Reissun päälle..

Se on kumma, miten suviseuroihin lähtö aina takkuaa. Nytkin, kun vaunu saatiin kuntoon, niin autoon ei saatukaan vetokoukkua. No vetoauto järjestyi sillä, että osa porukasta lähti papan kyytiin. Mies oli suunnitellut pitävänsä perjantain vapaata, mutta koska ei ilmoittanut sitä ajoissa, se ei lopulta onnistunutkaan. Ja ensi viikon kesälomareissu pitää sitten tehdä ilman vaunua.. Huoh...
No nyt ollaan kuitenkin matkalla Pudasjärvelle muiden yhtä hullujen sekaan. Pienten lasten kanssa hikoilemaan ahtaisiin tiloihin, helteiseen vaunuun nukkumaan ja väentungokseen tuplarattaiden kanssa. Kesän kohokohta! Oikeasti. Mieli ja sielu lepää kaltaistensa keskellä. Kaikki on tuttua kaikille, turvallista ja normaalia. Kukaan ei käänny perään laskemaan lapsilukua, kukaan ei ihmettele meikitöntä naamaa tai lasten rään tahrimaa paitaa. :)
Ukkonen näkyy jääneen taakse. Samoin lukuisat matkavalmistelut. Miehen vaatetus ja kengät on uusittu. Lapsille hankittu shortseja, kumisaappaita ja lippalakkeja. Nelivuotias halusi välttämättä H&M:lta kirkkaanpunaiset tennarit. :D Motonetistä asuntovaununpeilit ja akku, Prismasta juniorimakuupusseja ja evästä..
Vaunua on pakkailtu monena päivänä, muistilistaa käyty läpi varmasti sata kertaa.. Aamuisen saunomisen jälkeen pojat pukivat päälleen kumppareita myöten ja odottelivat pappaa lähtövalmiina ainakin tunnin verran. ;)
Seuraava etappi taitaa olla Kalajoki. Sään salliessa päästetään lapset uimaan ja ruokaillaan, ennenkuin jatketaan matkaa. Nyt tuntuu jo lomalta! Kotiäideillä sitä ei tahdo koskaan olla.. Mutta tällä reissulla saa relata. Koti pysyy siistinä kun siellä ei kukaan mellasta, lapsille kirjataan puhelinnumerot eksymisen varalta. Ollaan ulkona ja tavataan tuttuja. Vaunullakaan ollessa ei tarvitse stressata sillä kalusto on oma.. ;)
Radiosta kuuluu jo terveisiä suviseuroista. Pian mekin ollaan siellä! <3

Juhannusjuhlaa

Hei ystävät rakkaat! Kuinkas teidän juhannus sujui? Täytyy sanoa, että täällä päässä viime päivät ovat olleet kerrassaan loistavia. :))
Juhannus alkoi juhlavalla lipunnostolla naapurin pihassa perjantaina tasan kello kuusi. (Se on ainut jolla on lipputanko tässä lähiössä. ;) ) Veisattiinpa oikein virrestä. :D Tai ainakin eno veisasi itseni lisäksi. Muista en ole ihan varma. ;)
Olin lauantaiaamun kanttorin sijaisena, kuten sunnuntainakin, mutta eivät ne työt kummemmin elämää häirinneet.
Saatiin siskon perhe juhannusvieraiksi. Saunottiin joka ilta, ja lauantaina sisko käänsi oikein saunavihdankin. Pitää muuten muistaa viedä se ulos tuolta pesuhuoneesta, sain siitä allergiakohtauksen aamulla. :D
Lauantaina mentiin juhannuksen kunniaksi kahden perheen voimin kotiväen ruokapöydän täytteeksi. Vietettiin ihana päivä isolla porukalla perheen ja ystävien kesken, pikkupojat pääsivät elämänsä ensimmäisen kerran jokirantaan ongelle. Saalistakin tuli, ne piti illalla vielä perata ja grillata. Ja uskalsivat pojat maistaakin. ;) Oli meillä toki muutakin grillattavaa, kiitos taas siskon, ja saatiin vielä kaksi juhannusvierasta lisää kun täti ilmestyi miehensä kanssa iltaa istumaan.
Sunnuntaina töistä tullessa kotona odotti yllätys: sen lisäksi, että tiskipöytä oli siivottu, hellalla kiehui iso kattilallinen KUORITTUJA perunoita. No minä tein sitten mureketta, mies hoiti muusin pöytään. Ja maistui hyvälle. Tosin sisko oli tainnut hoitaa sen tiskihomman, sillä lusikat, haarukat ja veitset oli lajiteltu erikseen. Mies ei sellaiseen kuluta turhaan energiaa. ;)
Ruuan jälkeen sakki meinasi väsähtää ja hieno sunnuntaipäivä uhkasi mennä makoiluksi. Onneksi saatiin loistava idea.
Vaunu oli saatu kasaan perjantaina, ja siivottua kuntoon. Päätettiin lähteä tyyppaamaan kalusto. Puolessa tunnissa vaunuun oli pakattu eväät, uintikamppeet, vaipat ja astiat unohtamatta vessapaperia. Miehet löivät vaunun siskonmiehen Excursionin koukkuun ja navigaattoriin kirjattiin päämääräksi Storsandsvägen.
Perille päästiin ja pienen säätämisen jälkeen löytyi uskomaton retkipaikka. Hiekkaranta oli pitkä kuin nälkävuosi, merivesi oli uimakelpoista ja pitkälle matalaa. Aurinkokin ilmaantui pilvimuurin takaa paistamaan juuri meille. Lapset rakastuivat paikkaan heti, samoin aikuisemmat. Joka iikka uskaltautui uimaankin.
Vaunulla käytiin välillä paistamassa lättyjä ja makkaraa ja taas mentiin rantaan. Eipä ole leppoisampaa reissua ennen tehty. Taatusti uusitaan, ja ensi kerralla ollaan yötä. :) "Palas päivä ikinä!" tuumasi kolmevuotias kotimatkalla takapenkiltä.
Näistä oli meidän juhannus tehty: perheestä, ystävistä, elämästä ja pienistä iloista, pientä hulluutta unohtamatta. :) Tosin kilometrin juoksu matalassa merivedessä pikkusiskoa karkuun (vahingossa roiskaisin sen päälle vettä) otti vähän tervakeuhkon kunnon päälle, mutta se on sivuseikka.
Elämä on hienoa. Pyykkikoneessa pyörii hiekkaiset pyyhkeet ja kastuneet vaatteet. Väki nukkuu. Naapuri kävi lainaamassa maitolitran. Odottelen pikkuveljeä yökylään, se lupasi olla huomisen lapsenvahtina. Itse menen kirkkoherranvirastolle opiskelemaan kanslistin hommaa. Neljän yön päästä lähdetään suviseuroihin ja seuraava viikko on miehellä kesälomaa. Ei passaa valittaa kun kaikki tuntuu olevan taas niin hyvin. ;)

Mä puhuin äsken äitin kanssa alakerrassa...

Nelivuotias oli vissiin joskus tutkinut pyykkikoria. "Äiti sulla on joskus tullut pikkareihin punasta kakkaa." "Ei ei se ole kakkaa kun se oli verta." "Mitä? Miks sulta valuu pyllystä verta?" "Naisilta tulee joskus verta pimpasta, ei se ole vaarallista." No pojalle selitys kelpasi. Toiset olivat jo omassa huoneessa menossa nukkumaan. Isoveli alkoi heti valistaa pienempiä. "E (3-v), kuule, äitiltä tulee joskus pimpasta verta kun se on nainen!" "V (2-v), kuulitko sä, äitiltä valuu *ssshhtss-äänitehoste* pyllystä verta!!".. No mitenkäs tämän nyt sitten paremmin selittäis..? Kysymyksiä seuraa taatusti lisää ja huomenna naapurinkin lapset saavat kuulla miten äitin pylly toimii.. :D

No eipä siinä. Pääsin töihin taas. Kanttori pitää kuukauden virkavapaata ja toimin juhannukseen asti sijaisena. Ihana päästä töihin lomalle. ;) Toki tekemistä sitten riittääkin hautajaisten ja lauluiltojen kanssa, mutta onpahan hyvä palkka. :) Ukko tosin soitti kesken mummokuoron harjoitusten haluavansa nukkumaan kun on kuumeessa. No pidän huolen ettei huomenna mene sairaana töihin.

Ystävä soitti tänään ja kertoi hakevansa asuntoa. Aikoivat pitää puolison kanssa miettimistauon. Toivon että asiat siellä järjestyvät ja asumuserosta seuraa enemmän hyvää kuin pahaa.

Tää iltavilli lapsilla on jotain ihan kamalaa. Tekis mieli kuvata videolle, mutta eipä siitä muuta selkiäis kuin tämä kauhea meteli joka lienee pahempaa kuin sodassa. Pappa tapasi sanoa kun oma väki riehaantui:"Jos sodassa olis näin kova meteli, niin siellä ei olis kukaan." Samaa täällä liputetaan.

Lastenhuoneen metallinen turvaporttikin on mennyt rikki. Että miettikääs siitä minkälaisia tuholaisia meillä pahana päivänä asuu. ;) Hyvänä päivänä on kolme kultaista pikkupoikaa jotka istuvat keittiössä taiteillen toisilleen ja äitille puuväripiirustuksia ja perhekuvia. Ja osaavat sanoa kiitos, ja oho sori äiti, se oli vahinko.

Kolmen viikon päästä on suviseurat! Ihana päästä omalla vaunulla! Ja oman perheen kesken. Viime vuonna yövyttiin vuokravaunussa tädin ja sen lasten kanssa. Ressaava reissu oli, mutta hyvin meni kuitenkin. Tänä vuonna ressi ainakin vaunun osalta nolla! En malta odottaa..

Täytyypä tästä lähteä raivaamaan kulkuväylät auki ja lääkitä mies yöunille. Aamulla pitää olla pitämässä kiinni ettei karkaa töihin ja sairastu pahemmin. Väitti kyllä ettei kuumetta enää ole, mutta mittari todistaa toista. Miehet kyllä on kamalia kun sattuvat sairastamaan, sillä silloin tehdään vähintäänkin kuolemaa ja ollaan täysin passattavia.. Onneksi meidän edustaja on kuitenkin hyvin harvoin sairas. *koputtaa puuta*

Elämää kerrassaan. Pitää yrittää nauttia välillä, mummokuoron mukaan eläkkeellä on vielä vähemmän aikaa tehdä tai miettiä mitään, kun silloin vasta onkin kiire. Uskoisko tuota...? :)

Kiirettä pitää

Monta viikkoa mennyt hujauksessa. Kaksi viikonloppua reissatessa. Anoppi on nähty, toisena viikonloppuna Vantaa, Kehä kolmonen ja Nummela.. Sillä reissulla koukkuun tarttui oma asuntovaunu.

Täytyy kyllä ihmetellä tuota Etelä-Suomen omakotiasumista. Tontit ovat pieniä. Siis TOSI pieniä. Omalla pihalla ei voi edes pierasta ilman että naapuri kärsii. Talo, josta asuntovaunun haimme, oli rinteessä ahdettuna muiden mökkien väliin. Tontilla ei ollut tilaa nurmikolle, eikä liioin talollekkaan. Talo oli hyvin hyvin pieni. Kesämökin kokoinen, jos sitäkään. Ja ruma. :/ Remontti vielä kesken..

Ihmettelin tätä asumista sedän vaimolle, joka meinasi, että Pohjanmaalla ne kuvitelmieni kartanot ovat. Olin ajatellut, että pääkaupunkiseudulla ihmiset ovat rikkaita ja asuvat hulppeissa lukaaleissa. Ilmeisesti ne 200neliön mökit ovatkin meilläpäin.. Vähän suuntaa antoi se, että setä maksaa rivitaloasunnosta 1500 euroa vuokraa/kk. Huhheijjakkaa. Me lyhennetään sen verran asuntolainaa kahdessa kuukaudessa. :D

No, meillä on nyt oma asuntovaunu, jolla päästään suviseuroihin. Makuupaikkoja on viidelle aikuiselle, mahdollisuus rakentaa kerrossänky ja asentaa suihku. Etuteltta tuli kaupan päälle. Nyt pitää varmaan liittyä karavaanareihin. Vaunu oli täällä meidän peräkylällä neljäs. On puoli metriä pitempi kuin naapurin munsterland ja toisen naapurin soliferista ei edes puhuta. ;) Ja naiset kävivät kadehtimassa sinisen väristä sisustaa, on nimittäin tyylikäs. :) Pikkusisko ei ole vielä käynyt. Se alkaa nyt kisaan mukaan. Meillä on auto ja vaunu muttei vetokoukkua, niillä on auto ja koukku muttei vaunua. Kohtapa niillekkin sellainen ilmestyy, ja pikkuisen isompi kuin meillä. Jos ei muuten niin ainakin uudempaa vuosimallia. :D Kilpavarustelu on ihan kivaa niin kauan kun itse on johdossa. :D Tämä on tätä Pohjalaista naapurisopua..

Kaiken kaikkiaan elämä hymyilee. Helteitä on piisannut ja lapsilla on toinen kahluuallas jo menossa. Ensimmäinen hajosi ja paikkailtiin jo viikon perästä.. Nyt on muutaman päivän satanut ja ukkostanut. Ja kakarat ovat tietty siksi ihan seinähulluja.. Eilen jo hajosin niihin, onneksi pikkuveljellä on rahapula, se tuli heti pyydettäessä lapsenvahtikeikalle ja päästiin ukon kanssa tuulettumaan pariksi tunniksi. Luksusta sekin. Mietin vaan, kuinka monella perheellä on mahdollisuus saada lastenhoitaja tunnin varoitusajalla ja pikkupalkalla..?

Kello on puoli kymmenen ja puolet lapsista vielä nukkuu! Itse nousin jo tunti sitten kun nuorimmainen heräsi ja alakerrassa huudettiin pyyhkimään.. Vaunun matot pitäisi pyykätä, keittiön lattia kaipaisi pesua ja pyykkiäkin saisi taas pestä. Kävi muuten pyykkikoneellekin köppäisesti. Ihmettelin kun ohjelma oli jo loppunut mutta pyykit valuivat vettä. No koneesta löytyikin sitten taskullinen ruuveja. Poistoputki tukossa, nukkasihti jumissa jne. No pikku vinkkinä aloin itse purkamaan vehjettä. Ukko vaan tuumasi: ai sä korjaat sen, ja häipyi. No löysin vian, korjasin sen, sain miljoona haavaa ja nirhaumaa käsiin ja hermot kireiksi. Kone käyntiin ja uusi vika ilmaantui. Rumpu ei pyörinyt. Ja remminhän saa vain ruotsista. Iskä kaivoi puhelimen päässä netistä oikeanlaisen ja pistin tilaukseen. Mies ihmetteli ulkona kaverin 205:en hätävilkkuja.. Lopulta kun remmi kolahti postilaatikkoon, kiepautin sen paikoilleen koneeseen nätisti kuin ammattilainen, eikä mies edes neuvonut vieressä kun se oli töissä. :))

Naisethan tätä maailmaa pyörittää. Kukkakaupan myyjä totesi, että auton ilmastointilaitteen keksijän on pakko olla nainen. Tämä naisinsinööri lähtee nyt pesemään vauvanpyllyä..

Äitienpäivä

Ai että mikä tunne, kun kolmevuotias tulee herättämään antamalla pusun poskelle. Hetken kuluttua mies tuo kahvikupin ja valtavan kakkupalan sänkyyn. Nelivuotias kantaa kirjekuorta, josta paljastuu itsetehty rannekoru, kortteja tulee useampi, vauva kiipeilee selässä. Jotain ainutlaatuista. Onnellista..

Ja kello on vasta kahdeksan.. Mies hoitaa aamupalat, äiti ilmoittaa laiskottelevansa koko päivän. Ruuan tosin tein, mutta muuten otin rennosti. Sain päiväunetkin, sinä aikana tiskihommat oli tehty ja keitetty uudet kahvit. Ruotsista ei kuulemma löytynyt mitään äitienpäivälahjaa, sain lupauksen parisuhdeillasta: tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että kysytään lapsenvahti ja lähdetään kahdestaan kaupunkiin ostamaan jotain kivaa vaimolle, tai mennään syömään.

Parisuhde on miehen kotiuduttua toiminut uskomattoman hyvin. Ehkä pieni ero teki hyvää ja sai huomaamaan, että toista osaa vielä ikävöidä. Olemme jutelleet näinä päivinä varmasti enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä. Kaikenlaisista arkipäiväisistä asioista, myös toiveista ja unelmista. Ja jääkiekosta. Tai mies on puhunut siitä, itse vain kuuntelen ja nyökkäilen. ;)

Joka tapauksessa, vietimme lasten kanssa kolme hienoa päivää keskenämme. Ensimmäisen mummulassa, toisen avoimessa päiväkodissa ja lauantain mummulan väen kanssa Ähtärin eläinpuistossa, jonne reissasimne papan asuntolinja-autolla. Retki oli mahtava elämys lapsille. Aurinko paistoi ja oli melkein kesä, pojat juoksivat edestakaisin ihmetellen suuria ja pieniä eläimiä villisian porsaista karhuihin. Kotona kerrottiin iskälle parhaat palat.

Pojat leikkivät kotipihassa naapurin tytön kanssa.. Isommat huolehtivat muistaessaan ettei kaksivuotias karkaa. Äiti vahtii ikkunasta, nuorin nukkuu päiväunia. Elämä on mallillaan.. Äiti on vähän väsynyt, kuten aina aamuisin. Kohta pitää aloittaa ruuanlaitto, sen jälkeen päiväunirumba ja pyykinpesu. Eilisestä siivouspäivästä ei ole enää montaakaan merkkiä jäljellä, muttei se niin vakavaa ole. Pian tulee taas uusi. ;)

Se on jännä kuinka joskus riitti siivouspäivä kerran kahdessa viikossa, nykyään täytyy siivota kunnolla vähintään kahdesti viikossa. Kun muutimme puolitoista vuotta sitten uuteen kotiin, imuroin joka ilta ja pesin vähintään keittiön lattian. Nyt se innostus on hiukan hiipunut, mutta täytyy myöntää, että siivottua tulee silti usein. Kuuden hengen taloudessa tulee sotkua, ja konttaisikäinen syö ja kakoo kaikki roskat lattialta.

Tässä se elämä kuluu ja lapset kasvavat. Ensi viikonloppuna olen taas kanttorin sijaisena ja loppukuusta tulee siitä tili. Kesäkuu kuluu urkujen takana.. Ja sitten onkin jo suviseurat! Aika menee nopeasti. Täytyy ruveta ruuanlaittoon ja nauttia taas siitä tappelusta, pian nämäkin ajat ovat ohi. ;)

Synttärijuhlia

Niin se vain meni keskiviikkokin 8.5. Kaksi vuotta sitten se oli äitienpäivä. Vietimme sen synnytyssalissa punnertaen kolmatta poikaamme maailmaan. Mies sai kätilöltä syntymäpäiväonnittelut, eikä minun tarvinnut ostaa lahjaa sinä vuonna. ;)

Maanantaina pesin ikkunoita. Hommaa on siirretty vuosi, mutta kun alkuun pääsi, se olikin yllättävän mukavaa. Tiistai kului siivotessa, ja iltayö leipoessa. Keskiviikkona sitten juhlittiin isää ja poikaa.

Tällä kertaa juhlat onnistuivat hienosti. Vieraita oli paljon. Lapsia 22 ja aikuisia 11. Tarjottava riitti, ja yläkerran kaiteen raosta onkiminen oli illan kohokohta. :D Täällä maalla ei tarvitse ohjelmaa juuri järjestää, lapset keksivät sitä itse. Aikuisilla riittää aina puhuttavaa, eilen osa lapsista katsoi tietokoneella videota, toiset leikkivät lastenhuoneessa.

Kaikenkaikkiaan päivä oli hieno. Ulkona lämmin ja sisällä viileämpi, kun mies älysi kääntää ilmastoinnin kesäasentoon. ;)

Tänä aamuna noustiin aikaisin ja vietiin iskä junalle. Lähtivät firman porukalla Ruotsiin.. Täällä sitä sitten ollaan viikonloppu yh:na neljän lapsen kanssa. Onneksi ukko on taas sunnuntaina kotona. Saa sitten passata. ;)

Jotain kivaa voisi lasten kanssa kehittää. Jos ilmat olisivat hyvät, voisi lähteä vaikka Ähtärin eläinpuistoon lauantaina. Siis jos jaksan. :D Täytyy suunnitella..

Parempi päivä

Aamulla on mukava herätä haisevan vaipan sijasta huutoon: "Äitii, pyyhkimään!!" Ai että meidän reipasta kolmevuotiasta. Kello näytti puolta yhdeksää, toisetkin heräilivät. Päätin olla reipas, ja jäädä lasten kanssa aamutouhuihin sen sijaan että vetäisin pitkälleni sohvalle ja jatkaisin unia. Jos aamuisen nälkämetelin viitsisi nauhoittaa, sitä ei kuuntelisi kukaan. Kaksivuotias huutaa, vauva huutaa, vanhemmat pojat tappelevat.. Kunhan puurolautaset sai  eteen, mökä hiljeni.

Luulin, että ehtisimme ajoissa tällä kertaa avoimeen päiväkotiin, vaan olipa turha luulo. Ainahan sitä tulee pari muuttujaa. No, yhdentoista aikaan oltiin vihdoin matkassa. Takapenkiltä kuului yhtäkkiä kolmevuotiaan pohdinta: "Äiti, neekelit naulaa meille siks ku niillä on luskea naama ja meillä on valkoset." Mitäs tuohon nyt sanoisi..? Toisaalta parempi noin päin, etteivät itse naura toisten erilaisuudelle.

Päiväkodissa oli väkeä, aikaisin tulleet alkoivat lähtötouhuihin ja meno rauhottui pikkuhiljaa. Mökki on sen verran pieni, että tulee ahdasta jo viiden kotiäidin voimin. Ehdin viiden minuutin verran olla ainoa äiti, kunnes uusin tulokas pääsi paikalle. Maalaiskunnasta hänkin. Meiltä löytyy paljon yhteistä, ja lähtiessä on mukava jatkaa juttua vielä lasten kanssa pihan leikkipuistossa.

Kotona odotti yllätys: ruuan tuoksu oli eteisessä vastassa. Mies oli tullut aiemmin töistä ja nälissään päättänyt tehdä päiväruuan, ja sattumalta juuri saman mitä olin itse suunnitellut. On se mahtavaa istua joskus valmiiseen pöytään, toisen tekemä ruoka on aina paljon parempaa. Kiitos vain ukkokulta.

Jos tätä menoa jatkuu, päivästä tulee loistava. Ehkä suunnistamme lasten kanssa ulos, siellä riittää taas tekemistä. Tai sitten voidaan tapella siitä, kumpi saa nukkua päiväunet. Tosin se on turhaa, koska mies voittaa aina ja joka kerta. Voisin toki lähteä ostamaan saranoita ikivanhaan kaappiin ja laittaa sen kuntoon, sitten olisi tilaa suunnitella vierashuoneeseen ompelukoneelle työpöytää.