Blogihiljaisuus...

Viime syyskuun jälkeen on tapahtunut.. Paljon.

Synnytys oli rankka, ensimmäinen kuukausi oli yhtä sumua. Masennuskin vaivasi. Mies pakeni naapureiden autotalleihin, vauva itki ja äiti oli väsynyt. Käännekohta taisi olla hiukan ennen ristiäisiä: Käytin vauvaa miehen patistamana vyöhyketerapiassa. Terapeutti oli tuttu jo tyttövauvan ajalta, ihana ihminen, joka taas näki silmistäni kaiken ja puki sanoiksi. Jatkoin mielen purkamista kotona miehelle, ja asiat alkoivat järjestyä ja helpottaa. Mies oli enemmän kotona, auttoi lasten kanssa ja aloitti uuden projektin: oman autotallin.

Loppusyksyn aikana piha kaivettiin tasaiseksi, autotallin kivijalka valettiin ja seinät nousivat pystyyn. Löytyi uusia ystäviä: oma serkkupoikani, joka innostui ukon kanssa rakentamaan ja plussana serkkupojan tyttöystävä. <3 Meiltä löytyikin ikäerosta huolimatta paljon yhteistä, ja suurimpana samanluontoiset miehet. Miehet, jotka eivät osaa pysyä paikallaan, tekemättä mitään. Miehet, joilla riittää työpäivänkin päälle virtaa, joka pitää purkaa johonkin. Esimerkiksi jääralliin, autoihin tai meidän tulevaan autotalliin. Monet riidatkin on käyty parisuhdeajan puolesta, mutta kaikkiaan meillä on mennyt ihan hienosti.

Joulukin oli ja meni. Siitä saatan joskus laittaa oman postauksen, mikäli löydän kuvia. :)

Tuli tammikuu, meni helmikuu, ja ollaan jo maaliskuussa. Pikkumies täytti jo 7kk, lähti ryömimään ja oppi istumaan. Poika on aina aurinkoinen, ihana tapaus. Nukkuu hyvin ja syö hienosti.

Löysin taas rakkaan harrastukseni, Tyttö sai mekon vanhasta topistani. Pikkumiehelle tuli paita mekosta, jonka mallista en pitänyt. :)

Huonejärjestys muuttui ja melkein koko huusholli koki pienen muodonmuutoksen. Kiitos mun retrohulluuden. ;) Tästä aiheesta jossain välissä lisää. 

Tulin vain kertomaan, että täällä mä oon edelleen. :)