Takaisin tuttuun ja turvalliseen.

Päätös on nyt tehty, se on vakaa, ja se oli helppo: Maaliskuussa äiti jää kotiin. Työelämä on nyt nähty ja koettu, ja se saa riittää tältä erää. Syitä on monia:

1. Päiväkodin aukioloajat eivät jousta iskän työaikojen mukaan. Toisin sanoen mummua rasittaa hakea lapsia päiväkodista muutamaksi tunniksi jatkohoitoon.
2. Äiti ei voi tehdä aamuvuoroja kuin viikonloppuisin, muutoin työajat ovat 11- 21. Siis, äiti näkee iskää vain silloin kun se nukkuu.
3. Ei kannata. Verojen, päivähoitomaksujen ja työmatkakulujen jälkeen palkasta jää käteen 300 euroa. Sen vuoksi äiti ei viitsi uuvuttaa itseään.
4. Äiti ei tykkää päiväkodista, koska:
a) Lapset eivät ole vieläkään sopeutuneet sinne. Joka kerta jokainen tappelee vastaan. Joka kerta hakiessa kysytään:"koska meidän ei enää ikinä tartte mennä päiväkotiin?"
b) Päiväkodin tädit eivät osaa pestä tuttipulloa, eivätkä katsoa repusta kuivia varahanskoja.
c) Päiväkodissa saa laittaa hiekkaa toisen paidankauluksesta sisään.
d) Päiväkodin tädit eivät ehdi vaihtaa vaippoja ulos lähtiessä. Jos 1-vuotias on kakannut housuun välipalan jälkeen ennen kolmea, kakka on housuissa vielä puoli viisi kun lapsi haetaan päiväkodin pihasta kotiin.
e) Lapset käyttäytyvät (kuulemma) kunnolla päiväkodissa. Kaikki patoutumat riehutaan ulos sitten illalla kotona. Kun neljä lasta juoksee koko illan pitkin seiniä, yrittäkääpäs laittaa ne ajoissa nukkumaan. Heko heko.

5. Äiti haluaa olla parempi äiti. Nyt äiti on väsynyt, kiukkuinen, kosketuskammoinen, itkuinen, univelkainen, stressaantunut ja ilkeä. Sama koskee myös roolia nimeltä Vaimo.
6. Esikoinen lähtee syksyllä eskariin, ja äiti haluaa olla kotona pienen "koululaisen" kotiutuessa.

No niin. Minä palaan siis tuttuun ja turvalliseen kotiäidin arkeen. Työelämä on ihanaa, mutta se vie liikaa aikaa perheeltä ja parisuhteelta.
Eikä tuo nyt kuitenkaan ihan vaan syvältä ole ollut. Ollaan taas monta kokemusta rikkaampia. Iskä on saanut uuden suhteen ja näkökulman lapsiin ja kotitöihin. Äiti tietää, miltä tuntuu nousta ennen sianpieremää tienaamaan perheelle rahaa, josta verottaja taas vie suurimman osan. Äiti ei enää pelkää pultsareita, och vågar prata sitt dåligt svenska.

Taas tänään pojat kysyivät kotimatkalla: "koskako me ei enää mennä päiväkotiin?" Vastasin että Maaliskussa.
"Voitaisko me sitte mennä sinne sun kerhoon?" Kyllä se passaa, äitin kerholla tarkoitetaan avointa päiväkotia. Siis sellaista, johon äitikin "saa tulla". ;)

Nyt äiti toivoo, että Maaliskuu tulisi nopeasti. :)