Viiden lapsen äiti.

Näin sitä on pian kolme viikkoa elelty ja opeteltu uutta arkea seitsemän hengen perheessä.
Esikoinen on innoissaan käynyt jo kaksi viikkoa eskaria, nelivuotiaalla alkoi taas seurakunnan päiväkerho, ja kolmevuotiaskin pääsi uuteen kolmevuotiaitten kerhoryhmään. En tiedä kumpi on enemmän innoissaan: eskarilainen vai 'pikkukerholainen'.. :D

NEITI on pikkuveljeen suhtautunut oikein hienosti. Vauva on ihana ja sitä pitää saada hoitaa. Huuto tulee, jos äiti ei anna sitä syliin.. Tai jos joku velipojista saa sylitellä vauvaa. Päiväunia tyttö on  jättänyt välistä useamman kerran, ihan kyllä äidin syystä.. Kun äiti ei ole muistanut/ehtinyt/viitsinyt tapella tyttöä nukkumaan. Ja kohtalaisen hyvin on kuitenkin selvitty iltaan asti.

Nelivuotias on nyt huomannut tilaisuutensa. Kun isoveli on eskarissa, hänen paikkansa 'isona poikana' on vapaa. Useimmiten aamupäivät on tappelua nuorempien kanssa, mutta välillä poika on keksinyt oikein kivojakin juttuja: esimerkkinä tämänaamuinen 3-v kerhoon kuskaaminen: "Mä voin mennä takapenkille vahtimaan pieniä, niin V saa mennä etupenkille kun se on tänään kerholainen." <3

Sairaalasta kotiuduttuamme lapset kävivät viikon verran pahasti ylikierroksilla. Toki sadekeleilläkin oli osuutensa. Päivät ja varsinkin illat olivat yhtä villiä riehumista, huutamista ja tappelua. Meno rauhoittui sunnuntai-iltana: pojilla oli menossa 'painimatsi' mikä tarkoittaa suurin piirtein sitä, että isoin lyttää pienemmät lattiaan huutamaan, ja toiset yrittävät päästä karkuun. Tässä taistossa esikoinen äkkiä kolautti leukansa velipojan päähän. Alkoi hirveä huuto, pojalta valui veri suusta ja kirkui hampaitten hajonneen. Kun lopulta päästiin kunnolla tutkimaan tuhoja, selvisi että yksi alaetuhammas oli irronnut(se löytyi lattialta) ja viereinen kääntynyt niin pahasti eteenpäin,  että ien oli halki. Päivystyksessä neuvottiin odottamaan aamuun ja hammaslääkäriin. Saatiin maanantaille aika ja hammaslääkäri otti toisenkin hampaan irti. Poika oli reipas ja ylpeänä  esitteli sekä isoa koloa suussa että irrotettua hammasta pienessä putkilossa.

Äiti on kyllä ollut superväsynyt. Suurin syy tähän on alhainen hemoglobiini. Nyt olo tuntuu jo paremmalta, kun on muistanut syödä rautaa. :) Onneksi on ollut vapaita kodinhoitajia, ja saimme jopa vakituisesti kodinhoitajan käymään 1-2 kertaa viikossa. Mies on vauvan syntymän jälkeen pitänyt tasan yhden päivän vapaata töistä..  Rakennusalalla ei kannata pitää lomia silloin kun töitä riittää. Säästetään isyyslomat joulun aikaan, niin alkuvuosikin on sitten taloudellisesti helpompi. :)
Muuten ukko on kyllä kotona ollessaan enemmän osallistunut lastenhoitoon, ja ihan oma-aloitteisesti. Harmi vain, että sitä ei juuri kotona näy, kun kumpaankin autoon pitää tällä hetkellä tehdä remonttia. Ja jos omilta autoilta jää aikaa niin aina voi korjailla naapureitten ja kavereitten vehkeitä. O_o Mutta kyllä mä osaan sitten hermostua kun menee liian pitkälle, tai väsyn itse yksinoloon. ;)

Ja ylpeänä voin kertoa, että olen opetellut uuden hyvän jutun, nimittäin iltasadun! Olen aina vältellyt ääneen lukemista, ihan vain laiskuuttani. Nyt tuntui mahdottomalta saada lapset nukkumaan ihmisten aikaan niin, että eskarilainenkin ehtisi nukkua tarpeeksi. Kaivoin hyllystä Astrid Lindgrenin ja ennenkuin olin päässyt Ronja Ryövärintyttären ensimmäisen luvun loppuun, koko sakki nukkui. Ja sama toimi koko viikon. Eikä se lukeminen ollutkaan niin hankalaa kuin olin luullut. ;) Tästä on hyvä jatkaa..

Vielä kun oppisin käymään lenkillä, olisin luultavasti hyvinkin tyytyväinen itseeni. :D