Härdelli...

Heti aamusta se alkaa.. Kuulen unen läpi kuinka lapset hääräilevät huoneissaan. Vauva alkaa kitistä kainalossa, käännän kylkeä ja jatkan imettämistä. Kohta alkaa kuulua kaapin ovien kolahtelua.
"Kuka kiipeilee keittiössä, heti pois sieltä!" "Okei", joku mutisee ja hyppää alas työtasolta. Kännykkää kai etti, kun isi piilotti sen..

Neiti E tulee maristen huoneeseen. "Auauau kirvelee! P koski muhun sen ällöttävillä käsillä. Se on sorkkinu kakkua." Voi itku, siellä on siis joku kaivanu kakkua jääkaapista ja melkein2-v on plääjännyt jämät pitkin pöytää ja ikkunoita. Siivousta tiedossa taas..

Joku yrittää ulos. "Heti sisälle, kukaan ei mee tähän aikaan ulos!" Onkohan niillä edes vaatteita päällä. Pikkusen hävettää kun naapurit näkee meidän lasten pomppivan yökkäreissä tai pelkässä vaipassa pihalla.. Varmaan miettii kuinka laiska äiti niillä on ku nukkuu vaan eikä pue eikä vahdi..

Vauva jatkaa kitinää ja imetetään taas. Sillä on nuha ja syöminen on hankalaa kun nenä on täynnä räkää. Petteri kömpii peiton alle ja tuikkaa kylmät jalat mun jalkoihin kiinni. Tahmaiset kädet kutittelee äitin varpaita.

Kiskon housut jalkaan ja raahaudun alakertaan. Otan pojilta kännykät pois kun sovittiin että niiden käyttöä vähennetään kesälomalla. Ainiin, joudun antamaan ne kohta takaisin kun lähtevät polkupyörillä kesäkerhoon.. Istun pöntöllä ja lasken montako kertaa jollain on äitille asiaa lyhyen vessakäynnin aikana. Vain kaksi keskeytystä tällä kertaa.

Kiskon vaatteet niskaan, ja kurkkaan peiliin. Otsatukka sojottaa. Eilinen poninhäntä roikkuu löysänä. Onpas likainen, en jaksa suihkuun nyt, saa kelvata vielä tämän päivän. Pari pinniä, hyvä. "Äiti, O kiusaa!!!" "Enpäs vaan toi alotti!" V tulee kantelemaan: "Äiti A yritti heittää O:ta leekoilla." Huh ku tekis mieli kahvia...

Keittiössä odottaa eiliset tiskit. Tyhjään koneen ja laitan kakun rääppeet roskiin. Se olikin jonkun eilinen kakunpala jota se pikkumies oli käynyt maistelemassa. "Äiti toi ei anna mun pelata!" "Äiti A lyö!" "ÄITI!!!" Taas tullaan kantelemaan. Vauva alkaa itkeä yläkerrassa. Haen sen alas vaunuihin ja se onneksi jatkaa vielä unia.

Löydän jääkaapista appelsiinimehua ja istun sen kanssa alas. "Äiti mäki haluun tota!" joku pyrähtää heti marisemaan. "Et sä tykkää siitä ja sitäpaitsi se loppu." ja lapsi lähtee hetken vinkumisen jälkeen leikkimään. Aurinko paistaa kutsuvasti terassille. Tekee mieli tupakkaa, vaan onneksi sitä ei ole. Lopetin melkein vuosi sitten. En muista monettako kertaa, mutta päätin tämän olevan viimeinen.  Taas kuuluu huuto poikien huoneesta ja kohta tullaan kantelemaan kuinka joku löi ensin takaisin.

"Äiti tee ruokaa! Äiti mullon nälkä!" "Mannapuuroo!" Ei taida olla maitoa tarpeeksi.. Petterille pitäisi vaippa vaihtaa ja pukea vaatteet. Tutinkin se on löytänyt, pitää sekin ottaa pois ja kuunnella hetki huutoa tutin perään. Neiti E istuu lattialla ja laulaa omiaan kitarisat vilkkuen. Korvia särkee vaan onhan se kiva että riittää mielikuvitusta sepittää satuja. Pojilla on taas riita käynnissä.

Kai se täytyy aamukahvi keittää ja lapsille puuro. Tähän ne tuli taas jonossa kurkkimaan pöydille, eikö löydy mitään syötävää... Jos jonkun muuttaisin niin tuon riitelyn poistaisin. Tai edes sen että mun pitäisi ottaa joka kiusaamiseen kantaa.

Hyvää huomenta vain itse kullekin. Tästä se taas lähtee, ja suunta eteenpäin. :)

Ihmeitä

Täältä taitaa nyt puskea hormonihirviön tekstiä.. ;)

Olin kieltämättä kauhuissani kun viime kesän lopulla tein positiivisen raskaustestin. Kuudes lapsi tulossa siis ja edellinen synnytyskokemus hirveä. Painajaiset alkoivat vaivata öisin.. Tuttu pahoinvointi saapui riesaksi. Mies pystytti turvapaikkansa autotalliin serkkupojan kanssa. Päätin olla olematta hiljaa. Ja se olikin lopulta hyvä päätös.

En ollut hiljaa. Valitin jos väsytti. Sanoin jos joku asia ärsytti. Huomautin jos mies ei huomannut. Pyysin miestä avuksi kotitöihin. Kiitin. Asetin tiukat rajat vuorokausirytmiin, että lapset jaksavat aamuisin koulutielle. Illat rauhoittuivat ja alettiin mennä ajoissa nukkumaan.

Uusi raskaus ei tuntunutkaan enää epäreilulta kun sain kuulla samanlaisia uutisia lähipiiristä. "Miksi meille näin monta, näin nopeasti" kysymys häipyi, kun lapsettomuuden surun kokeneet ystävät ja sukulaispari odottivat perheenlisäystä ihan lähellä. Lapsi tuntui taas ihmeeltä, lahjalta.

Miehen siskon ja miehen veljen perheissä odotettiin vauvoja samoihin aikoihin kuin meille. Vanhan ystäväni kanssa lasketut ajat olivat tasan viikon välein. Vitsailtiin että mennään sitten yhdessä laitokselle. Meillä kun ei mikään odotus ole mennyt 37 viikkoa pidemmälle, vauvaa odoteltiin syntyväksi helmikuun lopussa.

Hiihtoloman alkaessa alkoivat säännölliset supistukset. Kävimme sairaalassa tutkituttamassa tilanteen, ja pääsimme takaisin kotiin. Supistukset loppuivat yöksi ja jatkuivat taas seuraavana päivänä. Muuta ei tapahtunut. Supisteli pitkin viikkoa, muttei säännöllisesti. Meni vielä toinenkin viikko samaan tapaan. Keskosuutta ei tarvinnut enää pelätä, raskaus eteni viikolle 38, ja siitä vielä pidemmälle, tuli 39+1.

Heräsin yöllä käymään vessassa ja ihmettelin outoja kolotuksia. Puhelimessa oli viesti ystävältä, joka oli lähdössä synnyttämään. Olo oli itselläkin tukala ja turhautuminen syrjäytti pelon. Toivoin jo pääseväni synnyttämään, tuli mitä tuli.

Koitti sunnuntai rv39+3. Yö oli mennyt taas outoja nipistelyjä pohtiessa. Ne kun eivät tuntuneet supistuksilta. Vietettiin laiska aamu. Kum mies lähti käymään kaupassa, jäin nuorimmainen kainalossa päiväunille sohvalle. Ja silloin supistukset alkoivat.

Tuon jälkeen aika hävisi. Lapset puettiin, nostettiin autoon ja jätettiin mummulaan. En tiennyt että meidän auto kulkisi niin nopeasti, se kun on aika suuri. Mies jätti minut sairaalan ovelle ja lähti etsimään parkkipaikkaa. En muista kuinka selvisin neljänteen kerrokseen, mutta muistan helpotuksen tunteen nähdessäni kätilön.

Sohvalta nousun jälkeen 2tuntia ja 24minuuttia sain syliini pienen valmiin tytön. Synnytys oli niin nopea, etten ehtinyt saamaan toivomaani kivunlievitystä, mutten ehtinyt pelkäämäänkään. Henkilökunta oli ihana ja luotin heihin ja ilokaasuun. Iltapalalle saimme seuraksi ystäväni ja hänen pienen poikansa.

Olen kiitollinen tästä uudesta alusta. Uudesta lapsesta. Korjaavasta synnytyskokemuksesta. Aikuistuneemmasta miehestä. Raskauskiloista. Kotona odottavasta perheestä ja rintapumpusta. Niistä monista opetuksista joita tällä matkalla sain.

                          Kiitos.

Äiti leikkii

Löysin kirpputorilta epämääröisen näköisen pussin legoja. Hintalapussa luki 'tyttöjen lego talo', ja otin riskin ja nappasin pussin kärryyn. Kotona alettiin tutkia löytöä, joka paljastui Lego Scala -taloksi. 

Joitain osia puuttui, ja niitä netistä kaivellessani ostin "vahingossa" pikkuisen lisää. Toisenkin talon, sekä tytön huoneen huonekalut plus joitain vauvan tarvikkeita. Tässä kaikki nyt yhdistettynä.

Talon järjestys muuttuu jatkuvasti. Löysin ihanan blogin, Pienessä mittakaavassa, josta nappasin muutamia "sisustusvinkkejä". ;)

Ohjeet pyykkikoneeseen, mallia suihkuun ja keittiön 'laattaseinään' löysin tuosta blogista. 

Myös ompelukoneen ohje piti testata. Alun perin sen teki 7-vuotias, mutta pitihän äitinkin kokeilla. :D

Ukko pitää mua hulluna ja pyörittelee päätään kun löytää mut konttaamasta poikien huoneen lego-kasasta. Voihan se ollakin näky, kun isomahainen mamma rakentelee wc-pönttöä legoista ja yksivuotias istuu vieressä suu täynnä pieniä palikoita. Neljävuotias esitteli lego-taloa tänään kodinhoitajallekin: "Meiän äiti leikkii tolla aina yöllä."

Että tämmöistä tänne. Pesänrakennusvietti näyttää nyt olevan hieman pienemmässä mittakaavassa. Kyllä se pitää kohta vauvankin kamppeet kaivella esille, rv huomenna 31+0. Mutta vielä on aikaa leikkiä.. ;)

Elämä kulkee..

Uusia kokemuksia taas heitetty eteen. Sopeutumista, pelkoa, jännitystä, iloa, onnea ja hyväksymistä..

Ikäkriisi se ei ota laantuakseen. Esikoinen täyttää 7 vuotta, juhlittiin 8-vuotista avioliittoa. Taas piti kasvaa vähän enemmän aikuiseksi. Luovuin teiniäiti-tittelistä ja myytiin BMW. Eihän me siihen edes mahduttu. ;)

Etsittiin uutta autoa, 7-paikkaista. Ja tajuttiin, ettei sekään enää riitä. Ostettiin 8-paikkainen. Kuorma-auto, koska se on edullisempi pitää. Ja emäntä lähti autokouluun. Tänään sain suoritettua inssin, sain C1-kortin taskuun ja laillisen oikeuden kuljettaa kasvavaa lapsilaumaamme turvallisesti omissa vöissään.

Niin. Kuudennen lapsemme laskettu aika on helmi- maaliskuussa. Synnytys pelottaa. Mutta ympärillä olevien ihmisten ja elämäntilanteiden myötä olen kokenut hyvin vahvasti sen, miten suuri lahja tämäkin tulokas on jo nyt. Olen surrut ystäväperheiden tilanteita, joissa lapset eivät ole tulleet 'helposti' kuten meillä. Ja nyt Luoja on niille rakkaimmille antanut saman odotuksen ihmeen ja onnen kuin meille. Lasketut ajat ovat seitsemän ja neljän päivän erolla omaani. ♡

Täällä odotetaan tällä hetkellä terveitä päiviä, kun lapset ovat kuumeessa vuorotellen. Onneksi meillä on sairastettu harvoin, joten tuntuu vain hyvältä tämmöinen rauhoittuminen. Toki äiti kyllä nyt keksisi kovastikin menoja kun uusi kortti polttelee liikkumaan. Vaan ehditään me myöhemminkin. ;)

Uusi serkkukin on tuloillaan, ja toivomme sen malttavan vielä ensi kuuhun asti. Sitten odotellaankin 6-vuotissynttäreitä ja sen jälkeen joulua. Lumikaan ei tässä vaiheessa vuotta haittaisi, ainakaan minua. Sade ja harmaus kun vetävät heti sohvan pohjalle. Onneksi on tätä elämän vilinää tässä ympärillä. ♡

Vaatepläjäys

Löysin kännykältä kuvia aiemmista ompeluista. Siirränpä ne nyt tänne säilöön.. ;) Kuvia olen ottanut siksi, että tuttavani näkisi, etteivät hänen lahjottamansa kankaat menneet roskiin vaan tulivat käyttöön. Ja tarpeeseen. :) Kiitos vielä sille ihanalle.♡

Tästä kuvasta löytyy housut, shortsit, pitkähihainen paita ja hihaton body. Housujen kankaan olen saanut mummulta jo ainakin kuusi vuotta sitten, ja olen tehnyt yksivuotiaalle Oskarille jo silloin paidan ja housut. Niitä ei kyllä enää taida löytyä.. :/

Eevalle kesäsetti ihanan ohkaisesta trikoosta. Caprien lahkeisiin harjoittelin ruusukkeiden tekoa. Pyykissä ne kyllä kutistuivat, muttei se menoa haittaa. ;)

Tytölle leggareita, 'inkkaripaita', mekko ja pipo, joka on jo hukassa. Luultavasti mummulassa.. :D

Naiselle iski kriisi eräänä aamuna kun ei löytynyt 'mitään ihanaa hametta'. Äiti kaiveli palan puuvillaa ja leikkasi siitä kellohameen. Paidan leikkasin joskus jostain vanhasta 170-senttisestä tahroja väistellen. Kierrätys kunniaan. ;)

Serkkupojan inttiaikaisesta t-paidasta tuli Pikkumiehelle body.

Tästä tehtaasta tuli hihattomia college-huppareita isille ja kolmelle pojalle. Saumuri päätti hajota välillä, mutta onneksi sain sen jotenkuten korjattua itse, niin ei tarvinnut maksaa huoltomiehelle, ainakaan vielä.

Nämä mekkoset on viime kesän aikaisia. Kuvasin niitä myyntitarkoituksessa, mutten sitten raaskinutkaan oikeasti myydä.. Jospa me saataisiin joskus vielä toinenkin tyttö.. ;)

Tämä kangas on retrolakana, ja kaava Mekkotehtaasta. Pikkareiden tarkoitus on pitää vaippa piilossa ja menossa mukana. :)

Ja viimeisimpänä jotain itselleni. Halusin farkkutakin. Ja tietynlaisen. Enkä löytänyt siihen kaavaa. Piti sitten opiskella neljän vuoden takaisia koulujuttuja, ja sainkin oman peruskaavani vielä piirrettyä. Sen pohjalta sitten muokkailin sen mitä osasin, mallailin ja ratkoin.. Iso oli homma, mutta tyytyväinen olen. Kankaat olen saanut mummulta ja siltä ihanalta tädiltä, vetskarin oikein ostin. Ja ylpeänä tuossa juhlin suviseurat. ;)

P.S. Eevalla päällä äitin mammatunika ja ebay-leggingsit. En viitsi heittää omia vanhoja vaatteita roskiin, niin siirrän ne kangaskaappiin odottamaan inspiraatioita.. ;)

Kesälomareissu kaupungin laidalle

Sinne mekin selvittiin. ♡ Vaunu saatiin isin avustuksella alueelle jo alkuviikosta. Torstaina pakkasin lapset ja eväät autoon ja ajelin Söderfjärdeniin. Matkaa kotipihasta tuli arviolta noin 30km. Mies oli päivät töissä, ja tuli illaksi seuroihin. Tässä kuva sadesuojasta, jonka omin pienin kätösin rakentelin, juuri sen Pikkumiehen ainoan kiukkukohtauksen aikaan. Tunteja taisi tuulessa vierähtää parikin, eikä siitä kaunis tullut, mutta tehtävänsä suoritti mainiosti. :)

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Lapset innostuivat talkootyöstä ja palkaksi saamistaan jätskilipuista. ♡ Ja molemmilla muruilla kumpparit väärissä jaloissa.

Näin hyvällä paikalla me saimme olla. Kuva on otettu oman vaunun nurkalta. Lapsilla oli juhlaa, kun pääsivät itsekseen kulkemaan jäätelökioskin ja papan leirin väliä. Tässä ne muruset lähtivät pienempien kanssa 'menettämään' jäätelölippuja. ♡

Pikkumies tutustuu isompien harrastuksiin. Värikynät olivat jatkuvasti levällään vaunun lattialla. Joka välissä piirrettiin ja väritettiin ja taas juostiin papan leiriin..

Seurateltassakin käytiin, eikä sinne liian usein olla eksytty.. Äiti ei jaksanut nipottaa vaan antoi laumansa istua maassa ja täyttää kumppareita hakkeella. Kyllä mieltä lämmitti kun vähän väliä joku lapsista toisti kirkkaalla äänellä pari sanaa, jotka puhuja oli juuri sanonut. Kyllä ne leikkiensä lomasta jotain kuuntelivat ja taisivat ymmärtääkin tarpeeksi..

Haikealla mielellä pakattiin maanantaina tavarat ja palattiin arkeen.. Pitkä talkootyö on nyt huomista loppusiivousta vaille valmista. Ajattelin lähteä lasten kanssa vielä kerran suviseura-alueelle, roskia keräämään. Ensi kesänä päästään sitten taas valmiiseen pöytään.

Laiskottaa

Voi kun olisi ollut kiva jäädä aamulla peiton alle. Pakko oli vääntäytyä ylös, kun alakerrassa huudettiin pyyhkimään. Vessapaperikin on päässyt loppumaan. En ole vieläkään viitsinyt lähteä kauppaan.. Ollaan hyvin pärjätty kosteuspyyhkeillä. :D

Aamupalaksi laitettiin mikrossa kaurapuuroa ja sekaan jogurttia. Hyvin kelpasi. Äiti söi kuivunutta voileipää, ilman lisukkeita, kun ei jaksanut avata juustopakettia.

Reipas viisivuotias kaivoi kuppia tiskikoneesta ja huokaisi: "Taasko tää pitäis tyhjätä!" Niin se tyhjäsi, Eevan avustuksella.♡ Ja sai piirtää rastin jääkaapin ovessa olevaan listaan..

Parit selkäkurat pesin juniorilta. Olohuoneesta nostin muutaman likaisen vaatteen pyykkikoriin. Vaatehuoneesta tai vessasta en jaksanut pyykkejä kerätä. Koska ei vaan huvita.

Ruuaksi tulossa makaronilaatikkoa. Syötiin lasten kanssa salaa karkkia. Neljävuotias viilettää ulkona kalsareissa kun en viitsi tapella sille vaatteita päälle. Saapasjalkakissan extroja on katsottu tänään kuusi kertaa.

Pikkumiehen ihana farkkuhaalari on jäänyt pieneksi. Kun saumurin neulat tekevät reikiä kankaaseen, eikä uusia ollut, piti keksiä jotain mihin sitä ei tarvitse. Leikkelin eilen Työmiehen farkuista uudet haalarit ja ompelin ne tänään loppuun.

Kahvia on mennyt jo kuusi kupillista, tosin viimeinen unohtui taas pöydälle ja meni kylmäksi. Ehkä mä kohta piristyn ja lähden vaikka hakemaan sitä vessapaperia. ;)

Ei aina voi kotityöt kiinnostaa. 

♡