Tissi

Se on sit kummallinen juttu. Ja jostain syystä herättää paljon mielipiteitä. Vauvaelämä nyt kuitenkin pyörii paljolti tissin ympärillä. :D

Imetys onkin taas toinen tarina. Ja aina siitäkin saa keskustelun aikaiseksi. Itse olen aikalailla puolueeton sen suhteen.. Omat kokemukset kun on aika moninaiset. Ensimmäinen poika siis syntyi rv35+1 ja eli ensimmäisen viikkonsa vastasyntyneitten teho-osastolla OYKSissa. Siellä poika söi ensin nenämahaletkusta, sitten pullosta. Silloin kehittyi ensimmäisen kerran suhde rintapumppuun. Imetystä yritin opetella ensimmäiset kolme kuukautta, kunnes luovutin: pojalle rinta vain ei kelvannut, olihan se työläämpää pulloon verrattuna. Pullovauvasta tuli kuitenkin oikein hyvä poika.

Toinenkin poika syntyi rv35+1. Tehovalvonnassa taisi olla vuorokauden tai kaksi, sitten pääsi osastolle äidin kanssa ja kolmen tai neljän vrk:n iässä kotiuduttiin. Imetys lähti käyntiin ihan erilailla, ja 7kk:n iässä poika hylkäsi tissin itse. Liekö pikkuveli jo maistunut maidossa.. ;)

Kolmas pojista taas pysyi mahassa pikkuisen pidempään ja syntyi vasta 35+2! Taas meni viikko keskolassa, mutta imetystä saatiin onneksi opetella siellä. Ja hyvän alun jälkeen maito loppui vauvan ollessa vasta 5kk. Tähän syyksi päättelin stressin, sillä jännitys siitä valmistuuko talo aikataulussa, sekä muutto ja siihen liittyvät hankinnat, paperit ym. veivät energiasta valtaosan..

Tytön kanssa elämä oli kaikin tavoin erilaista. Vauva syntyi täysiaikaisena rv37+2, pääsi heti vierihoitoon, imetys sujui ja kaiken piti olla hyvin. Jostain syystä imetys oli kuitenkin inhottavaa. Maitoa riitti ja vauva söi, imetys ei sattunut, mutta silti koin imetyksen epämukavaksi. Ehkä alitajuntaan oli jäänyt jotain ensimmäisistä päivistä, kun kymmenen minuutin imettämisen jälkeen vauva piti irrottaa rinnasta ja juosta vessaan oksentamaan - jälkisupistukset olivat jotain hirveää.. "Urheasti" jatkoin, kunnes maidontulo lakkasi tytön ollessa 6kk. Vauva nukkui todella hyvin yöt, eikä tarvinnut yöllä maitoa, kaiketi syy oli siinä.. Pullon opettelussa olikin sitten ongelmaa kerrakseen.. :D

Ja taas kerran imetys on inhottavaa. Rinnanpäät on rikki, vauva syö tiheästi ja pitkään, ja nyt löytyi vielä sammas pojan suusta. Mies tuo Saskiaa Lidlistä, niin saadaan sammas asettumaan. Kunhan haavat paranevat, yritän aivopestä itseni pitämään imetyshetkistä. Onhan se tavallaan pieni lepohetki, ja onhan se ihana vain istua ja katsella ihanaa lasta.. Ja yöllähän se on ehdottomasti se helpompi tapa ruokkia vauva, kun ei tarvitse nousta pulloja lämmittelemään. ;) Mutta enää en pode huonoa omaatuntoa sen takia että välillä annan korviketta pullosta, kuten tein esikoisen aikana. Ehkä mä vielä opin.. ;)