Viime vuotta yritin mielessäni summailla. Eipä siitä paljoakaan muista, kun on vauvavuoden huuruissa eletty. Pieniä kriisejä on taatusti ollut, isompiakin hankaluuksia, mutta kyllä mun mielestä koko vuosi on ollut kaikin puolin hyvä ja onnellinen. Paljon on opittu, jokainen. Parisuhteessakin on ollut kaikenlaista, joka on pakottanut keskustelemaan ja tekemään kompromisseja ja näin hitsannut meitä enemmän yhteen. Lapsetkin oppii joka päivä jotain, ja tänään näin nuorimmaisen ensimmäiset varovaiset askeleet. ♡
Tuo neiti onkin pian jo 10 kuukauden ikäinen. Pikkuinen Helmi, joka on kaikkien lemmikki. Isommatkin pojat unohtavat kiukkunsa kun vauva ojentaa kätensä ja loiskauttaa märän suukon. Suukkoja jaellaan puolin ja toisin. Minäkin olen sitä opetellut. Hellyyden jakaminen on aina ollut jotenkin hankalaa, toisin kuin Työmiehelle, joten olen nyt oikein tosissani yrittänyt petrata. Ja ei se kyllä haitaksi ole ollut. Kotoa nuokin mallit on taskuun tarttuneet. Vauvoja on helpompi helliä kuin isompia, mutta olen huomannut että kyllä nuo 'esiteinitkin' tykkäävät kun äiti joskus ottaa ja rutistaa halauksen. Onhan ne ihania.
Äitiysloma loppui. Joulu meni ja uusi vuosi alkoi. Mies jäi kotiin isäkuukaudelle. Taloudellisestihan se tekee vähän tiukkaa, mutta luulen että ei tätä yhteistä aikaa voi rahalla korvata. Isä saa viettää lasten kanssa aikaa ilman että on työpäivän jälkeen väsynyt. Äitillä on aikuinen tukena ja seurana, ja matalampi kynnys ottaa omaa aikaa. Ja nyt on oivallinen hetki unikoululle.
Ukolle ei tarvinnut ajatusta kauaa myydä. Onhan se totta, että vauvan valvottaminen ja äidin väsymys vaikuttaa koko perheeseen. Ja se, kun vauva kiehnää ja kitisee yöt samassa sängyssä ja häiritsee isänkin unta, vaikuttaa vielä vähän lisää. Syysloman jälkeen on tainnut yksi ainoa yö mennä kahdella herätyksellä. Muuten tyttö herättää 4-8 kertaa.
Tänään on unikoulun ensimmäinen yö. Työmies keräsi hermonsa ja komensi minut yläkertaan nukkumaan. Tyttö nukahti viidessä minuutissa omaan sänkyyn isin silitellessä. Tunnin päästä heräsi (kuten aina) ja kokeili kaikki mahdolliset itkusävyt etsien äitiä. Isi pysyi rauhallisena ja tytön kiukku ja raivo kesti vain parikymmentä minuuttia. Kerroin ukolle olevani ylpeä hänestä, itse olisin jo luovuttanut. Tein kiitollisena iltapalankin sille valmiiksi. Täällä nyt jännitän kuinka yö tulee sujumaan ja pinna kestämään.. Monta ajatusta lähetin tuonne ylöskin ja pyysin murulle kärsivällisyyttä.
Pojilla alkaa koulukin ensi viikolla. Tällä hetkellä kolme lasta on mummulla yökylässä. Ekaluokkalainen jätti yökylän väliin kun halusi päästä isotädin luokse leikkimään. On se silti ehtinyt toisia kaipailemaankin, kun ei äitistä taikka kaksivuotiaasta velipojasta ole kaveriksi pleikkarin pelaamiseen. Onneksi tulevat huomenna kotiin. Ihan 'korkojen kera', sieltä tulee myös pikkusisko ja -veli tänne hoitoon mummun ja papan reissun ajaksi.
Elämä on Elämää isolla eellä. Monesti ollaan iltaisin ukon kanssa juteltu ja huomattu, että asiat ovat todella hyvin. Talossa pyörii Työmiehen, lasten ja lasten kavereiden lisäksi velipoikia (enoja), serkkuja ja ystäviä. Pihassa on 'uusi' pikkuinen kauppakassi, jolla on näppärä kuskata kerholaisia, käydä kirpparilla ja kurvata vaikka ystävän luokse kahville. Kodinhoitohuone pursuaa pyykkiä, märkiä hanskoja ja haalareita. Vaatehuoneen pöydän alla lasten pieniä vaatteita odottamassa kierrätykseen kuskausta. Pakastin on täynnä leipää, ja pussit repeävät helposti kun niitä yrittää nostella. Ulkona on hirmu kylmä, mutta takka hohkaa lämpöä.
Näillä eväillä tästä vuodesta tulee varmasti yhtä hyvä ja onnellinen kuin entisestäkin. Toivottavasti teillekin.♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti