Ei sitä aina viitsi.. Tai siis mä viitsin mitään aika harvoin. Tai no joo, oon mä useinkin tosi reipas ja teen kaikenlaista, mutta aamut. Puhhuh....
Onneksi eskarilainen on reipas ja omatoiminen. Äiti on kyllä hereillä kun se lähtee, mutta HARVOIN noussut siihen aikaan ylös. Ja meillä on herätys kuitenkin vasta kahdeksalta. :D
Tänä aamuna kello soi ensimmäisen kerran 7.45. Pistin torkun päälle, oon ihan mestari torkuttamaan. Kello pirisi viiden minuutin välein aina 8.35 asti. Petteri höpötti pinnasängyssään. Eskarilainen nousi jo ennen kahdeksaa, puki vaatteet päälleen, söi aamupalaa ja tuli vartin yli kysymään, voisiko jo lähteä odottamaan taksia. En luvannut, koska taksi tulee vasta varttia vaille yhdeksän. Puolelta se kyllästyi odotteluun ja puki ulkovaattet. :)
Nostin pikkumiehen viereeni ja vanuttiin vielä hetki. Aappo johti pienempien leikkejä, rakensivat peitoista telttoja olohuoneeseen. Yhdeksän maissa äitikin raahautui alakertaan keittämään aamukahvia.
Kello on nyt jo yli puolen päivän, eikä äiti ole tehnyt oikeastaan mitään. Pikkuiset on toki saaneet aamupalansa ja juniori on nukkunut jo yhdet päiväunet. Äiti kävi pikasuihkussa sillä välin ja sai vaatteet päälleen. Siihen se sitten jämähtikin. Kolmatta kahvikuppia vedetään ja suunnitellaan josko sitä viitsisi lämmittää lapsille myöhäiseksi lounaaksi eilistä ruokaa, ja laittaa päiväruuan uuniin..
Kyllä mä kohta.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti