Lasten kasvatusta..

Naapuri sai sunnuntai-aamuna inspiraation siivota tonttien rajalla olevan romuläjän pois. Kävin juttelemassa ja naapurintäti kertoi, että yksi pojista on käynyt potkimassa heidän koiraansa sen ollessa aitauksessa.

Pidin pojille puhuttelun. Face-to-face ja pelottelin(=kerroin faktoja) että koira suuttuu ja puree, eikä päästä irti ennenkuin jalka on poikki, ja alkaa vihata kaikkia lapsia. Naapurit siivoilivat pihalla edelleen ja komensin pojan mennä pyytämään anteeksi. Poika lähti.

Hitaasti se hiippaili pihan poikki. Jäi puun taakse piiloon seuraamaan tädin ja sedän puuhia. Kohta se tuli itku silmässä takaisin sisälle. "Äiti mitä se täti tekee kun mä meen sinne?" Sanoin että täti ei lyö eikä pure, sille tulee hyvä mieli kun käyt pyytämässä anteeksi ja lupaat ettet enää kiusaa koiria. "Miten pyydetään anteeksi?" poika vielä kysyi. Sanoin että 'saanko anteeksi' riittää. Poika lähti juoksujalkaa takaisin ulos. Jäi metsänreunaan odottamaan.

Kohta täti huomasi pojan ja meni luokse. Tovin siellä juttelivat ja pian poika hyppeli takaisin. Ovella jo hengästyneenä huuteli "Se sanoi että silloin kun ne on pihalla niin saa mennä juttelemaan ja ne antaa silittää koiraa!" Kysyin, että tuliko hyvä mieli kun pyysit anteeksi. "Tuli." Poika vastasi ja alkoi pistellä puuroa poskeensa.

Pieniä suuria asioita. Anteeksi pyytäminen on vaikeaa. Olen pojasta ylpeä, kun se teki sen. Näin miten sitä pelotti. Sanoinkin sille miten reipas se oli. Ja olen aika varma, että koira saa tästedes olla rauhassa. Olen sitä mieltä, että puhuttelu tai kotiaresti saati pelikielto ei olisi auttanut, poika unohtaisi koko asian. Anteeksipyyntö ja sen myöntäminen, että on tehnyt väärin käy hyvin 'rangaistukseksi' vaikkei se sitä olekaan. Se pistää ajattelemaan ja sen muistaa pitkään, koska siihen liittyy niin paljon tunteita: jännitystä, pelkoa, häpeää, helpotusta ja iloa.

Se on kuitenkin ehkä vaikein kasvatuskysymys juuri siksi, että itse siinä on huono esimerkki. En minä ainakaan osaa, tai muista, viitsi tai huomaa pyytää anteeksi omia töppäilyjäni. Olisi tärkeää pyytää lapsiltakin anteeksi kun aihetta on. Tämä oli äidillekkin hyvä muistutus. Toivon mukaan naapurisopu säilyy.. Kunnes seuraava ongelma ilmenee. ;)