Juhlaa koko viikonloppu

Työmiehen sisko perheineen oli viikonlopun vierailulla. Ai että sitä elämän mäiskettä, lapsia pyöri talossa kahdeksan ja aikuisiakin ajoittain neljästä kuuteen. No miehet sitten tärkeinä rakensivat taas autotallia, nyt siihen valmistuvat isot lokkiovet..

Lauantai-iltana lähdettiin naisten kesken kuplavolkkari-ajelulle. Jostain syystä kotona tuntui olevan hermot tiukalla, puhelin näet soi armottomasti ja neljäveen kakkavahingoista ja puuttuvasta asuntovaunun roikasta raportoitiin ja muistuteltiin, hoputettiin. Ajeltiin sitten mummulasta roikkaa hakemaan. Eipä kupla tahtonutkaan lähteä käyntiin enää pitkän ajon jälkeen. Pojat ja pappa sitä säätivät ja starttailivat ja kotona Työmiehen hermo pingotti entisestään, kun ei luottanut vaimon velipoikien säätötaitoihin. No, volkkari saatiin kuitenkin käyntiin ja ajeltiin piuhan kanssa kotiin tiskivuorta madaltamaan.

Ukot häipyivät hommiinsa ja akat jatkoivat sisällä. Ladoin astiat koneeseen ja pistin käyntiin. Eipä se lähtenytkään, surisi vain. Nollattiin kone ja käynnistettiin uudestaan. Ja uudestaan. Ilmoitin Työmiehelle, että tiskikone on rikki, ja tiskivuoro vaihtui miesväelle. Ukko tuli sisälle, nollasi koneen ja laittoi sen käyntiin. Noin vain.

Meni hetki, ja lammikko alkoi levitä keittiön lattialle. Pesu oli jo onneksi loppu, poistoputki ilmeisesti rikki. Lapset saatiin nukkumaan, osa asuntovaunuun ja loput sisälle. Ukot rehasivat tiskikoneen pesuhuoneeseen. Ruuvailussa kului useampi tunti, ja välillä piti vesiletkua hakea mummulan tallista. Kahdelta yöllä kone tuupattiin paikoilleen ja testipesu käyntiin. Itse painuin nukkumaan ja Työmies jäi vahtimaan ohjelman loppuun. Lattia pysyi kuivana.

Sunnuntaina satoi vettä. Koko päivän. Piha valui liejua, eikä lasten tappelu tabletin pelivuoroista pysynyt hallinnassa. Lähdettiin koko sakki sisäleikkipuistoon. Moni muukin oli päättänyt viettää sateisen sunnuntain samoin. Eipä se haitannut, lapset riehuivat itsensä piippuun ja nukkuivat kotimatkan. Laitettiin hampurilaisia iltaruuaksi, ja jätettiin taas ukot kotimiehiksi, sillä välin kun haimme facekirppari-ostoksia naapurikunnasta. Ajeltiin navigaattorin ohjaamana reikäisiä pikkuteitä ja toivottiin että auton vanteet (Työmiehen silmäterät) säästyvät lommoilta.

Lasten nukutusoperaation jälkeen vietettiin taas laatuaikaa naisten kesken. Ukot ja lapset nukkuivat ja Veljeni Leijonamieli kaipasi arviontia. Tultiin lopputulokseen, että dvd saa odottaa jemmassa muutaman vuoden. Kuusivuotiaallekin taistelut ja pahat sotilaat ovat turhan pelottavia. Harvoin katson lasten elokuvia etukäteen, mutta olin hyvilläni, että tein niin tällä kertaa. Säästyttiin painajaisilta. ;)

Maanantai-aamuna heräsin iloiseen hihkumiseen. Raotin silmiä ja näky oli tämä. :D Niin se vauva kasvaa ja kehittyy. Oli varmaan kivaa päästä tuohon seisoskelemaan, hihkumisesta päätellen. Laitoin pojasta Työmiehelle kuvan WhatsAppiin. Päivällä poikaa saikin sitten pelastaa mm. tiskikoneesta..

Iltasella vieraiden lähdettyä kotimatkalle ja sateen tauottua livahdettiin ystävän kanssa lenkille. Ei tullut tällä kertaa rakkoja, ja mielialakin parani ulkoilmassa kummasti. Sopivaan pilvenrakoon lenkkimme sattuikin, sillä sade alkoi uudelleen kotipihaan päästyämme. Äiti hölläili ja antoi lapsille iltapalaksi kauan himoittua kääretorttua.

Kylvyn jälkeen eskarilainen sai virtapiikin ja halusi auttaa kotihommissa. Siinä kun itse imuroin, poika oma-aloitteisesti tyhjäsi JA täytti tiskikoneen.