Olipa taas onni matkassa..

Tuntui nenässä kumma haju.. Työmies istui koneella ja takassa paloi iloinen tuli. Ajattelin, että puut siellä käryävät, keräilin leluja ja komensin lapsia sänkyihin.

Olin menossa tietokonehuonetta kohti, kun näin sen nurkasta nousevan savun. Tulipa vipinää ukkoonkin kun akka alkoi huutaa!

Joku lapsista oli löytänyt tinakolvin ja tietämättä sen tarkoitusta lykännyt töpselin pistorasiaan. Siinä se pyykkikasan alla iloisena lämpesi ja kärysi. 

Onneksi äiti oli tällä kertaa hereillä.. Ehkä ukkokin olisi hetken päästä huomannut..Viimeistään siinä vaiheessa kun vaatteet olisivat liekkiin asti leimahtaneet. 

Onneksi. Päästiin vähällä.

Juhlaa koko viikonloppu

Työmiehen sisko perheineen oli viikonlopun vierailulla. Ai että sitä elämän mäiskettä, lapsia pyöri talossa kahdeksan ja aikuisiakin ajoittain neljästä kuuteen. No miehet sitten tärkeinä rakensivat taas autotallia, nyt siihen valmistuvat isot lokkiovet..

Lauantai-iltana lähdettiin naisten kesken kuplavolkkari-ajelulle. Jostain syystä kotona tuntui olevan hermot tiukalla, puhelin näet soi armottomasti ja neljäveen kakkavahingoista ja puuttuvasta asuntovaunun roikasta raportoitiin ja muistuteltiin, hoputettiin. Ajeltiin sitten mummulasta roikkaa hakemaan. Eipä kupla tahtonutkaan lähteä käyntiin enää pitkän ajon jälkeen. Pojat ja pappa sitä säätivät ja starttailivat ja kotona Työmiehen hermo pingotti entisestään, kun ei luottanut vaimon velipoikien säätötaitoihin. No, volkkari saatiin kuitenkin käyntiin ja ajeltiin piuhan kanssa kotiin tiskivuorta madaltamaan.

Ukot häipyivät hommiinsa ja akat jatkoivat sisällä. Ladoin astiat koneeseen ja pistin käyntiin. Eipä se lähtenytkään, surisi vain. Nollattiin kone ja käynnistettiin uudestaan. Ja uudestaan. Ilmoitin Työmiehelle, että tiskikone on rikki, ja tiskivuoro vaihtui miesväelle. Ukko tuli sisälle, nollasi koneen ja laittoi sen käyntiin. Noin vain.

Meni hetki, ja lammikko alkoi levitä keittiön lattialle. Pesu oli jo onneksi loppu, poistoputki ilmeisesti rikki. Lapset saatiin nukkumaan, osa asuntovaunuun ja loput sisälle. Ukot rehasivat tiskikoneen pesuhuoneeseen. Ruuvailussa kului useampi tunti, ja välillä piti vesiletkua hakea mummulan tallista. Kahdelta yöllä kone tuupattiin paikoilleen ja testipesu käyntiin. Itse painuin nukkumaan ja Työmies jäi vahtimaan ohjelman loppuun. Lattia pysyi kuivana.

Sunnuntaina satoi vettä. Koko päivän. Piha valui liejua, eikä lasten tappelu tabletin pelivuoroista pysynyt hallinnassa. Lähdettiin koko sakki sisäleikkipuistoon. Moni muukin oli päättänyt viettää sateisen sunnuntain samoin. Eipä se haitannut, lapset riehuivat itsensä piippuun ja nukkuivat kotimatkan. Laitettiin hampurilaisia iltaruuaksi, ja jätettiin taas ukot kotimiehiksi, sillä välin kun haimme facekirppari-ostoksia naapurikunnasta. Ajeltiin navigaattorin ohjaamana reikäisiä pikkuteitä ja toivottiin että auton vanteet (Työmiehen silmäterät) säästyvät lommoilta.

Lasten nukutusoperaation jälkeen vietettiin taas laatuaikaa naisten kesken. Ukot ja lapset nukkuivat ja Veljeni Leijonamieli kaipasi arviontia. Tultiin lopputulokseen, että dvd saa odottaa jemmassa muutaman vuoden. Kuusivuotiaallekin taistelut ja pahat sotilaat ovat turhan pelottavia. Harvoin katson lasten elokuvia etukäteen, mutta olin hyvilläni, että tein niin tällä kertaa. Säästyttiin painajaisilta. ;)

Maanantai-aamuna heräsin iloiseen hihkumiseen. Raotin silmiä ja näky oli tämä. :D Niin se vauva kasvaa ja kehittyy. Oli varmaan kivaa päästä tuohon seisoskelemaan, hihkumisesta päätellen. Laitoin pojasta Työmiehelle kuvan WhatsAppiin. Päivällä poikaa saikin sitten pelastaa mm. tiskikoneesta..

Iltasella vieraiden lähdettyä kotimatkalle ja sateen tauottua livahdettiin ystävän kanssa lenkille. Ei tullut tällä kertaa rakkoja, ja mielialakin parani ulkoilmassa kummasti. Sopivaan pilvenrakoon lenkkimme sattuikin, sillä sade alkoi uudelleen kotipihaan päästyämme. Äiti hölläili ja antoi lapsille iltapalaksi kauan himoittua kääretorttua.

Kylvyn jälkeen eskarilainen sai virtapiikin ja halusi auttaa kotihommissa. Siinä kun itse imuroin, poika oma-aloitteisesti tyhjäsi JA täytti tiskikoneen.

Lasten kasvatusta..

Naapuri sai sunnuntai-aamuna inspiraation siivota tonttien rajalla olevan romuläjän pois. Kävin juttelemassa ja naapurintäti kertoi, että yksi pojista on käynyt potkimassa heidän koiraansa sen ollessa aitauksessa.

Pidin pojille puhuttelun. Face-to-face ja pelottelin(=kerroin faktoja) että koira suuttuu ja puree, eikä päästä irti ennenkuin jalka on poikki, ja alkaa vihata kaikkia lapsia. Naapurit siivoilivat pihalla edelleen ja komensin pojan mennä pyytämään anteeksi. Poika lähti.

Hitaasti se hiippaili pihan poikki. Jäi puun taakse piiloon seuraamaan tädin ja sedän puuhia. Kohta se tuli itku silmässä takaisin sisälle. "Äiti mitä se täti tekee kun mä meen sinne?" Sanoin että täti ei lyö eikä pure, sille tulee hyvä mieli kun käyt pyytämässä anteeksi ja lupaat ettet enää kiusaa koiria. "Miten pyydetään anteeksi?" poika vielä kysyi. Sanoin että 'saanko anteeksi' riittää. Poika lähti juoksujalkaa takaisin ulos. Jäi metsänreunaan odottamaan.

Kohta täti huomasi pojan ja meni luokse. Tovin siellä juttelivat ja pian poika hyppeli takaisin. Ovella jo hengästyneenä huuteli "Se sanoi että silloin kun ne on pihalla niin saa mennä juttelemaan ja ne antaa silittää koiraa!" Kysyin, että tuliko hyvä mieli kun pyysit anteeksi. "Tuli." Poika vastasi ja alkoi pistellä puuroa poskeensa.

Pieniä suuria asioita. Anteeksi pyytäminen on vaikeaa. Olen pojasta ylpeä, kun se teki sen. Näin miten sitä pelotti. Sanoinkin sille miten reipas se oli. Ja olen aika varma, että koira saa tästedes olla rauhassa. Olen sitä mieltä, että puhuttelu tai kotiaresti saati pelikielto ei olisi auttanut, poika unohtaisi koko asian. Anteeksipyyntö ja sen myöntäminen, että on tehnyt väärin käy hyvin 'rangaistukseksi' vaikkei se sitä olekaan. Se pistää ajattelemaan ja sen muistaa pitkään, koska siihen liittyy niin paljon tunteita: jännitystä, pelkoa, häpeää, helpotusta ja iloa.

Se on kuitenkin ehkä vaikein kasvatuskysymys juuri siksi, että itse siinä on huono esimerkki. En minä ainakaan osaa, tai muista, viitsi tai huomaa pyytää anteeksi omia töppäilyjäni. Olisi tärkeää pyytää lapsiltakin anteeksi kun aihetta on. Tämä oli äidillekkin hyvä muistutus. Toivon mukaan naapurisopu säilyy.. Kunnes seuraava ongelma ilmenee. ;)

Huhhei mikä päivä!

Eskarilainen heräsi taas itsekseen jo ennen kahdeksaa. Vaatteet oli päällä ja aamupalankin syönyt 07.40 kun tuli kysymään voisiko jo mennä taksia odottamaan. No taksin tuloon oli aikaa vielä tunti, joten otin pojan kainaloon torkkumaan.

Noustiin ylös sitten myöhemmin ja muutkin heräilivät. Pesin pikkumiestä ja manasin kun vessan valo oli taas pimeä. Kummallisia led-polttimoita kun eivät kuukautta kestä. No ei ollut vika lampussa, koko talosta oli sähköt poikki.

Sähköt palasivat yhdentoista kieppeillä. Saatiin aamukahvit.. Ihana ystäväkin tuli käymään ennen iltavuoroa. Laitoin ruuan uuniin ja linnoittauduin pienimpien kanssa yläkertaan ompelukoneelle. Puolen tunnin välein käytin Eevaa ja Viljamia pissalla, päätin yrittää opettaa niitä kuivaksi, kun vaippojen kulutus on ihan järjetöntä. Hyvin meni siihen asti, että sakki tahtoi ulos. Vaipat jäi päälle ulkoilun jälkeen..

Surruttelin ompelukonetta pyykinpesun lomassa. Työmiehellä venyi päivä ja kotiutui vasta kuudelta. Siihen mennessä oli hermot jo tiukalla poikien painimatsien kanssa. Ukko jatkoi illan autotallin seinien kimpussa, minä ompelujen.

Vakituinen kodinhoitajamme on sairaslomalla ja huomenna tulee pikkumiehen neuvolan ajaksi joku muu. Eihän vierasta voi päästää kaaokseen, joten lasten mentyä nukkumaan, imuroin ja moppasin alakerran ja pyyhin ikkunoista pahimmat sutut pois. Paisteltiin ukon kanssa munakasta iltapalaksi ja jatkoin taas ompelua. Tiukkaa teki, mutta valmiiksi tuli. Ja vielä saman päivän aikana. :)

Toivottavasti eskarilaiselle kelpaa. Vanhan repun vetoketjut olivat rikki ja leikkasin siitä vielä hihnatkin tähän uuteen. Mun mielestä näyttää possulta, vaikka koittaakin jotain Minecraft-tyyppiä esittää. Ehkä poika hoksaa mitä ajattelin. Jännittää... :)

Kankaana on työvaatekangas, jota jäi rattaiden uusimisesta yli. Selkäosassa levyvanua ja vuorikankaana serkkupojan ruutupaitaa. Olkahihnoissa Minecraft-nauhaa koristeena ja säätöhihnat vanhasta repusta. Kaavoja ei ollut, mittailin vanhoja reppuja ja tein sinnepäin. Ja tyytyväinen olen lopputulokseen. 

Pieniä ompeluja..

Tyynynpäällisiä kangaskaapin aarteista..

Näitä oli nopea surautella. Yhteen tuli nepparit, toiseen vetoketju ja loput perustyynyliinan "päällekkäisyys-systeemillä". :) Vasemmalla alhaalla naapurin rouvan makuupussin kangasta, vihreällä päällystin oman pikkumiehen makuupussin. Yläreunan kankaista on tehty hame ja tunika. 

Onhan nuo vanhat kankaat herkullisia. Yksi 'uusi' kangas pujahti mukaan (oikeassa yläkulmassa), kun en raaskinut leikata ehjää retropussilakanaa. Ostin tuon joskus Jyskistä kun halusin tyttövauvalle pinnasänkyyn katoksen. Kangasta riitti myös omaan kesämekkooni.

Ja Eevalle mekko collegesta.. Saa nähdä kuinka pupun kuva kestää, ompelin sen Lidlin hopean värisellä langalla. Mekon kaava OB 4/14 ja pupu jostain vanhemmasta..

Retro ♡

Mä oon hullaantunu retroon. Oon ollu vissii aina. ;)

Nyt kun koti on suht valmiiksi rakennettu, on ollut aikaa tässä asuessa unelmoida ja miettiä sisustusta. Mä oon aika äkkipikainen ja kun saan mielestäni hyvän idean, toteutan sen heti. Työmies ei aina innostu kun töistä tullessa huonekalut on vaihtaneet paikkaa ja lattiassa on naarmuja. Kun enhän mä jaksa odottaa kantoapua, ettei inspiraatio mee ohi, ja rehaan huonekaluja yksinäni paikasta toiseen. Jopa ton juuttaan painavan pianon oon repinyt huoneen poikki toiselle seinälle, ku mä vaan halusin sen siihen. Ja heti. :'D

No lapsia nukkui sitten yhdessä huoneessa neljä, ja eskarilainen alkoi kaivata omaa tilaa. Äitillä oli alakerrassa työhuone, joka joskus alunperin tehtiin poikien huoneeksi. Eihän se siellä uskaltaisi yksinään nukkua, joten Aappo saisi muuttaa kaveriksi. Huone vain on hyvin pieni, eikä sinne mahdu kahta sänkyä järkevästi. Nykyajan kerrossängytkin on hirmu massiivisia, ja mun kukkarolle kalliita.

Etsin netistä pienikokoista kerrossänkyä, tuloksetta. Kuvahaulla löysin ihanan vanhanaikaisen ja siron sängyn. Niitä vain ei myynnissä ollut yhtään. Huutonetissä niitä oli joskus ollut ja hinta nousi poikkeuksetta pilviin. Näytin Työmiehelle kuvaa, ja muisteli mummulan aitan vintillä nukkuneensa sellaisessa. Mutta ei sitä kiinnostanut mummulle soittaa.. ennenkuin näytin uustuotantoon otetun vastaavan sängyn hintaa..

Ja mummulasta löytyikin tämä ihanuus. Sänky on 60-luvun alusta, Työmiehen isälle aikanaan ostettu. Näitä ei kuulemma saa ikinä hävittää, sanoi Työmies. Kunto on alkuperäinen, edes maalia en viitsinyt laittaa pintaan, eikä se kaivannutkaan. 

Tuosta jatkettiin sohvan kimpussa. Inhosin meidän rakennusaikana ostettua sohvaa. Se kun oli niin massiivinen ja tönkkö, ja se oli liian helppo räjäyttää majanrakennustarpeiksi. Sohva lähti ja etsin vanhaa 'piianpenkkiä'. Eräänä iltana sain kuitenkin ahaa-elämyksen: Eevan sänky! Vanha sivustavedettävä, jonka äitini kunnosti ollessani parivuotias. Olen siinä itsekin nukkunut.

Sänky roudattiin alakertaan ja Eevalle laitettiin naapurista saatu pieni puunvärinen jatkettava sänky, joka muuten on myös 60-lukua. ;)

Tilasin Teva-peitteeltä kolme kerrosta patjoja sohvaan, ja samalla poikien kerrossänkyyn patjat. Jyskistä sohvatyynyjä, Teva-peitteeltä pari lisää ja olin tyytyväinen. Työmiehellekin kelpasi.

Tällä hetkellä on työn alla syöttötuoli. Se kun oli irronnut liimauksista ja alkoi olla hengenvaarallisessa kunnossa. Ei se olisi kaivannut kuin liimaa, mutta koska mä taas sain taas idean, ostin VIHREÄÄ maalia ja hioin tuolin Oskarin avustuksella. Nyt se on liimattu ja maalattu yhden kerran. Talossa haisee maalin käry. ;)

Äiti♡

Aamusta tehtiin neljän muksun kanssa ruokakauppareissu, ja hengissä selvittiin jälleen. Kerholainen ei halunnutkaan tänään kerhoon, ja olishan tuossa kiirekin tullut, joten jätettiin tällä kertaa väliin.. Siinäpä se päivä kuluikin kotona. Työmies kotiutui jo kahden jälkeen. Syötiin ylikypsää (hyvin hyvin paistunutta) lasagnea ja ukko lähti hakemaan lattialämmitysputkia autotalliin. Koska on torstai, lapset pääsivät hetkeksi 'isin ja äitin koneelle'. Kylläpä ne sinne pääsevät muulloinkin, mutta torstai on vissiin ehdoton pakko. ;)

WhatsApp pukkasi viestiä naisten riennoista.. Illaksi oli kaavailtu myöhäisillallinen Hotelli Kantarelliksessa. Sunnuntaihin mennessä olisi pitänyt ilmoittautua, mutten tehnyt sitä kun Työmies oli kaavaillut autotallin lattiavalua loppuviikolle. No se suunnitelma tietenkin siirtyi. Mutta sitten äiti..♡

Äiti laittoi viestiä, ettei jaksa lähteä naisteniltaan. Oli kyllä ilmoittautunut ja maksanutkin osansa, vaan nyt tarjosi jollekin tilaisuutta lähteä sijastaan. No Ukon suunnitelmista ei ollut tietoa, joten en voinut tarjoutua. Hetken päästä äiti tarjosi paikkaa suoraan mulle ja hoitopaikkaa lapsille. Olisi lainannut autonkin. Minäpä sitten kiitollisena otin vapaa-illan vastaan. Työmies jäi kotiin vääntämään niitä lattialämmitysputkia.

Hotellissa oli paljon tuttuja naisia. Istuttiin ja syötiin rauhassa. Olipa mukava vain olla ja syödä, kun taas kotona piti tänään kahdesti nousta pyllypyykille lautasensa äärestä. Ohjelmassa oli runoja, vapaata seurustelua ja jälkiruokaa. Ja taas sai vertaistukea ja virkeämpää mieltä.

Meidän pöydässä puheenaiheeksi nousi 'vauvansiemenet' ja se kuinka aiheesta kumpuaviin kysymyksiin vastataan 5-7 -vuotiaalle. Meillä pojat ovat juuri tiedostaneet, että miehillä ja naisilla on erilaiset 'siemenet' ja vehkeet. Miettivät sitten, kuinka niitä siemeniä oikein annetaan, kun ne ovat siellä pussissa piilossa. Vastaukseni meni suunnilleen näin: "Kun sinä olet aikuinen ja löydät vaimon, ja menet naimisiin, niin haluat olla niin lähellä sitä omaa rakasta, että ne siemenet siirtyvät. Tiiät sitten isona kuinka se tapahtuu. " Okei, myönnetään että oli vähän ympäripyöreetä, mutta se kelpasi. :) Nykyään kun jo tokaluokkalaiselle kerrotaan, kuinka ne lapset saavat alkunsa, näin niinkuin biologian merkeissä. Eräs tokaluokkalainen oli kotona jakanut oppimaansa ihan X- ja Y-kromosomit mukaanlukien. Ja sille se oli ihan järkeenkäypää, että jos isi ja äiti on alasti lähekkäin niin pippelistä voi mennä pimppiin vauvansiemeniä. Ja ei siinä sen kummempaa. Ehkä mua vähän jännittää omien poikien tulevat kysymykset.. Jossain kohtaa tulee se päivä kun ymmärrät sitten isona ei enää riitä. Ehkä ne vastauksetkin sitten löytyy..

Ajelin kotiinpäin ja mietin kuinka hyvin asiat taas onkin. Hain univalmiit lapset mummulasta ja matkalla vahingossa opetin niille uuden ärsyttävän lorun, jota itse kakarana hoettiin. Ehkä mä olin vähän väsynyt kun en tullut ajatelleeksi, että joudun sitä kuuntelemaan vielä miljoonat kerrat.. 'Aappo paappo papana, istui oven takana. Mitä siellä tekemässä, kissanpoikia pesemässä...... jne. Voi äitiä. Mutta onhan se nyt edes vaihtelua siihen 'Mitä tehtäis? Sika pestäis. Mikä sika?......