lauantai 28. joulukuuta 2013

Tällä terapian tahdilla...

Käsityöthän lasketaan terapiaksi? Kohta sitä taitaa kuitenkin joutua johonkin laitokseen, kun terapiaistunnot venyvät yli puolen yön ja seuraavaankin päivään..? Viljami rakastaa nukkekotileikkejä, joten äiti toivoi joulupukilta pojalle nukkekotia. Jonkin aivopierun seurauksena äiti päätti auttaa pukkia ja tehdä sellaisen itse. Tietenkään kaikki ei mennyt kuten elokuvissa, ja lopputuloksen voisi sijoittaa ala-asteen aikoina tehdyksi.. Katon reuna aaltoilee, samoin ikkuna- ja oviaukot. Ja maalattu lopputuloskin näyttää kutakuinkin siltä, että se on suhittu spray-maalilla ilman teippiä. (Ja niinhän se meni!) Mutta pojalle kelpaa, sehän tässä oli pointti. Oskarilla olikin ihan oma toive. Sepäs olikin sitten pakko tehdä itse, kun sitä ei mistään saanut. Täytyy kyllä sanoa, että enemmän tämä osui omalle alalle, kuin tuo sininen systeemi tuossa edellä. Ja tämä vaatimaton toive olikin sitten nyrkkeilysäkki, ja "sellaiset hanskat myös". Hanskojen suhteen kävi mäihä, pikkuveli lahjoitti vanhat nyrkkeilyhanskansa korjattavaksi. Ja pienen väännön ja käsinompelun (siis tommoset punkerothan ei mitenkään mahtunu paininjalan alle, vaikka kaikkeni tein) jälkeen niistä tuli vallan kelvolliset ja toimivat jälleen. Jouluostokset venyivät muutenkin ihan viimetinkaan, kun päivät kuluivat töissä. Kummilapsia ei syystä ja toisesta lahjottu tänä vuonna mitenkään. Lupaan olla parempi kummitäti ensi vuonna. Kangaskaapissa majaili muutama Raumalainen posliinikoira, ja tiskivuorta paetakseni lukittauduin "työhuoneeseen" ja surruttelin kummitytön kokoisen mekon. Sikäli mikäli se neidille kelpaa. Kankaaseen painettu pehmokoiran ompeluohje tietysti tunki väkisin helmaan, ja jouduin peittämään sen hassusti pussittavalla taskulla.. Sitten tämä kaksivuotias vaippapylly.. <3 Eihän 92senttisiä bodyja löydy enää muualta kuin Metsolasta. Hannan Kankaan salaisesta paketista tuli kuitenkin kiva pallotrikoo, ja sehän passasi bodyn ompelun opetteluun mainiosti. Ja hyvä tuli. Samaisesta paketista nämäkin kankaat. Ja mikäs siinä ommellessa, kun kankaat oli kerran valmiiksi leikattuina pöydällä. Koko setti valmistui sinä aikana, kun ukko kävi "pikaisesti hakemassa" unohtuneen puhelimensa neljän kilometrin päästä. Ja juu, se meni autolla. Ihana hiljaisuus. Mistä se tuli? Taisipa viimeinenkin kukkuja simahtaa.. Ja kello on vasta 23.47. Ei meillä ole joulun aikaan mitenkään rytmi mennyt sekaisin. Tuntuu ehkä ihan pikkuisen silmissä tämänaamuinen herätys töihin kello 05.45. Mutta kangaskaapissa olis vielä punaisen sävyistä samaa pallotrikoota. Tulis tosi kivat leggarit ja mekko tytölle. Varsinkin kun vähän yhdistelis..??

4 kommenttia:

  1. no mutta,eikös se antamisen ja saamisen ilo oo parasta :)
    rytmit ne on täälläki sekasi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se. Ja ihana kattella lasten ilmeitä kun paketista paljastuu hartaita toiveita. :) Ja kuunnella kaksvuotiaan juttuja kun se leikkii nukkekodilla. <3

      Poista
  2. Super äiti kun kerkeet vielä töihinkin ja lapset kaitsia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerkee kun on pakko. Toki ukon joululoma tuo oman helpotuksensa asioihin. ;)

      Poista