perjantai 3. lokakuuta 2014

Vyöhyketerapiassa

Vauveli on ollut viime viikot kipeä. Mahavaivainen, kiukkuinen ja nukkunut huonosti. Sammaskin vaivaa edelleen lääkkeestä huolimatta. Yöt on valvottu ja kanniskeltu pikkuista, päivät menty sumussa, kotityöt tehty yhdellä kädellä ja kannettu vauvaa toisella. Mies on viihtynyt talon ulkopuolella omien projektien parissa. Univaje vaivaa molempia, mies ratkaisi omansa muuttamalla alakertaan nukkumaan.

Eilen tuli stoppi. En saanut uuden pyykkitelineen muovista jalkaa paikalleen, vauva huusi vaunuissa ja mies kiukutteli kun ei päässyt tietokoneelle. Pillahdin itkuun. Mies lähti autotalliin. Lapset riehuivat ja äiti itki vauva tissillä sohvalla. Soitin vyöhyketerapeutille, sille samalle joka hoiti itkuisen tyttövauvan kaksi vuotta sitten. Saatiin aika seuraavalle päivälle. Mies sai lukea whatsappista vaimon pitkän vuodatuksen ja avunpyynnön. Mökötti, mutta tuli sentään yöksi viereen nukkumaan. Ja vauva nukkui yön, vain kolmesti heräsi syömään.

Mummu saapui lapsenvahdiksi ja lähdin pojan kanssa 'hierontaan'. Vyöhyketerapeutti oli löytänyt edellisen käynnin paperit ja muisti minut. Näki läpi. Näki stressin. Sanoitti uupumuksen, pettymyksen, turvattomuuden ja tuen puutteen. Myös rankka synnytys käytiin läpi. Ja se taustoitti kaiken muun. Myönsin masennuksen ensimmäistä kertaa. Ja se helpotti.

Vauvan vatsavaivat tälläkin kertaa johtuvat minusta. Ja rankasta alusta. Jo syiden tiedostaminen helpotti omaa oloa. Joku ymmärsi, eikä syyllistänyt. Antoi luvan olla väsynyt. Vauva huusi äänensä käheäksi hoidon aikana. En pelännyt, sillä tiesin että lapsi on osaavissa käsissä. Ajelin kotiin monissa mietteissä. Toivoin miehen ymmärtävän viestini oikein.

Kotona oli siistiä. Tiskit oli laitettu, jopa yläkerran kaaos oli järjestetty. Ihana äiti. <3 Mies tuli kotiin ja ehti hetken istua ja kuunnella kuinka vauvan kanssa sujui. Ja mistä kaikki johtui. Mietteissään lähti sekin jatkamaan autoremonttia. Vauva heräsi syömään ja jatkoi taas uniaan. Katsottiin lasten kanssa videota.

Oma olo on toiveikas. Mies päästi lähelle ja puhui omasta stressistään. Jotain oli ymmärtänyt viesteistä kun lupasi pyytämättä ehtiä ajoissa kotiin saunomaan. Vauva on erilainen. Väsynyt, syö rauhassa, rento. Nähtävästi kaikki vaikuttaa kaikkeen. Maanantaina uusi aika vyöhyketerapiaan, josko sitten varaisin myös itselleni hoidon.

Kyllä me tästä selvitään.. <3

Seuraava aamu olikin jo helpompi, vaikka vauva herättelikin yöllä usein. Mies oli siinä vieressä, edellisenä iltana ehdittiin jutella asioista lisää, myös synnytyksestä puhuttiin. Pienestä on kaikki kiinni. Nyt tuntuu että molemmilla on halua taas yrittää löytää se parisuhde. Ainahan se jää taka-alalle uuden vauvan tullessa, ja aina se pitää löytää uudelleen. Ollaan siinä käännekohdassa.

Toinen oppi terapeutilta oli läsnäolo. Harjoittelin sitä eilen. Istuin vauva sylissä sohvalla ja yritin keskittyä riehuviin lapsiin. Katsoin vain. Meteli olikin helpompi sietää. Yhtäkkiä meno alkoikin rauhoittua kun lapset aistivat äidin katselevan. Siinä ne sitten könysivät kainaloon koko lauma ja kaikilla oli asiaa. Tänä aamuna onnistuin läsnäolosta ja kännykän käytöstä mainitsemaan miehellekin ilman että se loukkaantui.

Odotan innolla maanantaita. Uskon että hoito tehoaa vauvaan ja mahavaivat hellittävät. Neidillä tehosi jo ensimmäinen kerta, mikä on harvinaista. Yökitinäkin on helpompi sietää kun tietää että se helpottaa pian.

2 kommenttia:

  1. vedet silmissä luin <3 voima-halaukset sinne <3 muista,ettet ole yksin,ajatuksissani olen monta kertaa päivässä luonasi.. Jos voisin,tulisin ja laittaisin teidät miehesi kanssa kahdestaan jonnekin.Pitäisin huolta lapsista..Onneksi siellä on mummo,joka auttaa <3 ja vyöhyketerapeutti,joka auttaa vauvaa.Saisitko ajan itsellesi? Hän hieroisi sinua? Siitäkin voisi olla apua... On todella hyvä asia myöntää ääneen,että on väsynyt ja masentunut,se jo auttaa eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoitolassa on tarjolla myös Rosenterapiaa joka kuulosti itselle sopivalta. Taidan kokeilla sitä. :) ja kiitos<3

      Poista