Taas kaikki mullin mallin.. :)

Eipä sitä kannata mitään suunnitella, tämä elämä yllättää ihan täydellisesti vähän väliä.. :D

Äiti odotteli malttamattomasti maaliskuuta. Jotain tapahtui, ja kotiäitiys alkoikin jo nyt. Lääkäri määräsi sairaslomalle, viikoksi ja sen jälkeen hakemaan uuden paperin. Eletään siis viikko kerrallaan kotona, kunnes työsopimus loppuu.

Parisuhde teki melkoista siksakkia joululoman ja vuodenvaihteen yli. Piti ottaa väsynyttä äitiä niskasta kiinni ja kerrata tärkeysjärjestyksiä. Sovittiin, että seuraavan vapaapäivän tullen otetaan aikaa ja lähdetään illaksi johonkin. Tarkempaa suunnitelmaa ei tehty.

Odotettu päivä koitti. Surffailin päiväuniaikaan netissä ja eksyin hotellivertailuun. Ammaksi luvannut pikkuveli suostui jäämään yöksi, varasin hotellihuoneen ja ilmoitin ukolle vasta varmistuksen tultua.

Ilta oli ihmeellinen, ei tarvinnut riidellä mistään. Vaikka ulkona oli karmiva pakkanen, käveltiin miehen valitsemaan ravintolaan, syötiin ilman kiirettä ja viihdyttiin. Isi- ja äiti-vaihteet sai kääntää hetkeksi pois päältä ja olla ihan rauhassa. :) Kierrettiin jopa kauppoja ja shoppailtiin! Ja olihan se luksusta, kun hotellihuoneessa oli oma sauna ja poreallas!

Aamulla huomattiin, että oli ollut omituista nukkua, kun jalkopäässä ei ollut kolmea paria kylmiä jalkoja. Kotona odotti yllätys. Olin valmistautunut kaaokseen ja haiseviin vaippoihin, mutta talo olikin siisti, lapsenvahti hereillä, lapset syötetty, pesty ja puettu. Ja kello vasta 11. :D

Työelämä oli sinänsä mukavaa, mutta parisuhde maksoi siitä eniten. Nyt kotiäitiyden alkaessa pitää muistaa olla tyytyväinen, että miestä näkee hereillä. :)

Lapset "joutuvat" vielä muutaman kerran päiväkotiin, mutta irtisanon hoitopaikat heti kun asiat selkeytyvät. Muistuttakaa sitten mitä tämä oli, kun seuraavan kerran haikailen pois kotoa. :D

Nyt kävi näin. Kiitos kaikesta. :)