkeämättä, etteivät ne karkaa..? Tai tappele portaissa.. Tai tuhoa keittiötä.. No, lopulta sen on pakko oppia.. Mutta alku jännittää...

Ja tähän vielä seurakunnan keikat lisäksi. Kuinka etuoikeutettu minä olen, kun saan tehdä kolmea työtä?.. Aamupäivät kotona, illat kaupassa ja viikonloppuja kirkossa. Ja tottakai oma jaksaminenkin pelottaa! Kuinkas muuten..?

Jännäkakka kurkkii.. ;) Nuorimmaisella on vähän lämpöä, annoin sille kuumelääkettä. Roskikset on täynnä ja Viljami karkasi ulos vesisateeseen. Kävin eilen naapurissa kokeilemassa tytölle välikausihaalaria. Yhdet ostin ja kaupan päälle sain vielä toiset. Pipojakin ilmaantui pussiin kiva läjä. Ja muutama Ottobre lainaksi, piirsin niistä illalla jo parit leggingsit ja pipot. Kunhan ehdin ompelemaan.. Tuleekohan sille enää aikaa?? :D